Puheluita tallilta, haavoja ja karkureita

Rippe loimen alta paljastettuna karvat litassa. Ehkä siellä kaiken karvan alla tosiaan on joku ponia muistuttava? ;)

Meillä ei ole tapahtunut liikutuksen osalta yhtään mitään, joka sinällään on harmi. Maanantaina sain illalla viestiä tallilta, että Ripellä on jalassaan haava. Sanna oli putsannut sen ja todennut, että poni selviää aamuun asti hengissä. Oli kuulemma jonkun verran vuotanut ja siksi säikäyttänyt Sannankin. Itsehän olin tietenkin iltavuorossa töissä.

Tiistaina aamulla painelin sitten tukka putkella katsomaan, että millainen jalka siellä on vastassa. Muutaman sentin haava keskellä koipea. Melko syvä. Ensin epäilin, että liekö itse hokille polkenut, mutta karvat ovat haavan yläreunassa katkenneet, kun saksilla leikaten. Sitä pohdittiin, mutta mitään syytä ei tarhasta löydetty.

Kävin maneesissa vähän katsomassa, miten liikkuminen sujuu. Ei se oikein sujunut. Rippe ei varsinaisesti onnu, mutta ilmeisesti jalan nostaminen ylös tuntuu pahalle ja sillähän on melko korkeat liikkeet. Ravissa se siis halusi laittaa jalan tavallista nopeammin alas, eikä se ravi sitten maistunutkaan normaaliin tapaan. Päätin sitten viedä ponin tarhaan, pitäköön pari päivää vapaata.

Laitoin vielä siteen päiväksi jalan ympärille, jotta edes suurimmat mudat pysyisivät pois. Keli oli aivan kaamea ulkona ja Rippekin sai loimen ulos. Siteen kanssa kävely olikin sitten ihan oma taiteenlajinsa ja aika kauan piti jalkaa ensin pitää korkealla ilmassa, ennenkun sillä pystyi kävelemään. Meinasi mennä ihan nurinkin koko poni, kun jalkaa piti ilmassa vielä ravistella. Hah!

 

Illalla sain taas viestin tallilta... Tällä kertaa hevoset oli otettu pihalta kiinni, kun Hemuli oli hajottanut portin. Huoh. Kiirehdin sitten töiden päätteeksi tallille. Rippe seisoi tyytyväisenä sisällä syömässä, se oli vetänyt yöheinäpussukan jo melkein tyhjäksi. :D
Otin siltä loimen pois ja toin sen haavanhoitoon sisätiloihin. Haava oli todella kosketusarka, niinkuin aamullakin. Jätin sen yöksi ilman sidettä.

Koetin kävelyttää Rippeä vähän pihalla, mutta sille tarttui heti niin kaameat tilsat siitä loskasta, ettei kävelemisestä tullut mitään.

Äsken kävin taas laittamassa siihen siteen päiväksi ja eilisen takia Rippe tarhaa kentällä siihen asti, että tarhasta saadaan Hemulin kestävä. Onhan se vähän kurjaa, että Rippekin sitten aina juoksee pitkin pihoja valtoimenaan. Nyt lankkutarhaan vedetään vielä sähköt ja porttia pitää parannella, sitten kokeillaan uudelleen.

Koetin myös soitella Ripelle ja muutamalle muulle raspaajaa, mutta kaikilla seudun hampaiden suhteen pätevillä lääkäreillä tuntui nyt olevan muuta. Yksi oli äitiyslomalla ja toinen pohjoisessa. Eli raspaus siirtynee parilla viikolla.