sunnuntai 1. syyskuuta 2013

Länkkäinnostusta! (miten saada hevonen keskittymään minuun??)

Viime syksyn länkkäkuvia, tänä syksynä ei taideta päästä sänkkärille ollenkaan


Eilen käytiin illasta lyhyt maastolenkki, pääasiasssa ihan vaan käyntiä. Sen verran otin ravia, että näin ontuuko Taavi. Ei onnu! Muutenkaan en kamalasti kerennyt sen kanssa puljata, kun pääsin tallille vasta niin myöhään. Vähän harmittaa, kun viikonloppuisin aika kuluu muuhun, kun silloin olisi eniten aikaa (ja energiaa) Taaville.

Sunnuntaina sitten päätin mennä kentällä. Ystäväni (joka harrastaa lännenratsastusta) on koettanut ylipuhua meitä Taavin kanssa paikallisiin länkkäkisoihin syyskuun lopussa. Kun hän kertoi, että mukana on erittäin helppoja luokkia, joissa tarvitsee vain kävellä, ravata, pysähtyä ja ehkä peruuttaa, niin aloin harkitsemaan. Osittain jo siksi, että haluan kannattaa näin kivan lajin toimintaa, vaikkei itselläni olekaan sellaista hevosta, jolla länkkää voisi kunnolla treenata.

Western Pleasure-luokkaan Taavi kuitenkin sopisi kuulemma hyvin, näin siitä sanotaan täällä:

"Western Pleasure
Nimi tarkoittaa mukavuutta ja tässä lajissa tuomari haluaa nähdä hevosen, jolla on ilo ratsastaa. Säännöt kertovat kuinka hevosen tulee liikkua - miellyttävästi ja sujuvasti. Menestyäkseen pleasuressa tulee hevosen olla henkisesti hyvin tasapainoinen, sen tulee liikkua mielellään hitaassa tempossa ja sen ei tule välittää siitä, että toiset hevoset menevät läheltä ohi olipa askellajio mikä tahansa. Hevosen tulee pystyä keskittymään ratsastajaansa ja pysymään rauhallisena. Hevosen tulee olla fyysisesti vahva, sillä sen pitää pystyä kantamaan itsensä hitaissa askellajeissa .Hevoselle
on eduksi, että sillä on luonnostaan matala etujalan askel , lajissa ei toivota kouluhevosen korkeata, lennokasta astuntaa. Laji pohjautuu siihen, että hevonen energiaa säästäen pystyy liikkumaan karjan vauhtia tarvittavassa askellajissa. Ylälinjan tulee olla suora ja pään alhaalla siten, että korvat ovat sään kanssa samalla linjalla, mutta ei kuitenkaan sen alla. Pleasurehevoselle ei riitä, että se osaa mennä hidasta jogia (ravia), kaikkien askellajien on oltava yhtä miellyttävät ja helpon näköiset. 
Kuvaus: Pleasuressa kaikki ratsukot ovat yhtä aikaa uralla ja esittävät ohjeiden mukaan käynti, ravia ja laukkaa, mahdollisia lisäyksiä, suunnanvaihdon (vain käynnissä tai ravissa) ja lopuksi kaikki ratsukot asettuvat riviin (line up) ja esittävät pyynnöstä peruutuksen. Radalla ei saa ratsastaa voltteja tai radan poikki, edellä olevan saa ohittaa sisäkautta. Tuomari arvostelee pääasiassa hevosta."

Ja koska kyseessä on helppo seuraluokka, niin arvostelu tuskin on kovin tiukka. :) Mutta katsotaan, miten harjoittelu sujuu. Taavi toimii kuitenkin parhaiten ääniavuilla ja tuossa pitäisi olla mahdollisimman huomaamattomat avut.
Muutenhan Taavilla on kaikki mitä tarvitaan, pehmeät ja tasaiset liikkeet, hidas ravi ja matala muoto. ;) Ja sillä on ilo ratsastaa! (kun hyväksyy sen, että se on hidas ja antaa olla).


