Pyllähdys vesilätäkköön

Tänäänhän oli kansainvälinen epäonnistumisen päivä ja se taisi sitten tulla tarpeeseen. Pyllähdin tänään alas hurja-Taavin selästä! :D

Menin vasta illasta tallille, tuntuu ettei viikonloppuisin meinaa aika riittää aina kaikkeen. Taavi oli jo sisällä syömässä ja ajattelin mennä ilman satulaa lampaankarvalla. Laittelin sitten pikkuhiljaa kuntoon ja annoin pellavapuuronkin syötäväksi, Taavi hotkaisi sen kauheata vauhtia, vaikka yleensä se nautiskelee sitä pitkän aikaa. Maha kyllä tuntui olevan vähän pinkeä ja äänekäs taas, että mahtoiko sitten olla vähän kipeä.
Kunhan maa jäätyy, niin annan sille hiekanpoistokuurin josko siitä olisi apua. Lisäksi olen harkinnut yrttien kokeilemista, niillä olisi jälleenmyyjä tässä ihan vieressä eli olisi helppo saada..

Taavin hieno pääkalloheijastin, jalkoihin on myös, mutten muistanut kuvata

Ja hännän tähtiheijastin, tämä on tilattu yksityiseltä, kun idea oli minusta niin mahtava!

Ripustelin taas heijastimia vähän jokapuolelle, vielä kaipaisin suitsiin sopivia heijastimia, en tykkää niistä hankalista pujotettavista ja tarralla olevista putkista. Ajattelin käydä hakemassa Agrimarketista niitä ohuita jalkaheiajstimia ja laitella niitä.
Olen koettanut metsästää Hööksissä jokunen aika sitten myynnissä olleita suitsia, joissa itsessään reunat heijastavia, muttei niitä saa enää uutena.

Heijastettu hevonen ja köyhän miehen lampaankarva"satula". ;)

Ratsastajalla myös heijastimet ja Taavin kauhistus - otsalamppu..

Päästiin sitten viimein lenkillekin, tosin kummankin motivaatio taisi olla aikasen hukassa.. Ajattelin, että Taavi tahtoo taas mennä vasemmalla ja seuraavasta vasemmalle, mutta se päättikin toisessa risteyksessä vaihtaa viime hetkellä suuntaa ja menikin oikealle! :D No mikäs siinä sitten..

Taavi olisi vaan halunnu pysähdellä syömään ja aika usein pysähdeltiinkin. Kun se sai kakan tehtyä, niin vauhtikin vähän reipastui. Yhdessä kohdassa sille tuli pakottava tarve päästä metsään, se oikein hinkusi sinne, umpipimeään metsään! 
Myö sitten mentiin, kun kerran herra niin kovasti sinne halusi. Sytytin otsalampun ja perinteiseen tapaan Taavi sitä säpsähti, oli vähän huteraa kun alla oli vaan lampaankarva ja tuulipuvunhousut.. Se sitten koutuikin pian kohtalokseni, kun Taavi yhdessä kohtaa säikähti jotain ja pomppasi hiukan sivulle, en ollut juurikaan valmistautunut ja lipesin kyljelle. Roikuin aikani yrittäen kömpiä takaisin selkään, mutta lopulta jouduin luovuttamaan ja pudottauduin Taavin viereen. Alla oli tietenkin märkä kohta ja housuista meni vesi läpi.. :D

Etsin jonkun sopivan kannon ja kapusin takaisin kyytiin ja matka jatkui, aikamme sompailtiin sitten siellä metsikössä ja palattiin takaisin tielle. Taavi halusi vielä vähän ravata ja menikin tosi reipasta ravia pitkän pätkän.
Pysähdyttiin vielä vakkaripaikassa vähän syömään ja sitte loppumatka käyntiä kotiin. Oli loppumatkasta tukevaa istua, kun märät housut otti hyvin kiinni siihen karvaan. ;)

Tallissa purkasin varusteet ja pikkuisen harjoiteltiin taas kavio-temppua, mutta sitten oli pakko lähteä kotiin vaihtamaan kuivaa päälle ja siksi en kerennyt kuvata pääkallo-jalkaheijastimia (ne ei oo ollu käytössä näillä kurakeleillä, kun niissä on teddyä).
Että sellaista tänään, rasti seinään, on tiputtu maailman hitaimman Taavin selästä. ;) Tosin se ei taida kohta enää ansaita kyseistä lisänimeä!