En ole voinut kirjoittaa asiasta blogiini aiemmin, vaikka olisin halunnutkin. Blogiani lukee melko paljon minulle oikeasta elämästä tuttuja henkilöitä joille en halua tällaisen tulevan yllätyksenä. Siksipä kirjoitan asiasta vasta nyt, kun tallipaikka on irtisanottu ja asiat käsitelty loppuun. Vuodenvaihteessa meidän elämässä alkaa uusi jännä aikakausi. Toivon, että se tuo meille vain hyvää ja kaikki menee hyvin. Ja, että olen tehnyt kaikkien kannalta oikean ratkaisun.
Olin jo pidempään hiukan miettinyt vaihtoehtoa siirtää Rippe täysihoitoon. Näin saisin itselleni mahdollisuuden välillä hengähtää. Taavin kohdalla poltin lopulta itseni loppuun henkisesti, enkä halua suistua siihen suohon enää uudelleen. Siihen suohon, jossa kaikki muu jää hevosen hyvinvoinnin jalkoihin. Alan tunnistaa itsestäni taas niitä piirteitä.
Oli myös monia vähän pienempiä syitä tallipaikkamietinnälle, mutten niistä avaudu blogissa. Mikään niistä ei yksinään ollut niin suuri tekijä, kun oma jaksaminen ja aika.
Jarruna mietinnälle on ollut yksinkertaisesti pelko. Suurimpana pelko siitä, että Rippe sairastuu jos hellitän otettani ja lievennän valvontaani. Viimekertainen visiitti muualla ei tietenkään pienentänyt pelkoani.
Olen tykännyt siitä, että saan tehdä itse. Olen jokaikinen päivä ollut tietoinen siitä, paljonko heinää poni on saanut, millainen lanta on ollut, kuinka paljon poni on pissinyt, paljonko se on juonut, onko se syönyt normaalisti jne. Vastapainona tälle on juurikin se uupuminen ja ylistressaaminen. Ja ylianalysointi.
Kaiken uhallakin aion kokeilla. En ruoki pelkoani enää lisää. Luotan siihen, että minulle ilmoitetaan jos jotain epätavallista on ollut ja että säännöllisellä liikunnalla sekä säännöstellyllä heinällä Rippe voi pysyä terveenä muuallakin. Onhan se pysynyt ennen minuakin!
Ongelma tallipaikan valinnassa on ollut myös se, etten ole löytänyt kriteereihini sopivaa tallia. Tallipaikassa minulle on tärkeää:
1. Riittävä korsirehun syöttö (tätä tuskin tarvitsee erikseen perustella)
2. Kokopäivätarhaus, mieluiten kaverin kanssa (Ripen tapauksessa myös yksin käy, pitää kuitenkin saada koskettaa aidan yli)
3. Hyvät maastot (se on sitä, mitä tulee pääasiassa tehtyä)
4. Kenttä (koska joskus on kiva kuitenkin vähän jumpata)
5. Hiekkapohjaiset tarhat (nyt, kun olen päässyt sen makuun.. Ja koska sädemätä ja sateiset talvet)
6. Kesälläkin mahdollisuus täyshoitoon ilman laidunnusta (Rippe ei voi mennä laitumelle)
Yksi tällainen paikka on, mutta sinne on meiltä jonkinverran matkaa. Pitkään jahkailin, josko olisin mennyt katsomaan, mutta en sitten koskaan päässyt niin pitkälle. Ajattelin järjellä sitä matkaa, ajansäästö-kortti menisi siinä samantien.. Ja jos ongelmia olisi tullut, niin pitkä matka ei houkuta jokapäiväiseen ajeluun töiden päälle. Kuivikevalinta oli myös tällä tallilla Rippeä ajatellen vähän huono, koska Rippe syö olkea.
Sitten K keksi ehdottaa yhtä lähellä olevaa tallia, josta olen aikanaan kysellyt Elmolle paikkaa. Minä kysäisin ja olihan siellä yksi paikka vapaana. Tänne talliin on meiltä sama matka, kun nykyisellekin, mutta se on työmatkani varrella.