Tästä kuitenkin innostuneena raahasin länkkävarusteet tallille tänään ja suunnattiin kohti kenttää. Ehkä olisi kuitenkin pitänyt lähteä maastoon.. Tallissa oli vieraita ja pari muutakin muuttujaa ja Taavi tuntui heti olevan vähän sulkeutunut ja "poissa", lisäksi se ei pissannut ennen ratsastukseen lähtöä, enkä saanut olla sen kanssa kahden ollenkaan.

Se oli kentällä aika hidas, niinkuin aina. Jouduin puuttumaan käynnin mateluun useamman kerran ja lopulta napauttelemaan raipallakin, että sain hevosta hereille. Se vaipuu välillä ihan omiin maailmoihinsa, eikä muista kuunnella pyyntöjä. Myös vieressä olevat kaverit ovat paljon enemmän kiinnostavia, kun selässä heiluva ratsastaja. Sateessa on myös ihan mahdotonta mennä, kun kunnon sade alkaa, Taavi koettaa kokoajan kääntyä takapuoli sateeseen päin ja kulkee turpa maassa silmät kiinni. Aivan toivotonta. :D Toivottavasti mahdollisena kisapäivänä ei sitten sada....


Onnistuineita ravisiirtymiä sentään saatiin; opetin Taavia pienempiin apuihin; ensin pohje kevyesti ja perään suulla hyvin pieni suhaus =ravia. Tämän Taavi hoksasi hyvin ja toimikin kiitettävästi. Myös pysähdys toimii ilman ohjaa oikeinkin hyvin (paitsi sitten kun keskittyminen alkoi herpaantumaan), tarvii ainoastaan laittaa painoa eteen ja jalustimille.
Suurimman ongelman tuottaa peruutus, mutta nyt länkkäsääntöjä ja -sivuja lukiessa tuli ilmi, ettei se ohjan käyttö peruutuksessa niin paha juttu olekaan. Sitten luulisin senkin onnistuvan, kun vähän harjoitellaan. Ja tuossa pleasure-luokassa pitääkin olla löysä tuntuma, eli ei ihan vapaat ohjat kuitenkaan.

Vielä kun saisi tuon hevosen edes vähän keskittymään ja motivoituneemmaksi. Siitä tulee kentälle aivan äärettömän tahmea ja kuuro, ihan ärsyttävyyteen asti. Toisaalta, se ravaa kyllä juuri sopivan hitaasti ja pehmeästi, kuitenkaan ravia katkaisematta. Vain se käynti on se ongelma ja ravissa se, että se tuppaa yrittämään keskemmälle ja jää vänkäämään apuja vastaan käyränä kuin banaani. Mutta nämä nyt menevät ihan vaan vähäisen kenttätyösketelyn piikkiin. Ja ehkä osittain siihen, etten uskalla komentaa tai pyytää kovemmin haluamaani asiaa. Ja tarpeeksi usein sekä sitkeästi (potkukelkka efekti: pyydät vauhtia, hevonen vastaa, lopetat pyytämisen, hevonen hidastaa, pyydät uudelleen ja annat taas rauhan).






Se oli myös maastäkäsitellen melko kuuro, eikä kuuntele tai tarkkaile ihmistä puoltakaan ajasta. HUOH! Vierellä seuratessa se melkein jokaisessa pysähdyksessä menee askeleen liikaa ja kiilaa samalla minua, vaikka joka kerta otan sen askeleen taakse ja pyydän väistämään. Lisäksi se saattaa ihan yhtähyvin häipyä paikalta, katsella maisemia tai jäädä seisomaan paikalleen, kun pitäisi liikkua ja seurata ihmistä.
Väistämisharjoitukset eivät ole juurikaan edenneet mihinkään kevyempään suuntaan, välillä riittää hyvin pieni apu ja sitten taas pitää työntää koko painolla se pois, vaikka antaisi kuinka monta kevyempää vihjaisua ennen sitä. Usein se ratkaisee kaiken paineen (etu- tai takaosaan) kävelemällä suoraan eteenpäin. Peruuttaa se sentään osaa kohtuullisesti. Tänään se kävi kesken väistämispyynnön pissalle. :D Että niin paljon se keskittyy.. Toisaalta hyvä, kun uskaltaa pissata.

