Kerrankin poutaa ja aurinkoa :)

Tänään miun tallille meno viivästyi, kiitos ylitöiden. No onneks ehdin tallille vielä valosan aikaan nauttimaan AURINGOSTA. :)

Tallille mennessäni Clasu olikin jo sisällä liikutuksen jäljiltä. Laittelin Taavin sapuskat turpoamaan ja hain varusteet karsinan luo valmiiksi. Sitten kaivoin kameran kassista ja menin hakemaan Taavia. 

Sielä se Taavi odotti portilla. Tullessani portille se luimi kovasti muille hevosille ja oli todella innoissaan lähdössä sisälle. Taitaa tuo Clasu olaa tosissaan kiva kaveri nykyään. :D Otin Taavin kiinni ja lähdettiin sisälle. Taavi käveli todella kiireellä, melkein ravasi. Talliin tullessa se nuuhkaisin Clasua kalteriden läpi tervehdykseksi ja seuraavaksi yritti jyrätä miut karsinansa ovella. Pysäytin sen, peruutin sitä pari askelta ja johan tuli kunnioitusta.;) Syy moiseen jyräilyyn oli varmastikin karsinassa valmiina olevat heinät. Annoin sen mennä heinien luo vasta luvan saatuaan, jotta moinen jyräily ei tulisi tavaksi. 

Taavin mutustellessa heiniä harjailin sitä puhtaaksi. Se oli yllättävän siisti. Tosin jalat oli melko saviset. Harjailun aikana loputkin hepat pääsivät sisään. Kyselin oliko Taavi syönyt kaikki heinänsäs yön aikana ja oliko käytöksessä ollut mitään poikkeavaa. Taavi oli tallin omistajan mukaan omaitsensä ja sitä samaa se oli miustakin. Ruoka maistui ja lantakin oli normaalin näköistä.

Tänään menin Taavilla ilman satulaa, joten heitin sille vain huovan selkään ja laitoin turparemmittömät suitset ja lähdettiin ulos. 

Pihalla selkäännousu oli yllättävän hankalaa. Taavi ei olis millään viittiny seisoa aitan kuistin luona paikoillaan, vaan aina kun olin kiipeämässä selkään se kääntyi. Lopulta vähän ärähin sille ja johan pääsin selkäänkin.

Lähdettiin ihan aluksi kentän suuntaan ja sieläkös se ensimmäinen peikko odottikin keskellä tietä, kaivinkone. Taavi yritti vain pakittaa ja minä taas patistin eteen, koska en halunnu antaa sille periksikään. Pysäytin Taavin ja sitten pyysin eteen, Taavi peruutti taas. Kolmannella kerralla se suostui menemään koneen ohi ja kehuin sitä. Jatkettiin matkaa pellonviertä pitkin tielle. Pellolla otettiin pätkä raviakin, kun löytyi yllättävän kuiva kohta. Sitten kierrettiin vielä toinen pelto. Kierroksen aikana otin muutamia pysäytyksiä ja peruutuksia. Pellon kauimmasisessa päädyssä lähti lintu puskasta lentoon ja sekös Taavista oli jännää. Se hypähti vasemmalle ja olin lähellä pudota, mutta onneksi sain tasapainon pysymään. Matka mutaan ei kauheasti olisi mieltä lämmittäny, koska kelikin oli viileä. Varjopaikat oli jopa kevyessä kuurassa. 

Taavi käveli tosi reippaasti ja vaikutti hyväntuuliselta, joten käveltiin vielä samaa reittiä takaisin tallille. Matkalla käytiin vielä kurkkaamassa kentän kuntoa, mutta märkä mikä märkä. Kotiinpäin mennessä kaivinkone ei pelottanu Taavia enää ollenkaan ja kiitin sitä kun se meni niin nätisti siitä ohi.

Tallissa harjasin Taavin, putsasin suojat ja vein varusteet paikalleen. Sitten vielä venyteltiin ja herkuteltiin leipäpaloilla. Olisin ottanut siitä vielä pari kuvaakin, mutta akku loppui kesken kaiken.

-Sanni