Melkein kolmeen kuukauteen en ole ratsastanut. Kun lunta sitten yhtäkkiä satoi koko menneen talven edestä, se herätti minussa ratsastuskipinän. Tunnustelin sitä hetken ja nukuin jopa yön yli, ajattelin josko se menisi ohi. ;)
Lopulta laitoin facebookiin kyselyn, että olisiko kellään kilttiä heppasta mulle lainaan hankiratsasteluun. Sain hetkessä todella monta tarjousta. Minulla oli varaa valita, oli vauhdikasta, mutta kilttiä, oli vanhaa ja rauhallista, oli nuorempaa ja lennokkaampaa..
Päädyin sitten ystäväni suokki-ruunan selkään, olen mennyt sillä joskus kauan aikaa sitten ja tiedän sen olevan kiltti. Sovimme treffit tälle päivälle ja minut valtasi hurja jännitys. Kaivoin ratsastusvaatteet kaapista ja kihisin innosta.
 |
| Ihanat pikku-pirpanat. :) |
Lassi olikin verrytellyt itsensä etukäteen, kun se oli tarhakaverinsa kanssa tullut langoista läpi ja juossut pellolla vapaana. Onneksi molemmat pysyivät poissa isolta tieltä! Juotiinkin sitten ensin kahvit ja kaverukset saivat levähtää sisällä ja lähdettiin sitten satuloimaan Lassi.
Selkäännousu vaati pari yritystä, melko noloa! ;) Mutta onhan mulla ollut vuosia jo allani paljon pienempi ratsu. Seliseli.
Käveltiin ensin pihassa jonkin aikaa ja sitten hankitreeniin. Ensin kävellen, sitten vähän aikaa ravia ja lopuksi laukkapätkiäkin. Alkuun Lassi ei hoksannut, että haluaisin laukata, mutta kyllä me sitten löydettiin yhteinen sävel. Laukannoston kanssa mulla olikin henkinen ongelma, myönnetään. Olen niin pitkään nostanut laukkaa "Taavin tyylillä" (sisäkäsi ylös ja pyytämällä äänellä laukkaa), etten meinaa muistaa, miten se oikeasta pitäisi nostaa. Toki jokaisella hevosellakin on asiassa omat kikkansa.
Ei menty kovin kauaa, koska hanki on hevoselle raskas vastus, eikä omakaan kunto ihan parhaasta päästä ole. Käveltiin vielä pihatiellä lenkkiä, että puuskutus tasaantui. Samalla vähän peruuteltiin, mikä on tuottanut Lassille vähän ongelmia välillä. Se on siinä mielessä perus-suomenhevonen, että vetämään ei auta jäädä. Aloitin sen kanssa ihan siitä, että pieni ajatuskin taaksepäin ja hölläsin ohjan. Hetken päästä se peruutti jo, kun puristin nyrkin kiinni.
"tänään nauroin
niinkuin joskus ennenkin
ja aivan pieni
hetken olla uskalsin
annan sun mennä viimeinkin
että eläisin"
niinkuin joskus ennenkin
ja aivan pieni
hetken olla uskalsin
annan sun mennä viimeinkin
että eläisin"
Voi miten ihanaa, leijailusi ja hyvä tuulesi tarttui kyllä lukijaankin :) Tuo mahtava hanki polttelee täälläkin hevosetonta, pitäisiköhän itsekin etsiä lainaratsu alle..
VastaaPoistaKiva kuulla! :) Etsi ihmeessä lainaratsu alle, hankiratsastus on kyllä yksi kaikkein hauskimmista ratsastuksen muodoista!
PoistaIhanan näköinen heppa. :) Näitä kuvia katsoessa tuli ihan iloiseksi, voin niin tuntea nuo fiilikset! :)
VastaaPoistaLassi on kyllä ihana ja voikun näkisit, miten se liikkuu! Siinä on astetta enemmän nostetta. :) Oli tosi kiva ratsastaa hevosella, joka etenee ja tykkää mennä.
PoistaIhanaa, että olet päässyt takaisin ratsaille. Lassi näyttää ihanan reippaalta!
VastaaPoistaLassi oli kyllä mukavan reipas, ei tarvinnut juurikaan hätyytellä eteenpäin. Ja korvat hörössä puksutteli menemään. Sekin oli kyllä ihanaa vaihtelua. :)
PoistaVoi, mukavaa, että pääsit hankeen hevostelemaan. :) Itsellä olisi hanki ja heppakin, mutta jotenkin pellolle menoon on korkeampi kynnys nyt kun tahvo on sieltä kaksi kertaa ottanut maastakäsin hatkat. Jos se tajuaa, että ratsastaja selässä voi tehdä saman homman.. Pitää kyllä rohkaistua ja mennä niin kauan kuin lunta on.
