Pitkästä aikaa kentällä

Pääsiäispyhinä Rippe on liikkunut ahkerasti. Aloiteltiin ensin niillä kiipeilymaastoilla ja laukkapätkillä. Eilen ystäväni Heidi (jonka Maikki-heppa on esiintynyt täällä blogissakin) kävi meitä moikkaamassa. Kävin pikaisesti ilman satulaa Ripen selässä kentällä, mutta se oli laiskanpulskean oloinen, joten päätin kuitenkin irtojuoksuttaa sen. Siinä se sitten liikkuikin reippaasti pukitellen. ;)
Lopussa se malttoi sitten jo ravatakin ja ekaa kertaa siltä löytyi semmoinen rauhallinen, tahdikas ja rento ravi pyöreällä kaulalla. Tuollaisen, kun joskus saisi ratsastaenkin siitä esiin. Kiva kuitenkin huomata, että se on saanut vähän voimaa ja tasapainoa, kun pätkittäin jaksaa jo itseään kantaa vapaana ravatessaan.

Tänään sitten ajattelin pitkästä aikaa työskennellä vähän kentällä. Iskä tuli meitä taas moikkaamaan ja otti muutaman kuvan minusta ja Ripestä ennenkuin lähti. Olipa yksi videokin alkuraveista matkaan eksynyt.
Rippe tuntui melko hitaalle, vaikka videossa se näyttääkin ihan reippaalle. On vielä vähän opettelemista, että oppii tunnistamaan mikä on hyvä vauhti ja tahti juuri tälle ratsulle. Lisäksi mulla on hommaa siinä, kun liike tuntuu selkään niin erilaiselle, kun Taavin meno. Onhan Ripellä paljon korkeampi askel.

Tein vähän väistöjä ja koetin saada vähän terävyyttä ravinostoihin. Ei siitä oikein mitään tullut. Rippe tuntui  jotenkin vain hyytyvän enemmän ja muuttuvan hitaammaksi ja ponnettomaksi. Lopulta päätin sitten kuitenkin ratsastaa sitä vaan enemmän eteen ravissa. Samalla koetin saada sitä tukemaan sisäohjan sijaan enemmän ulko-ohjaan heittämällä sisäohjan löysäksi ja pitämällä vain ulkoa kevyttä tuntumaa. 

Yllättävän hyvältä se meno tuntui reippaassa ravissa ja Rippekin alkoi hakea pyöreämmäksi pätkittäin, vaikka pidinkin ohjat melko löysällä (tarkoitus ei ole hakea sitä pakettiin, vaan enemmän eteen-alas). En tehnyt mitään muuta, annoin sen ravata kenttää ympäri reippaassa tahdissa ja pidin huolen sisäpohkeellä, että taivutus on oikeaan suuntaan. Heti, kun suunta oli oikea, annoin sen hetken hengähtää pitkin ohjin. Pian se terävöityi ja alkoi tarjota ravia, kun keräsin ohjat käteen. :)
Harmi, ettei iskä ollut enää kuvaamassa näitä raveja, olisi ollut kiva nähdä miltä se videolla näytti.

Hikihän siinä sitten tuli, kun joutui vähän oikeasti liikkumaan eteen. Kun sain muutaman reippaan laukankin tehtyä, niin tuli alas selästä ja vietiin varusteet puomille. Käytiin jäähdyttelemässä hyvin, päästin Ripen piehtaroimaan kentälle ja raaputin taas vähän karvaa irti (se lähtee hyvin, kun on ensin liikutettu). Sitten Rippe pääsikin tarhaan päiväheinille.

Video alkuraveista löytyy täältä.

Tässä näkyy minusta hyvin, miten lihakseton Rippe karvan alta paljastuu.. Pikkuhiljaa keräillään takaisin..

Meidän onkin näköjään nyt alkuun keskityttävä vaan siihen, että mennään eteen, muuten homma hyytyy. Ripellä kun ei ole oikein voimaa kantaa ravia eikä tasapainoakaan kummoisesti vielä, eikä sen työskentymotivaatiokaan kentällä ole ihan parasta luokkaa vielä. Tulee vähän mieleen, että ratsastaisi vähän liikkeiltään honteloa nuorta.

Huomenna pidetään kevyt palauttelu ja sitten Rippe saakin vapaapäivän.