sunnuntai 9. helmikuuta 2014

Et voi pilata mun fiilistä millään, mul on kaikki hyvin tänään



Nyt on saavutettu yksi erittäin pitkäaikainen haave ja käyty ajamassa omalla hevosella! Olen aikoinaan ajanut paljonkin shettiksillä ja olisin halunnut ajaa myös Elmolla, mutta sillä oli aika pahoja traumoja. Ajamista kyllä yritettiin useamman kerran, mutta lopulta uskottiin, ettei siitä koskaan tule mitään, ainakaan turvallista.
Taavihan on erittäinkin ajovarma ja entisenä työhevosena siltä ei kai voisi muuta olettaakaan. Taavin maahantuonut omistaja on sillä ajanut, mutta muuten sillä ei ole Suomessa käsittääkseni ajettu. Eli edellisen kerran se on ollut valjaissa joskus kuusi tai seitsemän vuotta sitten.

Meillä ei ole ollut omia ajovarusteita, joten ajamaan ei ole päästy ja lisäksi mulle oli ajansaatossa kehittynyt jonkinlainen kammo. Tuntui, että sitä on niin kaukana hevosesta jos lenkillä sitten jotain sattuu. Siis koin asian niin, että selästä on helpompi hallita tilanne, kun kärryiltä.

Nyt kun asioita on sulateltu, Taavi on tullut tutuksi ja lainavehkeet eivät Taaville sopineet, tuli ajankohtaiseksi ostaa omat kärryt, täydentää valjaat ja lähteä koeajolle.




Taavi yllätti hörisemällä ja tulemalla portille vastaan, vaikka Sanna olikin mukana. Yleensä se vierastaa, eikä tule jos mulla on joku mukana.
Laiteltiin Taavi Sannan kanssa valmiiksi ja se sai juoda psyllium-litkun, ei meinannut tänään mennä oikein alas kunnolla, joten piti laittaa vähän enemmän melassisiirappia. Menihän se sitte lopulta.

Kärrytkin saatiin ihan hyvin perään, kun oli apukäsiä pitämässä kiinni. Hyvin myös muistui mieleen, miten aisat sidotaan kiinni siloihin jne. Vielä vähän hienosäädettiin asetuksia (ja näköjään ensi kerralla voidaan nostaa aisalenkkejä yhdellä) ja sitten vain kyytiin. Taavi otti asian lunkisti ja näytti kokoajan siltä, että tietää tasan miten tää homma hoidetaan. 




Sano, että tää on joku vitsi?

 

Meillä oli iha mahtava lenkki! Kaikki meni aivan nappiin, Taavia ei pelottanut autot, jalankulkijat, sauvakävelijät eikä edes ohikiitänyt juna! Videolta voi kuunnella meidän hysteeristä kikatusta ja selittelyä, sillä ihan vähän kyllä jännitti. 





 

Lenkin pituus oli kutakuinkin noin 9km ja suurimmaksi osaksi vain käveltiin Taavin tahtiin. Kärryt on kuitenkin melko painavat ja Taavilla ei ole pitkään aikaan tosiaan ajettu ollenkaan. Muutama lyhyehkö ravipätkäkin kokeiltiin ja hyvinhän sekin sujui. Taavi oli kyllä kärryjen edessä enemmän kotonaan, kun ratsuna. Pitää ottaa tämä nyt viikko-ohjelmaan mukaan. 









Taaville tuli lenkillä vähän hiki, joten se sai lenkin jälkeen kuivatella loimien alla ja tarjottiin sille lämmintä vettä jossa oli suolaa ja vähän puurohiutaletta. Vähän takelteli juominen, mutta menihän se lopulta alas. Kupeet jälkihikoilivat, tosin vähemmän kun aikaisempina päivinä. Jotain siellä vatsassa on, kun psylliumin syöttöön reagoidaan tällätavalla. 

Laittelin kuivattelun aikana tavarat paikalleen, kävin tarkistamassa pihaton, lisäsin olkia jne. Taavi olikin sen verran kuivahtanut, että se pääsi ilman loimia ulos. Sinne se meni leikkimään kavereiden kanssa, niillä onkin tänään ollut oikein kevättä rinnassa, kun koko porukka on saanut olla ilman loimia pitkästä aikaa (paitsi Taavi, koska se ei antanut kiinni kuulemma, mutta se nyt yleensä on ilman loimia) ja ilmakin on mahtava. Olivat kuulemma leikkineet oikein urakalla! :)

21 kommenttia:

  1. Pakko kommentoida ensimmäistä kertaa tänne, kun näyttää niin kivalta ja tutulta puuhalta! Mäkin ajan omalla hepallani aina sillon tällön, ja entinen ravuri kun on niin se rakastaa yli kaiken tuota hommaa! Vaikka ruuna on nyt 31-vuotias niin silti se veti sellaiset hiittisuorat viime lenkillä, että meinasi melkein pelottaa pysähtyykö se ollenkaan. Ensimmäistä kertaa tuntui, että kuolaimettomissa ei jarrutehot riitä :-D Meillä on ihanat koppakärryt, joissa on selkänojakin, joten niillä on tosi mukava kärrytellä menemään, varsinkin kun ottaa vielä villafiltin lämmikkeeksi mukaan.