Ja tästä tietenkin tänäänkin seurasi turhautumista omalta osalta ja siten turhaakin kiukkuamista hevoselle, vaikkakin tämä näkyi vaan vähän turhana komentamisena ja työntämisenä pois tieltä. Mutta turhaa kuitenkin, aivan turhaa. Ja hevonen ei tullut siitä ainakaan paremmaksi. Lopetin yhteen erittäin onnistuneeseen suoritukseen; pelkkä takaosan vieressä seisominen ja ajatus sen väistättämisestä riitti; Taavi väisti sivulle. Se sai vuolaat kiitokset, herkut ja palkinnoksi lopetettiin harjoittelu.





Onko kellään hyviä vinkkejä, mitä tämän kanssa pitäisi tehdä? Millä saa huomion itselleni? Ehkä pitäisi saada joku ulkopuolinen apuun? Olen vaan niin kovin varovainen niiden ulkopuolistenkin kanssa, koska Taavi on kuitenkin hiukkasen erikoinen, eikä siihen tehoa esim. kovien käyttö mitenkään. Enkä usko sen hyötyvän myöskään mistään "Join-Upeista", joihin en muutenkaan usko pätkääkään. En edes halua ajaa sitä pois, kun olen viimein saanut sen edes tulemaan luokseni. Että sen pitäisi olla sitten sellainen, joka vain neuvoo ja itse teen.

Ja kun saan työllä ja tuskalla sen joskus siedätettyä kevyempiin apuihin, vaikka siinä menisikin sitten hetki, että se tekee mitä pyydetään, niin sitten tulee kärsimätön ihminen (kengittäjä, hieroja yms. ammattilainen) ja tönii ja runnoo hevoseni melkein kumoon, kun ei jaksa rauhassa pyytää (kun tää on vaan tyhmä ja jästipäinen). Josta seuraa se, että Taavi menee enemmän lukkoon sekä tulee entistä hitaammaksi ja tönimiseen se vastaa tottakai korjaamalla samaan suuntaan.. Tähän toki ratkaisuna "ammattilaisen" vaihtaminen toiseen. Yhden tällaisen olenkin jo vaihtanut ja uuden kanssa homma sujuu hyvin, ei hänen tarvitse töniä tai nipistellä.




14 kommenttia:

  1. Peruutuksessa kannattaa muistaa nojata eteen, jotta hevonen ymmärtää peruuttaa :) Ääniavut on myös länkkärissä tärkeitä, esimerkiksi periaatteessa lännenhevonen ei saisi nostaa laukkaa ilman ääniapua. Pysähdyksessä käytetään yleisesti whoa (suomalaisittain wou), itse käytän myös peruutuksessa sanaa back (tai suomalaisittain bäk). Nämä kun opettaa ensin maasta ja sitten selästä, ne on usein hevoselle tosi helppoja sitten.

    Tuohon keskittymisjuttuun on vaikeampi neuvoa, kun ei hevosta tunne. Kuitenkin jo pään sisäinen ajatus siitä, ettet halua/uskalla komentaa, voi jollekulle hevoselle riittää siihen, että ne kehtaavat aina vaan möngertää omia teitään. Itse käytän paine ja palkkio -tyyppistä menetelmää. Ensinnäkin avut alkaa aina siitä kaikkein pienimmästä, eli energian muutoksesta ja istunnan muutoksesta (kun mennään eteen, lonkat auki, istuinluut työntävät takajalkojen tahdissa eteen), sitten kevyt jalka, sitten ääni, sitten ääni ja ronskimpi jalka ja sitten raippa/kannus ja viimeinen apu on jo sellainen, että hevonen vaikka lentää kuuhun, mutta se tekee jotain. Sitten kun taas pyydetään seuraavan kerran, niin aloitetaan siitä pienimmästä. Olennaisinta on, että ratsastajan energia on menossa, ainakin oman kohdalla.

