Joulun vapaisiin on kuulunut nautiskelua Ripen seurassa, ihmettelyä uudessa tallissa, klippausta ja yleistää löhöilyä. Nyt ainakin tuntuu siltä, että päätös muutosta oli todellakin tarpeen. En ole ikävöinyt vanhasta tallista mitään ja Rippekin tuntuu viihtyneen ihan hyvin. Sen maha on pysynyt hyvänä, vaikka olen tehnyt pikkuhiljaa vaihtoa tallin esikuivattuun.
Tottakai kaikki uusi jännittää taas papparaista ja kaikille hevosille se huutelee kovasti. Mutta kun ruokapalvelu toimii, niin poni tuntuu olevan tyytyväinen.
Itselle on ollut opettelemista uuden tallin tavoissa ja paikoissa. Ja suurin totuttelu on tietenkin ollut se täyshoito.. Hassulle tuntuu, että tallilta voi selvitä alle kahden tunnin kotiin ja energiaa sekä aikaa jää kaikkeen muuhunkin. Ensimmäisenä päivänä menin suoraan töistä tallille, ratsastin hevsen ja kotiintullessa oltiin miehen kanssa molemmat yhtä hämmentyneinä ovella "joko sie tulit?" "joo-o...". :D Huvittava tilanne.
Eikä minun ole edes tarvinnut huolehtia Ripen hyvinvoinnista pätkääkään, se on ollut niin pirteä ja hyväntuulinen, että olen huoletta jättänyt sen tallin vastuulle.
Ripelle on löytynyt maastoseuraakin, kun naapuritallissa asuu tutun suomenhevonen. Käytiinkin jo kunnon lenkillä aatonaattona ja Rippe sai ottaa yhden spurtin kunnon laukkaakin ekaa kertaa sairastumisen jälkeen. Voi, miten se nauttikaan! :)
Aattona en lähtenyt ratsastamaan ja joulupäivänä klipattiin. Tapaninpäivänä käytiin serkkuni kanssa nostalgiaratsastuksella; ollaan aikanaan heppasteltu yhdessä täällä tallilla poneja ajaen. Hän sai lainaan ihanan ja kiltin suokkiruunan ja siellä me maastossa heitettiin sellainen perusvauhtinen lenkki, pari pätkää hölkkää ja yksi laukkapätkä. Kivaa oli ja Ripessä virtaa riitti. Eikä tullut hiki. Kyllähän tuo klippaaminen ihan huomattavasti helpottaa omaakin hommaa, kun hevosen saa melkein heti lenkin jälkeen normiloimissa takaisin pihalle.
Tänään käytiin Ripen kanssa lenkillä ihan kahdestaan ja suurinosa teistä oli jäässä. Onneksi vanha ratapohja oli ravi-ihmisten lanailun jäljiltä pehmeä keskeltä, joten päästiin ottamaan vähän ravia ja laukkaakin. Laukassa Rippe paahtoi menemään ja pärski jokaisella askeleella tyytyväisenä. Koukkasihan se kerran yhdelle peltotiellekin, kun en ollut varuillani, vanha ketku! Hah.
Se tuntuu saaneen klippauksen jälkeen lisää virtaa ja puuskutuskin on loppunut, raukalla on ollut vain todella kuuma.
Se tuntuu saaneen klippauksen jälkeen lisää virtaa ja puuskutuskin on loppunut, raukalla on ollut vain todella kuuma.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.