VastaaPoistaOlisi kyllä ihanaa, kun joku kävisi rallittamassa Tahvolla ja hyppäämässä. Voisin itse hoitaa kaikki tylsät leppoisat kävelyt ym. :D
Ei muuta kun kokeilemaan! On kyllä aivan superhauskaa. :) Minusta melkein parasta, mitä hevosella voi tehdä.
PoistaKuvia kattellessa tulee väkisin hyvälle tuulelle :) Kyllä tuo kunnon hanki on mahtava juttu. Miekin kävin eilen Heidin kanssa rekiretkellä Toviksella ja sit vielä lumisella maastolenkillä Ciccon kaa. Hepan selkä on yksi parhaista paikoista. Oli mahtava tunne itekki päästä kesällä hepan selkän sen pitkän saikun jälkeen :)
VastaaPoistaKyllä se vaan niin on, ettei parempaa paikkaa olekaan. Varsinkin, kun alla on mukava hevonen. :)
PoistaMahtavaa että sait lainahepan ja pääsit selkään! Tulin tosi iloiseksi tästä kuulumispostauksesta, olet monesti ollut mielessäni.
VastaaPoistaNäköjään näitä lainaheppoja olisi tarjolla vaikka joka sormelle, kun rupesin kyselemään. Vaikkei se omaa korvaa, niin onhan se kiva sillointällöin vaikka käydä humputtelemassa. :)
PoistaOlipas ihana hyvänmielen postaus!
VastaaPoistaArvostan suuresti sitä, että olet antanut itsellesi aikaa ja tehnyt asioita niinkuin hyvältä tuntuu, etkä ole ottanut paineita. Välillä kun tuntuu että me ihmiset liian nopeasti yritämme kuitata kaikki asiat ohimenneiksi ja käsitellyiksi, emme halua näyttää haavoittuvaisuuttamme. Teemme asioita vastentahtoisesti jonkun ulkopuolisen muka pakon takia.. Onneksi tunnet itsesi ja tiedät miten itse haluat tehdä!
Mutta kyllä olet hyvin ratsuvalinnan tehnyt ekalle kerralle pitkään aikaan, mikä sen parempi kuin reipas ja luotettava suokki ;)
Kiitos ihanasta kommentista!
PoistaSe on totta, että kaikilla tuntuu tässä maailmassa olevan niin kamala kiire kokoajan. Usein sellaisesta asioiden maton alle lakaisusta tulee jossain vaiheessa ongelma, käsittelemättömät asiat tuppaavat jossain vaiheessa kuitenkin nousemaan pintaan.
Minulle hevonen ei ole vain hevonen, se on ystävä, kumppani ja sen menetys sattuu syvälle. Olenhan sitoutunut siihen ja sen hoitamiseen vuosiksi eteenpäin.
Esimerkiksi Taavin kohdalla olen tehnyt surutyötä paljon, siihen on kuulunut myös olennaisesti eri sairauksien tutkinta. Mies on varmaan jo lopen kyllästynyt analysointiini eri sairauksien mahdollisuuksista ja oireiden luettelemisesta. ;) Mutta sillätavalla olen hakenut itselleni ikäänkuin lisää hyväksyntää päätöksessä, jonka tein. Raskain sydämin. Yhtäkaikki, olen viimein saanut varmuuden, että tein oikein. Omien kykyjen, hoitomahdollisuuksien ja hevosen vointia ajatellen ei muita vaihtoehtoja jäänyt.
Olen myös pikkuhiljaa saanut ajatuksia muutenkin selviteltyä päässäni ja alkaa hahmottua se, miten harrastus mahdollisesti jatkuu ja mitä siltä haluan. :)
Ratsuvalinta oli kyllä enemmän, kuin onnistunut! On ne suokit vaan mukavia. Lassikin on niin kiltti ja hyväntahtoinen hömelö, että sen kanssa tulee hyvälle tuulelle väkisin. Oli puhetta, että kunhan näistä lihaskivuista selviän, niin kiipeän kyllä uudelleen Lassin selkään humputtelemaan ja tekemään niitä mieleisiä juttuja. :)
Olipa ihanaa lukea täältä hyvänmielenpostaus kun oma mieli on vähän maassa :) Mentiin mekin vuokratamman kanssa (se yhden herasilmän omaava muhku) hangelle torstaina, vähän oli vauhti hakusessa, kun oli keskiviikkonakin joutunut hangessa pörheltämään, mutta kyllä se siitä taas. Pakko sanoa, että tykkään enemmän sänkkäristä silti :D
VastaaPoistaMinusta hangessa on parasta se, että on pehmeä lasku tarvittaessa ja toisaalta hanki myös jarruttaa ja hillitsee hevosen mahdollista ilakointia. ;)
PoistaMulla ei ole pelkoa siitä, että tulisin kunnon pukin seurauksena alas, onneksi :D Vauhtia kyllä löytyy ihan riittämiin sänkipellolla, mutta ei onneksi pukittele.
Poista