    Paljon tehtiin länkkätunneilla sitä, että jos hevonen ei kulkenut suoraan, se joutui jatkamaan harjoitusta. Piti siis vaikka laukata neliö, ja jos hevonen ei pysynyt reitillä se joutui jatkamaan reipasta laukkaa. Heti kun se pysyi reitillä, se sai seisoskella kaikessa rauhassa palkinnoksi muutaman minuutin. Tämä toimi kaikkein parhaiten niihin laiskanpulskeisiin taapertajiin, ylläri sinänsä, kuumia se tosin rauhoitti.

    Melko paineeton tapa on tehdä niin, että heti kun hevonen liikkuu itse omin jaloin, siirrät uloshengityksellä käyntiin ja annat kävellä pikku hetken jne. Pikkuhiljaa raviaikaa pidennetään, mutta alkuun riittää yksi suora, reipas askel jne. Vino askel ei kuitenkaan oikeuta kävelyyn. Ohjaamisessa löysin ohjin voi helpottaa, jos hevoselle opettaa kaulapaineen. Noin muuten länkkärissä tyypillisesti jalka on irti, kunnes sitä käytetään. Sitten se irtoaa taas. Monelle hevoselle jo se riittää avuksi, että jalkaa irrottaa lisää, sillä se tietää, että seuraavaksi jalka osuu kylkeen jos en mene.

    Itse käytän paljon myös peruutusta korjaavana työkaluna, tärkeimpänä pointtina, ettei peruutusta saa lopettaa ennen kuin hevonen peruuttaa omin jaloin kädelle pehmeänä. Myös jos hevonen ei pysy suorana, pikkuvoltilla pyöritys voi auttaa. Se on raskaampaa kuin suorana kulkeminen, joten usein hevonen sitten mieluummin porskuttaa suoraa uraa jos valita pitää. Tosin en välttämättä menisi napavolttia ravissa, jos jaloissa on sanomista.

    Ajatuksena melkein kaikessa, että oikein tekeminen on helppoa ja kevyttä, ja sitten väärin tekeminen on hevoselle raskaampaa. Itse olen enemmän sillä kannalla, että ei semmoinen jatkuva tasainen nakutuskaan ole hevoselle mukavaa vaan turruttavampaa, kuin sanoisi asiat selvästi ja kunnolla. Mutta se nyt ei tietenkään tarkoita, ettäkö öykkäriksi tarvitsisi alkaa.

    Varmasti monikin opettaja suostuu ihan vaan kertomaan mitä teet, etenkin jos suoraan sanot, että haluat tehdä itse. Sitä en osaa sanoa, kuka alueeltasi osaisi auttaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos pitkästä ja kannustavasta tekstistä! :) Todella mielenkiintoista luettavaa ja paljon hyvää asiaa joita täytyy kokeilla.

      Saanko siis käyttää kilpailussa ääntä apuna? Kuinka paljon ääntä saa käyttää? Onko käskyt aina nuo samat vai voiko soveltaa? Sitten meillä ei ole ongelmia. Aikaa on vielä neljä viikkoa, joten keretään kyllä harjoitella. Tässä luokassa on vaan "walk and jog".

      Tuo energiajuttuun pitää kiinnittää huomiota, ehkä mulla on heti alkuun jo sellainen energia ja mieli, että ei tästä mitään tule. Ja alan komentaa vasta sitten, kun kyllästyn pyytämään nätisti, vaikka pitäisi olla heti alusta asti varmaan tiukempi.

