Paras ostos ikinä!

Nimittäin ajovehkeet! Eilen ajolenkillä taas kerran mietin, että miksen ole aiemmin hankkinut kärryjä, kun Taavikin nauttii kärryjen vetämisestä. Nyt, kun se on piristynyt entisestään, niin ajolenkit ovat täynnä vauhtia ja tyytyväisiä hevosia ja ihmisiä.

Kärryjen hankinnan alla lueskelin netistä juttuja takapolvivaivaisen ajamisesta ja arvoinkin sitä, että aiheutuuko Taaville enemmän haittaa ajamisesta. Paljon ollaan sitä mieltä, että takapolvivaivainen vaivaantuu lisää kärryjen vedosta. Ell oli sitä mieltä, että ajaakin voi ja tärkeää on vain pitää kaikki liikunta säännöllisenä.

Aloiteltiin ajelu melko varovaisesti ja ajan vieläkin kaikki mäet käynnissä ja otan muutenkin maltilla, Taavia kuunnellen. Pyrin ajamaan 1-2 kertaa viikossa, en enempää. Kuitenkin ajeluiden aloittamisen jälkeen Taavi on muuttunut paljon ja ainoastaan parempaan suuntaan. Se on saanut selkeästi lisää voimaa, vasen laukka on alkanut löytyä aina vain helpommin, laukat pyörivät paremmin jne.
Luulen, että Taaville ajaminen on tuonut mukavaa vaihtelua ja lisäksi sen polvet saavat kaipaamaansa vahvistusta, nivelhän tarvitsee ympärilleen vahvat lihakset. Ja lihaksia ei saa, ellei takajalkoja käytä. Eikä Taavi oli käyttänyt, mutta ajaessa sen on ollut pakko. Nyt se on alkanut käyttää jalkojaan muutenkin.

Tallilla on mukavia maastolenkkejä, joille pääsee myös kärryillä. Ei siis aina tarvitse ajaa vain teitä pitkin, varsinkin kesällä, kun tiet kovettuvat betoniksi. Taavikin tykkää vetää kärryjä metsässä, nytkin se halusi itse mennä mielummin metsään lenkille hiekkatien sijaan. Ja sopihan se. :)  Samalla tulee vähän eri tavalla vastusta, kun suoralla ja tasaisella tiellä. Jousitus ja leveät pyörät ovat onnen omiaan tuolla metsikössä. Ei tunnu missään!

Olen nyt muutamalla lenkillä kuunnellut Taavin kävelyä ja siinä aina ollut epätahtisuus on kadonnut! Ell totesi siitä viime kesänä, että se varmaan on hevosen ominaisuus, eikä poistu vaikka kipu on hoidettu. Nyt sitä ei ole kuulunut enää. Ääni oli kutakuinkin seuraanvanlainen: klipetiKLOP, klipetiKLOP klipetiKLOP. Jos nyt kukaan osaa tuosta yhtään hahmottaa. ;D En oikein koskaan hahmottanut, että mikä äänen synnytti tai rikkoi, mutta kiinnitin asiaan huomiota ihan ekalla maastolenkilläkin. Ikävä kyllä tätä ei ole varmaan koskaan tarkoituksella nauhoitettu.

Tässä kuitenkin eilisen kävelyääniä asfaltilta:

 

Ravissa minusta on ihana kuunnella, kun Taavi ravaa niin letkeästi ja pärskii tyytyväisenä. Se ei ole koskaan pärskinyt ravatessa eikä tuntunut nauttivan siitä. Nyt se pärskii aina ja jatkaisi ravia, vaikka kuinka.

Ja tässä lyhyt pätkä raviakin, on kyllä  muuttunut tuollaiseksi joustavammaksi ja letkeämmäks (tosin tässä pätkässä jouduin mauskauttamaan sille, kun se hiissasi vauhtia, ihmetteli kai, mitä puuhaan) :

 
Tänään Taavilla oli vapaa kuuden päivän liikutusputken jälkeen  ja se olikin päivällä ottamassa Maunon kanssa aurinkoa takalaitumella, en tohtinut häiritä. Huomenna jatketaan sitten työn merkeissä, koska perjantaina lähdetään Camun ja Sarin kanssa juoksemaan. Josko saataisiin Taavillekin hikeä pintaan ihan huomaamatta, kun kaverin perässä juokseminen on vaan niin paljon kivempaa.

Onnellinen yksisarvinen