    Tosi kivan näköiset noi teidän ohjat, mistä oot ne hommannut? Meillä on tällä hetkellä ihan väärän pituiset ohjat käytössä ajossa, kun edelliset mystisesti vaan katosi tallilla, ja jostain pitäisi varmaan hommata jossain vaiheessa uudet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, kun kommentoit! Taavin kanssa ei ole ongelmaa, että se painaisi ohjille tai menisi liian lujaa. :D Mutta hauskaa tuntui olevan silläkin. Ihanaa, kun sun vanhuskin jaksaa vielä intoilla. :)

      Nuo on ohjasajo-ohjat, ne on tilattu Börjesiltä tai Hööksiltä, molemmista löytyy:
      http://www.hooks.fi/product.aspx?productid=420125&deptid=124&sortType=sortPopularitet&sortOrder=DESC
      http://www.borjeskotimaki.fi/tuote/ohjasajo-ohjat-16m/242909/

      On kyllä tosi kätsyt, kun tuo pyöreä nyöri liukuu hyvin ja pikalukot helpottaa ohjien kiinnittämistä, tosin noissa Orbitleissa on vähän liian kaposet reiät, nii saa vähän kikkailla. On meillä ihan ajo.ohjatkin, mutta jotenkin vierasta niitä.

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Meillä oli niin hauskaa! Varmaan koko naapurusto kuuli, että ollaan ajamassa, kun naurettiin ja kikatettiin koko lenkki. :)

      Poista
  3. ihan mahtavaa! :-) Taavihan menee niin letkeästi, vanha tekijä. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No tottakai, se on niiiin elementissään. Tokihan uskallat kärryn kyytiin? ;)

      Poista
  4. Mä niin tiedän tuon tunteen, sillä itse pääsin ensimmäistä kertaa ajamaan omalla suokillani viime kuussa. Hyvää vaihtelua ratsun hommiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todellakin hyvää vaihtelua ja miten mukavaa! Kyllä tunne oli ihan sanoinkuvaamaton, en meinannut malttaa nukkuä yötä, kun tiesin, että pääsen ajelulle omalla hevosellani. :)

      Poista
  5. Allekirjoitain teidän kommentit, se on vaan niin jotain mieletöntä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :) Kiitos kommentista! Se todella on mieletön tunne, tällä jaksaa taas!

      Poista
  6. Hieno Taavi. :) Tuli tuosta mieleen, kun kirjoitit Taavin olevan kuin kotonaan kärryjen edessä, että joskus huomasin saman Josen kanssa, kun sen kanssa ajotouhuja kokeilin, tamma meni kuin vanha tekijä (sellainen se varmasti myös on), eikä säpsähdellyt tai säikkynyt tai tuijotellut mitään aisojen välissä samalla tavalla kuin ratsastaessa.

    Niin ja minusta nuo teidän ohjat näyttää pelottavan ohkaisilta, ja saako niistä kunnon otteen jos tulee joku tilanne kun ovat niin ohuet ? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taavikin tosiaan tuntui paljon varmemmalta kärryn edessä, kun ratsain, vaikkei se ratsainkaan mikään pelkääjä ole.

      Niissä on vain tuo alkuosa tuollaista nyöriä, loppuosa on ihan kunnollista paksua ohjaa. Kun nuo on tarkoitettu ohjasajoon, niin tuo pyöreä nyöri luistaa paremmin silalenkkien läpi. :)

      Poista
  7. Oi, ihanaa että saat onnea ja iloa elämään, kärryttely on mahtavaa! Minä jatkan haaveilua kärryttelyistä, saa nähdä miten kovaa tää Skinijäbä lähtee kun pääsee kärryjen eteen..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti tekin pääsette vielä joskus ajelulle. :) On kyllä ihanan piristävää.

      Poista
  8. Voi kun näyttikin kivalta ja rennolta meno. Tästä varmasti Taavikin tykkää :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulisin, että on Taavillekin mieluisaa, varsinkin, kun kunto kasvaa. :)

      Poista
  9. Voi Taavi, se on niin suloinen <3 Minulla on kova ikävä kärryttelyä, nykyiset vuokrahevoset ovat vain ratsuja :/ Luottoajohevoseni lopetettiin lokakuun lopussa, eikä uutta ajokaveria ole löytynyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, Taavi on kyllä suloinen. :) Minäkin ikävöin kärryttelyä paljon (vaikka välillä kammosinkin jossain määrin), näin siitä jopa unia! Ikävää, että ajokaverisi on juouuttu lopettamaan. :( Toivottavasti löytäisit jossain vaiheessa uuden ajokaverin.

      Poista
  10. Taavi on ihana! :D Tästä blogista tulee aina hyvälle mielelle, Taaviterapiaa myös meille muille! Melkein tekisi mieli valjastaa joku noista omistakin ajoon pitkästä aikaa, vaikka äkkiä se innostus laantuu, joko omien paleltuvien varpaiden tai sitten kärryn edessä päättömänä juoksevan hevosen takia. ;) No ei, se vaan pitäisi olla reki ja paksusti taljoja, että talvellakin tarkenisi ajamaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, kiva että muutkin saavat tästä terapiaa. ;) Täällä onollut vähän turhankin lämpimät ilmat, kun plussan puolella mennään. Saisi ihan vähän pakastaa, muttei liikaa, jotta tarkenisi edelleen ajella!

      Poista

Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.