      Tuon kaulapaineen olen Taaville jo opettanut, se osaa väistää ohjan painetta kaulalla ja tästä onkin aika paljon apua. Mutta ravissa se sitten tuppaa puskemaan vain avun läpi. Olen normaalisti tehnyt muiden hevosten kanssa niin, että pysäytän ja väistätän haluamaani kohtaan sitten käynnissä, sitten jatkanut ravia. Jotenkin vaan Taavin kohdalla voisin kuvitella, että hitaampaan askellajiin siirtyminen on sille palkinto. Peruutus voisi toimia? Jos ei vastaa apuihin, joutuu peruuttamaan.
      Tästä päästäänkin sitten siihen peruutukseen, se on niin kamalan hidasta ja tahmeaa. Joskus sain Taavin peruuttamaan jo kohtalaisen hyvin, mutta nyttemmin se on unohtunut käytön puutteessa. Yritin eilen opettaa juurikin niin, että nojasin eteen ja laitoin painoa jalustimille, sen jälkeen puristin vähän polvella (tämä tuntui toimivan!) ja viimeiseksi sitten otin ohjalla mahdollisimman kevyen pidätteen. Kiinnitin huomiota juuri tuohon, että peruutus oli kevyt, eikä sellainen vastusteleva. Heti, kun tuli kevyt askel, niin kiitin ja annoin mennä eteen.
      Mutta nyt kun tiedän, että voin käyttää ääntä ja ohjaakin, niin eiköhän me saada edes jonkunlainen peruutus aikaiseksi.

      Poista
    2. Pahoittelen että unohdin ihan tulla tänne uudestaan katsomaan :) Mutta siis minun käsittääkseni länkkäkisoissa saa kyllä käyttää ääntä, ei nyt ehkä niin että halli raikaa, mutta ei ole samanlainen tabu kuin vaikka kouluratsastuksessa.

      Jos peruutus ei rullaa, kannattaa ehkä alkuun varmistaa, että hevonen osaa peruuttaa reippaasti. Länkkäperuutushan on hitaissa lajeissa (esim pleasure) semmoinen, että jalka kerrallaan, ja reiningissä sitten se kaksitahtinen juokseva peruutus. Eli sinällään kumpikaan ei ole väärin, mutta hevonen ei kuitenkaan saisi tuntua siltä, että jokainen askel nostattaa tuskanhikeä ratsastajan otsalle.

      Juurikin se kevyt etunoja ja jalkoja eteen, sitten jos pitää käyttää jalkaa niin ei kannata käyttää normaalisti vaan tavallaan edestä taakse, eli heilauttaa kainalon tuntumasta taaksepäin kylkeen kiinni. Useimmat hevoset oppivat nopeasti, että tämä tarkoittaa taakse eikä eteen kun paine tulee enemmän edestä. Olen aika monta hevosta opettanut peruuttamaan kunnolla, alkuun pitää olla vaan nopea kiittämään ja aika kärsivällinen. Ensin halutaan vaan yksi askel taakse ja siitä saa heti kiitoksen. Sitten kaksi, ja askelten välillä kuitenkin ohja myötää pehmeästi. Eli siis paine myötää heti kun hevonen lähtee siirtämään jalkaa taaksepäin, ja sitten jos halutaan lisää askelia niin pyydetään aina uudestaan.

      Käsiä kannattaa levittää, tässä ja muissakin länkkäjutuissa. Välillä kauheasti paasataan, kuinka leveä käsi on hirmuisen kova, mutta itse olen täysin eri mieltä. Joo, lukittu käsi on kova aina, huolimatta sen paikasta, eikä ole tarkoitus lukita rannetta reittä vasten, mutta kannettu leveä käsi on omalla kohdalla auttanut kuumia herkkiksiäkin rauhoittumaan ja rentoutumaan ihan aidosti. Kannattaa myös ensin maasta ja sitten selästä opettaa, että hevonen myötää pään alas kun levität kättä. Ihan siis vaan alkuun niin, että seisoo hevosen vieressä ohjat kaulalla, ottaa ohjista kiinni kuolaimen lähellä ja tekee paineen sivuille. Heti kun hevonen edes hitusen laskee päätään, tiputa kaikki paine pois. Ja toistetaan kunnes hevonen on pehmeä. Yhdellä kädellä tämä opetetaan nostavalle avulle, kannattaa käyttää toisena apuna puristavaa pohjetta (ns. pohkeet halaa kylkiä).

