Länkkärin ihmettelyä, lampaankarvapaniikki ja kadonnut etukäänne

Pitkästä aikaa perjantaina pääsin itse Taaville, kyllä tuo melkein viikko on ihan liian pitkä aika!

Menin töiden jälkeen tallille ja Taavi olikin jo sisällä. Laittelin sen kuntoon ja lähdettiin perinteisesti perjantain kunniaksi rentoilemaan maastoon. Hommasin sellaisen hirvikärpästakin, että päästään hyvillä mielin lähtemään.
En yhtään osaa sanoa kauanko oltiin, mentiin teitä pitkin ja poikettiin välillä metsässäkin, eikä yhtään hirvikärpästä näkynyt onnneksi. Pelkkää käyntiä mentiin koko lenkki ja Taavi oli reipas.
Takaisin tullessa kuuntelin, että toinen takakenkä taitaa vähän kilkattaa, mutta tallille tullessa olin tietenkin jo unohtanut koko jutun. Riisuin varusteet ja harjailin karvat suoriksi. Karrikin kävin ruunaa tervehtimässä ja venyttelivät yhdessä, mie pesin sillä aikaa ruokavadin oikein kunnolla kun oli jo niin pinttynyttä puuroa reunoilla.

Tänään menin illasta tallille ja tarkoituksena oli lähteä maastoon ja kokeilla uutta länkkää. Olin laittanut siihen alle lampaankarvataljan ja koska tilatut huopa ja vyö eivät postista kerenneet, niin lainasin tallilta vyötä.
Jostain syystä Taavi pelkäsi sitä lampaankarvataljaa aivan kuollakseen, pörisi jo karsinassa sille kun huopa oli satulan päällä seinän vieressä karsinan ulkopuolella. Se ei myöskään suostunut ottamaan multa edes herkkupalaa, kun olin karva kainalossa sitä lähestymässä. :D

Taavia pelottaa (videolla se oli vain jännittynyt mutta rauhallinen, kun en päässyt kameran karvan ja namin kanssa kovin hyvin lähestymään):

Päätin ottaa sen karsinasta käytävälle, ettei satu mitään, kun se hyvin sulavasti väisteli ja pakoili taljaa karsinassa. Piti käytävällekin tulla reippaasti ja kylki toista ovenkarmia hipoen, ettei vaan se talja siinä oven vieressä hyökkää.. Koska käytävällä taljaan tutustumisesta ei tullut mitään (Clasukin osallistui pärinäkerhoon), siirryimme ulos.
Mulla oli toisessa kädessä Taavi narun päässä ja toisessa lampaantalja, