Rippe sai omat kuolaimettomat

Väsäsin omin pikkukätösin Ripelle kuolaimettomat. Olin joskus jostain riimusta ottanut talteen nuo renkulat ajatuksena tehdä Taaville sidepull-tyyppiset kuolaimettomat, mutta en löytänyt sille tarpeeksi pitkää turpaosaa. Sillä oli juuri tuossa kuolaimettoman paikalla semmoinen kyömy, joten tavalliset hackamoren remmit jäivät sille lyhyeksi.

Olen kokoajan harkinnut ostavani Ripelle kuolaimettomat jossain vaiheessa. En ole pitänyt asian suhteen mitään kiirettä, koska sen hallittavuus on mietittänyt minua. Ripellä on välillä maastossa melkoisesti vauhtia ja varsinkin laukassa sen jarrutusmatka on välillä pitkä.
En ole myöskään yksinkertaisesti nyt raaskinut ostaa kuolaimettomia uutena, kun en ole ollut varma niiden toimivuudesta.

Eilen illalla sain yhtäkkiä aivan huikea inspiraation, kun tuijottelin kotona roikkuvaa pullback-turpista. Siinähän olisi oivalliset remmit kuolaimettomaan. Alaturparemmin kun on pelkästään melko ohut ja kova luita vasten.
Värkkäsin sitten kuolaimettoman eilen kotona (arvatkaa monta kertaa piti purkaa ja kasata, että kaikki lenkit ja rinkulat oli oikeilla paikoillaan?). Yksi nahkalenkki jäi puuttumaan ja puuttuu yhä, kun en sellaista saanut mistään irrotettua ehjänä. Lisäksi tuo turvan päällisen pehmuste on tarkoitus jossain vaiheessa vaihtaa pidempään, kunhan saan nyt testattua toimivuudeen.

Ohje ja idea näisen tekemiseen löytyy Little Bit of Bitless Life-blogista, tästä postauksesta.

Miten ne sitten toimivat käytännössä? No hyvin. Käytiin tietenkin fiksusti maastossa testaamassa näitä ja umpirämeikössä sekä metsäpoluissa Rippe kuunteli näillä paremmin, kun kuolaimella. Ja vaikutti jotenkin tyytyväisemmältä. Laukassa jarrutusmatka ei kyllä lyhentynyt, joskaan ei pidentynytkään. Se saisi kyllä olla lyhyempi, joten mietin esim. hackamoren kokeilemista jossain vaiheessa..
Toisaalta taas minua kauhistuttaa ajatus (kuten kovemman kuolaimenkin kanssa), että esim. kompurointitilanteessa tulen kiskoneeksi turhan kovaa jos kuolaimettomassa on enemmän vipua. 

Metsässä 3.4.

Jalkakin on lähtenyt paranemaan ihan kivasti, turvotus oli tänään laskenut eli kaiketi eilinen kävelylenkki metsässä teki sille vain hyvää. Olen pitänyt Rippeä nyt ilman sidettä ulkonakin ja puhdistanut haavan sitten kerran päivässä ennen lenkkiä. Puhdistus on ollut vähän hankalaa, koska Rippe aristelee sitä melkoisesti. Mutta taitaa olla osittain vain sellaista "herkistelyä".. :) Maastoon lähtiessä olen laittanut kuitenkin vielä siteen suojaksi, ettei mikään oksa tai muu raavi haavaa uudelleen auki. 

haava 2.4., nyt se on jo enemmän ummessa eikä enää niin karmivan näköinen.