      Sitten kun hevonen osaa peruuttaa reippaasti, siltä voi sitä myös vaatia ja se on kyllä omasta mielestä tosi tosi tehokas korjauskeino. Tästäkin on kahta kuppikuntaa, toiset sanoo, ettei peruutuksella koskaan korjata asioita mutta itse käytän paljon.

      Hevoselle rauhassa oleminen (kävely, seisoskelu, paineettomuus) on palkinto, joten välttäisin käyntiin siirtämistä jos jossain kohtaa on ongelma. Sillä juurikin saattaa vahingossa tulla vahvistaneeksi epätoivottua käytöstä. Ja yksi myös, mitä opettajat aina länkässä sanoo, on että vaikka ohjat on pitkät niin ei kannata tahallaan olla avuton. Eli siis jos hevonen tekee omiaan niin ohja käteen ja korjataan. Sitten taas päästetään irti kun hevonen tekee.

      Kokeilemalla rohkeasti usein löytää hyviä keinoja :) Ei minullekaan kaikkea ole opetettu, mutta ihan maalaisjärjellä olen miettinyt, miten saan jonkun asian x tapahtumaan ja sitten kokeillut ja yrityksen ja erehdyksen kautta saanut homman toimimaan :) Hevoset on onneksi aika anteeksiantavaisia kavereita, eli aina saa aloittaa alusta jos joku meni pieleen.

      Poista
    3. Kiitos taas viestistäsi! Nyt meillä onnistuu peruutus jo välillä ilman ohjaa (silloin kun Taavi jaksaa keskittyä), kun nojaan eteen, vien jalan vähän eteenpäin ja käytän pohkeen juuri niinkuin puhuit! Tuntuu tosi hienolta! Saadaan jo useampi askel onnistumaan.

      Täytyy mietiskellä näitä kirjoittamiasi asioita ja alkaa harjoitella. :)

      Poista
  2. En voi olla vertaamatta noita sun ratsastuskokemuksia omiini. Meillä ei ois mitään asiaa pleasure-luokkaan sillä tasainen hidas askel ja helppous puuttuu XD. Mentaliteetti kun tulee sieltä selkärangasta ja se on se että mitään ei säästellä ja sitä parempi mitä kovempaa menee. En tiiä saanko tuolle koskaan kerrottua että on ihan ookoo olla hidas. Vaikka oon kuinka yrittänyt niin se ei tunnu menevän kaaliin :D.

    Maastakäsin työskentelyyn en kyllä osaa sanoa yhtään mitään. Jos voisi jotenkin tutustua eri ammattilaisiin, tai etsiä vaikkapa netin kautta ihmisen joka on ollut tekemisissä samankaltaisen hevosen kanssa..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, itseasiassa mietin eilen teidän menoa ja totesin saman; ei ehkä asiaa pleasureluokkaan. ;)