Pitkään minä tätäkin pohdin sillä oletin siellä olevan mutatarhat, mutta paikanpäällä käynti muutti ajatukseni. Tallille on viimevuosien aikana rakennettu hiekkapohjaiset tarhat! Siinä vaiheessa tiesin, että tämä päätös on taputeltu.
Ripellä on tällä tallilla mahdollisuus saada tarhaan kaveri. Itseasiassa tallilla on yksi erittäin nössö suomenhevonen, joka voisi ollakin Ripelle sopivaa seuraa. Taitavat olla papparaiset samaa ikäluokkaakin.
Maastot ovat hyvät ja kenttäkin löytyy. Tallilla on pienehköä tuntitoimintaa, mutta ei se juuri yksityishevosten elämää mitenkään häiritse.
Tietenkin plussaa sisävessasta, lämpimästä vedestä, vesiboksista jne. Oman harrastuksen mielekkyys pääsee ihan uusiin lukemiin, mikä varmasti nostaa motivaatiota.
Omaan päätöseen vaikutti myös melko paljon se, että kesä tulee olemaan itselleni helpompi. Viime kesänä hoidin Ripen kesän yli itse, koska muut hevoset menivät laitumeen. Nyt se on täysihoidossa ympäri vuoden, joka vapauttaa minut tekemään vapaasti lomamatkoja tmv. jos haluan.
Oma kengittäjämmekin lupautui tulemaan kengittämään Rippeä myös uudelle tallille. Se poisti viimeisenkin stressinaiheen mielestäni, sillä tämä kengittäjä on tehnyt nyt muutaman kerran aikana suorastaan ihmeitä Ripen kavioille. Hän myös tulee sovittuna aikana (joka on sovittu jo edellisellä kerralla valmiiksi) ja käsittelee hevosia hyvin.
Sen lisäksi kyseessä on talli, josta kaikki on lähtenyt. Täällä olen pyörinyt pikkutyttönä poneja ajamassa ja tänne myös Rippe myöhemmin Virosta saapui.
Tuntuu hassulta ajatella, että me palaamme aivan kirjaimellisesti lähtöruutuun.
Onnea päätöksestä! Järkivalinnat ovat joskus samaan aikaan tosi vaikeita ja tosi helppoja tehdä. Ymmärrän hyvin halun kontrolloida kaikkea itse - minä olen kanssa viime aikoina pyöritellyt erilaisia vaihtoehtoja jotta säästäisin itseäni, mutta toistaiseksi päätynyt kuitenkin pitämään hevosen kotona, jossa kaikki langat on aina omissa käsissäni. Mutta onhan se ajoittain tosi raskasta, ja siellä missä ei ole fyysisesti raskasta, painaa huono omatunto.
VastaaPoistaKiitos. Ei ole myöskään helppoa sanoa tallipaikkaa irti paikassa, jossa on viihtynyt hyvin. Olen vähän sensorttinen ihminen, etten haluaisi kenenkään mieltä pahottaa ja kannan huonoa omaatuntoa todella herkästi tekemisistäni ja tekemättä jättämisistäni.
PoistaAllekirjoitan siis viimeisen lauseen ihan täysin. :)
Uskon että teit hyvän päätöksen. Ei itseään kannata poltta loppuun hevosten takia, eikä minkään muunkaan. Itsekin olen hiukan kontrollifriikki, ja yritän opetella siitä pois. Jos oman pään sisään ei mahdu mitään muuta, kuin hevonenhevonenhevonen, on aika pitää pikku paussi. Jopa yksi ilta ilman talleilua tekee ihmeitä. Ja sehän on mahdollista täysihoitotallilla. Ja kyllä se hevonen siellä pärjää, vaikket seiso sitä tarkkailemassa joka päivä!
VastaaPoistaSe on ihan totta, että joskus se päivänkin vapaa tekee ihmeitä. Ja asiaa tuli pohdittua nyt, kun olen sairastanut flunssaa päivätolkulla. Olisihan se helppoa, kun ei tarvitsisi huolehtia hevosen perustarpeista samalla, kun makaa sohvalla kuumeessa ja lääkehouruissa.
