Kyllähän se raipan mukanaolo kannatti tänään. Meillä oli niin hauskaa (tai ainakin mulla oli..), eikä me tapeltu mistään! Tällaista ratsastuksen pitäisi olla.
Ja kaikenlisäksi Taavi tuli minua vastaan ja lähti innolla mukaani, vaikka sillä ei varmasti eilen ollut kanssani niin mukavaa ainakaan kokoaikaa. Se oli koko olemukseltaan kyllä tänään paljon pirteämpi, kuin eilen. Haavakaan ei näyttänyt pahalle, eikä ainakaan vielä ole aiheuttanut impparia. En jaksanut raahata satulaa, joten mentiin ilman tänään. Laitoin kuitenkin länkkäsuitset, jotta Taavi tottuu niihin ennen kisoja.
Laukka pyöri hyvin ja Taavi liikkui ihan eri tavalla kun eilen. Se oli rento ja pyöreässä kauniissa muodossa, voi kun joku olisi ollut tänään kuvaamassa! Ja ravissakin löytyi pelkällä suhinalla reippaampi vaihde. Käännökset takajalkojen ympäri onnistuivat hyvin ja sidepassiakin saatiin muutama askel. Siinä on selvästi jossain vaiheessa menty Taavin stressitason yli ja se hermostuu jo pelkästä pyynnöstä hurjasti. Enkä voi syyttää kun itseäni. :(
Niitä on harjoiteltu silloin, kun se on ollut kipeä ja se on joutunut yrittämään kipeänä. Siitä jää kipumuisti, vaikka sitä nyt pystyisikin rauhassa suorittamaan.
Heti kun annan sille avut sidepassiin, se alkaa hermostua: venkslaa päällä ylös-alas, peruuttaa, lähtee eteenpäin, vetää ohjia kädestä (vaikkei ne ole edes tuntumalla tai en tee ohjalla mitään). Siis kaiken muun paitsi sen sivuttaisaskeleen. Sitten kun saan sen pois kuplasta ja se ottaa ensimmäisen ristiaskeleen, se tekee niitä monta ja lopuksi todella hyvän sidepassin (eli suoraan sivulle) ilman ongelmia. Olen aina kiitokseksi lopettanut heti ja antanut namin. Ehkä tämä tästä, täytyy koettaa maastakäsin seuraavaksi. Puomit olivat nyt apuna, mutta lähinnä ne auttavat itseä hahmottamaan, että edetään sivulle. Taavi menee niistä yli ihan ilman varomista. ;)
Portin avaamisessa ei ole ongelmaa. Sulkemista ei ole juurikaan harjoiteltu, koska se ei ole ajankohtainen vielä. Sidepass pitäisi saada sitä ennen toimimaan kunnolla.
Tänään käytiin myös Helin kanssa ostamassa mulle länkkävaatteet. Löydettiin jopa ihan mieleinen kauluspaita ja farkutkin löytyivät, ihanan joustavat ja oikeinmittaiset leveällä lahkeella. Lisäksi ostettiin sävyyn sopivat korvakorut ja rannekoru. Heli myös lyhensi kauppareissun jälkeen Taavin länkkäohjia, kun ne roikkuu muuten Taavin polvissa.
Varusteet alkavatkin siis olemaan kasassa, joten enää on jäljellä loppuviikosta hevosen pesu ja varusteiden siistiminen.
Hienoa! Ihan intona täällä lukee tän homman etenemistä. Itse huomaan kans väliin omassa hevosessa tuota hermostumista kun pyytää jotakin....miettinyt tuota samaa että liittyyköhän asiaan jokin ikävä muisto kun ei itse pääse kun vasta asian alkuun niin hevonen reagoi aika suuri eleisesti pieneen pyyntöön.
VastaaPoistaHevosella on pitkä muisti ja yksikin stressi- tai kiputason ylittänyt kerta riittää joillekin. Ja korjaaminen on aina hankalaa, siksi pitäisi aina muistaa, ettei hermostuta hevosta harjoituksissa eikä pakoteta.
PoistaTaavilla tuntuu tulevan heti sellainen hermostuminen ja jos se osaisi puhua, se hokisi varmaan "en pysty tähän, en pysty tähän". :D Sitten kun saan sen rohkaistumaan, niin se kyllä tekee ja vauhtiin päästyään jouduin itse pyytämään sitä lopettamaan ennenkuin hyvät ristiaskeleet muuttuvat taas räpellykseksi. Kaikkein hankalinta Taavilla on lähteä tekemään liiketta paikaltaan, helpompi olisi kääntää se ensin loivasti ristiaskeliin ja pyytää sitten jyrkentämään kunnolla.
Hih...totta...mua alkoi ihan naurattaa kun muistan mitä valmentaja minulle sanoi kun opetettiin ravaan Diisaa pitkänä se kun vaan tölttäsi tai meni ravitahtista tölttiä pää ylhäällä. Valmentaja sanoi että se on mahdollisesti islannissa estetty ravaamasta kun se ei ole ollut toivottua vaellushevoselle varsinkin kun se oli sellaista huonoa töpöttämistä. Hevonen tarvitsisi rohkaisua jotta siitä tulisi itsevarmempi ravaamaan Eli alettiin kehua ja ajaan sitä raville mä hoin sille raaaaaaaaviiiiii ja kehuin ja ylistin ja hieroin sään kohdalta rohkaisuksi( valmentaja kertoi että tammat rohkaisevat ja lohduttavat varsoja niin) kun se alkoi laskee päätään ja pidensi askelta. Niin mä totuin sitä rohkaseen ja kummasti se pikku hiljaa sen on alkanut oppiin vieläkin siis ravi on meillä epäpuhdasta useasti mutta nyt se tietää jo että se on toivottua ja se meneekin sitä mielellään maastossa ja sillon oikeen pitkää matkaavoittavaa menoa ja puhtainta. Siltä ilmeisesti kans puuttuu itseluottamus siihen askellajiin eli kyllä hevonen tarvii kans kummasti rohkaisua ja tukea epävarmuuteensa..
VastaaPoistaIhanalta kuulostaa. :) Hevoset todellakin tarvitsevat rohkaisua ja yleensä juuri ne herkimmät ja kilteimmät kaikkein eniten, ne kun ovat niin tapojensa orjia. Meillä ainakin kehuilla on kummallisen vahva merkitys ja vältän viimeiseen asti rankaisemasta. Kehun myös, vaikka tehtävä olisi vain "sinnepäin" aluksi, jotta hevonen uskaltaa jatkossakin yrittää. Eihän kukaan ole seppä syntyessään ja vielä vaikeampaa on opetella jo kertaalleen poiskitkettyä. :)
Poista