      Vanhat ravurit on joskus todella vauhtihirmuja, yhtä silloin aikanaan laittelin ratsuksi ja se vaati kyllä todella paljon kulkeakseen hitaasti. Alkuun siitä vauhdista sai muistuttaa pidätteillä ihan jatkuvasti ja oman istunnan kanssa piti olla tarkkana; takana ja liikkeen jäljessä, reilusti! Heti jos ylävartalo nojasi yhtään eteen tai menit mukaan kevennyksellä siihen himovauhtiin, niin se vaan kiihtyi kiihtymistään. Harjoitusravi oli aiva sairaan vaikeaa, varsinkin jos kadotti kesken kaiken rytmin! :D
      Meillä valmentaja aloitti kaiken siitä, että vauhti pois; viis pään asennosta tai muusta, mutta rauhallinen tahti on kaiken a ja o. Pidätteitä vaan, mutta vetämään ei saa jäädä. Pidätteeseen pitää saada selkeä vastaus, vaikka se kestäisi vaan 1-2 askelta, sitten pyydetään uudelleen. Ratsastustuokiot pidettiin alkuun tosi lyhyinä, ehkä 10 minuuttia työskentelyä, lopetettiin heti kun sujui. Kun eihän sillä hevosella alkuun ollut lihaksi edes ylläpitää sitä hidasta ravia kauaa, saati, että hermot olisi kestäneet.

      Kyllähän se alkuun tuntui hullulle ratsastaa hevosella, jonka pää on aivan pystyssä, mutta kun se löysi ravissa tahdin ja tasapainon, niin se alkoi ihan itse nyökkäillä ja kulki lopulta tosi kivasti pyöreenä. :)

      Tuohon maastakäsittelyasiaan täytyisi jossain vaiheessa perehtyä, en vaan tiedä mistä edes aloittaisi.

      Poista
    2. Joo, ei mitään asiaa, ei koskaan XD

      Tuo sun kirjoitus oli hyvä, se herätti ajatuksia ja varmasti otan tuosta nyt jotain omaan asenteeseeni. Tuota hitautta ois nyt hyvä harjotella ennen talvitallille paluuta kun ei oo liikutuspaineita. Talvitallilla sitten on vaan pakko hevosen saada jotenkin liikuntaa, se on sääli, sillä monet "ylevämmät" tavoitteet jää kun täytyy aatella et hevosen pitää saada liikkua kun se muuten vaan seisoo :/. Mut voihan sitä ratsastaa "normaalisti" joinain kertoina ja pyytää hidasta vauhtia joinain kertoina (jolloin oikeesti varmaan pitäs lopettaa heti kun sen hitaan tahdin saa nimittäin semmonen työvoitto se on). Tällä menee heti peitsille jos rupee ohjilla ottamaan pidätteitä mut pyytää menemään kuitenkin "ravia". Sit se vaan hiihtelee sitä peitsiään- sitä se osaa mennä hiljaa. Jos pitää pohkeen kii ja pidättää samalla siltä palaa käämit. Se on pitkälti myös tuo jäykkyys, et tasapaino ei vaan riitä. Tasapainoa oon yrittäny hakea kaikilla jumpilla ja venytyksillä sun muilla.. mut jos se ei oo saavuttanu semmosta tiettyä joustavuutta tuohon ikään niin ei varmaan enää hirveetä muutosta saa aikaan.. tai toisaalta koskaan ei tiedä. Jos De Jong kouluttais tuota niin se ois varmaan kuukaudessa tasapainonen... tai en tiiä :D

      Poista
    3. JA miten saa hevosen huomion itseensä... siinäpä onkin ikuinen kysymys. Pitäis olla luotettava, turvallinen mutta samalla kun me ihmiset halutaan myös vaatia jotain niin ristiriita on valmis -se on se taito motivoida siihen tekemiseen. Valtavan vaikeeta.

      Meillä on toiminut kyllä kaikki maastakäsin työskentely, etenkin irtona, ja namit.
      Valtavan vaikeeta ees samaistua tuohon sun tilanteeseen kun oma hevonen on niiiin erilainen. Missäs työ asuittekaan, se ois ollu kätevintä tavata ;)

      Poista
    4. Tuo onkin hankalampi jos hevosen ravi sotkeutuu peitsiin. :S Mutta Skinnykkä kulkee kyllä rentona, vaikka meneekin vähän lujaa, joten onko sillä niin väliäkään. Pikkuhiljaa, pikkuhiljaa. Olisin laittanut sulle videon siitä mun lämppäriprojektista, mutta se oli poistettu Youtubesta jo. :( höh!