PoistaTuo pelko hevosen pärjäämisestä on hassu. Enhän minä nytkään siellä tallilla ole jatkuvati valvomassa! Vietän siellä muutaman tunnin päivästäni, joskus käyn pari kertaa. Lopun aikaa poni on oman onnensa nojassa. Enemmänhän tuolla uudella tallilla on valvovia silmäpareja jos jotain sattuisi. :)
Varmasti viisas päätös. Ei hevosesta ole enää mitään iloa jos sen hoitaminen vie kaikki voimat.
VastaaPoistaNäin se on. Ja jos kaikki aika palaa siihen hoitamiseen ja liikutuksesta tulee kiireistä pakkopullaa.. Jos kerkeää ylipäätään ollenkaan liikuttaa muilta kiireiltä ja tallihommilta. Helpottaa kummasti jos tallille voi vaan mennä ratsastamaan ja halimaan hevostaan, kun joku muu tekee hoitohommelit.
PoistaJa vaakakupissa painoi myös hevosen henkinen puoli; nyt se seisoo melko yksinäisenä omassa nurkassaan ja kohta sen ainut aidanvieruskaverikin muuttaa. En halua sille sellaista elämää, jossa sillä ei ole mahdollisuutta edes koskettaa toista hevosta.
Tunnistan itseni tuosta ylihuolehtimisesta. Se on kyllä tehokas tapa tappaa into hevosteluun. Lopulta tallilla käynti ei ollut muuta kuin velvollisuus, joka oli pakko tehdä.
VastaaPoistaVaihdoimme tallia viime keväänä. Aluksi mietin, haluanko, koska en pääsisi enää niin usein tallille pitkän matkan takia. Päätös oli oikea, sillä hevonen voi uudella tallilla erinomaisesti ja ilo on palannut. En enää murehdi, koska olen huomannut, että hevonen pärjää kyllä, vaikka en olisi sitä koko ajan kyttäämässä.
Luulen, että tämä oli hyvä ratkaisu sinulta. :) Onhan sen niinkin, että vaikka kuinka tarkka ja huolellinen olisi, hevonen voi silti sairastua. Hyövääkö asian ennakkoon murehtiminen mitään? Väittäisin, että ei.
Ei ole todellakaan hyödyllistä murehtia ennakkoon. Se juuri uuvuttaa ja vie harrastukesta maun.
PoistaMinä toivon, että paremmat maastot tuovat enemmän iloa ratsastukseen ja mahdolliset vapaapäivät nostavat motivaatiota ja lakevat stressitasoa, joka johtuu kiireestä ja huolesta.
Toivon, että Rippe viihtyy uudessa paikassa. :)
Uusi (vai pitäisikö sanoa "uusi") paikka kuulostaa tosi kivalta! Täyshoitotallissa on tosiaan se hyvä puoli, että ei ole pakko käydä joka päivä. Etenkin kipeänä kätevää. Toivottavasti Rippe viihtyy uudessa paikassa, ja sinä. :)
VastaaPoistaNo sepäs. Olen ollut nyt viikon flunsassa, josta ensimmäiset päivät aivan sohvan nurkassa tiukasti peiton alla maaten. Hirveä rumba järjestää hevoselle hoitaja ja huono omatunto kalvaa kaikenaikaa.
PoistaToivotaan, että kaikki viihdytään. :) Vaikken kyllä keksi yhtään syytä, miksei me viihdyttäisi. Päästään tekemään kunnon pitkiä maastolenkkejäkin. Mahtuu Rippekin ottamaan oikein kunnolla ravia ja oikomaan kinttujaan ennenkun tie loppuu kesken. Miten mahtavaa!
Onnea matkaan uudelle, vanhalle tallille ja hyvää joulua sekä Ripelle että sinulle! Teit varmasti hyvän päätöksen. Täysihoitohan ei sulje pois sitä, ettetkö voisi touhuta heppasi kanssa juuri niin paljon kuin haluat. Mutta välillä saat kuitenkin hengähtää ja lomailla, se antaa uutta puhtia.
VastaaPoistaIhanaa Joulua myös sinne teille! :) Minustakin tuntuu, että päätös on hyvä. Ja luulen, ettei yhdessä ponin kanssa viettämäni aika edes kovin paljon vähene. Toisaalta - se voi jopa lisääntyä, kun muut tallihommat jäävät pois ja kaikki aika on pyhitetty vain Ripelle.
Poista