Ontuvaa lenkkarimenoa, uutta kenkää ja irtojuoksutus ymmärretty

Meille kuuluu  vähän sitä sun tätä. Irronnutta kenkää ei saatukaan takaisin tiistaina, koska kengittäjä oli kuumeessa. Keskiviikkona sitten totesin, että Taavi arkoo jalkaa melko voimakkaasti, vaikka siinä on ollut lenkkari. Kentällä meno näytti tosi huonolle.

Taavi yllätti minut osaamalla juosta irtona. En ole siis koskaan saanut sitä juoksemaan vapaaehtoisesti kentällä irtona, en edes puoliksi vapaaehtoisesti ja sen saaminen jo pois ihmisen luota vaatisi järeämpää huitomista ja työntämistä. Ohjasajo on ilmeisesti ratkaissut viimein tämänkin ongelman ja Taavi ymmärtää raipan heilutuksesta vihjeen siirtyä juoksemaan. Ja keskiviikkona se siirtyi mukisematta raviin, vaikka jalka oli selkeästi kipeä. Aivan ihmeellistä!

Ahdistelin sitten keskiviikkona kengittäjää uudelleen ja hän olikin torstaina tulossa tännepäin, joten minun ei tarvinnut soitella vieraille kengittäjille. Huh!

Torstaina mulla sattuikin olemaan poikkeuksellisesti vapaapäivä, joten pääsin päivälläkin hakemaan Taavin kengitykseen. Odotellessa harjasin sen ja pestiin suu, Taavi seisoi toimituksen ajan vapaana pihalla. On se vaan niin mahtis kaveri. :) Minusta tuntuu, että se on alkanut viime aikoina toimia yhdessä sun toisessa asiassa paljon paremmin ja ollaan taas lähennytty paljon.

Saatiin kenkä takaisin ja lonksuva takakenkäkin kiristettiin. Päätin mennä heti kentälle kokeilemaan, että paraniko liikkuminen. En ollut uskoa silmiämi, kun taavi tepasteli hyvää ravia kenttää ympäri, eikä ontunut yhtään. Laukatkin nosti pyynnöstä. Vähän aikaa juoksuttelin siinä sitten, kun sujui niin hyvin ja sitten vein Taavin takaisin pihatolle.
Täyttelin vielä verkkoja valmiiksi iltaa varten, mutta yhden jätin vielä nypittäväksi, kun siinä oli vielä paljon syötävää. Ihanaa, kun viimeinkin on löytynyt keino, jossa heinää riittää koko päiväksi! 

 

 

 

Kutiavaa kuontaloa on mukava piehtaroinnilla helpottaa ja Taavi piehtaroikin kentällä oikein antaumuksella. Karva vaihtuu jo kovaa vauhtia ja näyttää tällähetkellä aika kauhtuneelle kaikkine vanhoine lommoineen. Odotan jo kovasti kesäkarvaista nahka-Taavia. :)

Huomenna päästään varmaan sitten jo ratsain puuhamaan. Tänään olisi ollut K:n äidin ratsastuspäivä pitkästä aikaa, mutta se piti perua, kun takeita ontuman loppumisesta kengityksen jälkeen ei ollut. Onneksi se kuitenkin loppui. Pitäisi muistaa seuraavaksi klinikalla mielenkiinnosta kuvauttaa kaviot. Nyt se unohtui kaikessa muussa hässäkässä.

Tärkeintä kuitenkin on, että Taavi liikkuu nyt niin mielellään ja on täynnä intoa. :)

Loppuun lyhyt video, kun Taavi tulee vauhdilla pihatosta (ja Väinö tietty myös), kun huutelin sitä. Kamera kuitenkin vähän ujostutti..