      Tuo huomionsaaminen tuottaa todella ongelmia ja turhauttaa! Mulla ei ikinä ennen ole ollut käsissä tällaista hevosta, joka yksinkertaiseksi "haaveilee ja haahuilee" ja mitä enemmän yrität päästä sen ajatuksiin, sitä todennäköisemmin se katoaa. :D Edes herkut eivät oikein toimi tässä asiassa, vaikka niistä on ollut apua monessa muussa asiassa kyllä. Herkkukaan ei riitä motivoimaan tarpeeksi, että se jaksaisi kuunnella ja keskittyä.
      Ja sitten kuitenkin toisaalta hevonen viihtyy kanssani hyvin; se tulee vastaan, lähtee mielellään mukaan ja höristelee, kun huutelen.

      Mulla on todellisia ongelmia, sillä Elmokin oli hyvin erilainen, vastasi nopeasti pyyntöihin ja tarkkaili ihmisen toimia kokoajan, oli köykäinen käsitellä ja siirrellä.

      Me asutaan Kouvolassa, tervetuloa vaan katsomaan. ;)

      Poista
    5. Minä oon niin pöljä että saatan joskus tullakin, ainakin pitää pistää korvan taa. Tuskin nyt ihan heti on tapahtumassa. Mutta jokatapauksessa kuljen siitä Lahteen todella usein.

      Näytätte etenkin ekassa kuvassa katu-uskottavalta lännenratsukolta, se on todella kaunis kuva kuten muutkin.

      Jep, kokeilin yhdessä vaiheessa tuota vauhtia siltä pois mut sit mulla oli peitsaava hevonen joka alkoi hävettää suuresti itseäni ratsastuskoulu-ympäristössä ;).

      Sun täytyy siis löytää jotain ihan uutta. Sinä kyllä löydät sen ratkaisun vielä. Minä en osaa tommosen hitaan hevosen kanssa toimia ollenkaan. Melkeen kaikki mitä oon kokeillu Skinin tarhakaveriin tuottaa tuloksen "apua, ei se tee mitään, apua, mitä mä teen", kun se on semmonen...hmmm hidas tyyppi. Tuohon tarvittais opastamaan joku jolla on kokemuksia nimenomaan samanlaisesta hevosesta. Voi olla että tuommosen hevosen kanssa täytyy ne tavoitteetkin olla vähän erilaiset. Sama kuin temppuilussa koirien, kissojen ja hevosten kanssa. Näennäisesti samat hommat toimii vähän eri tavoin. Hevonen on aika lähellä kissaa. Koira menee maahan nanosekunnissa... hevonen (ainkaan minun) ei mene, vaan sitä täytyy odotella ja katsoa millon hälle käy, jos käy. Ehkä Elmo ois niinkuin koira tuossa reaktionopeudessa, ja Taavi vähän kuin kissa -sillä on vaan erilainen tapa toimia mutta ihan yhtä hyvin se kissakin nostaa tassua, kierii ja menee maahan, se tekee sen vaan kissamaisesti.

      Poista
    6. Täytynee sanoa että kissani meni silti maahan Skiniä nopeammin, mutta silti hitaammin kuin koira.

      Poista
    7. Nimenomaan tuollainen "apua, tää ei reagoi"-tulos tuli itsellekin ja tulee edelleen välillä. :D Sen olen huomannut, että aikaa täytyy antaa, Taavia ei voi vaatia olemaan nopea reaktioissaan. Eli kun pyydän jotain, annan sillä muutaman sekunnin armonaikaa toimia. Silloin se ei hätäänny ja suorittaa tehtävät paremmin, kun hoppuillessa.

      Poista
  3. Länkkäri juttuihin en osaa ottaa kantaa, mutta täytyy todeta että taas on kauniita kuvia teistä! :)

    VastaaPoista

Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.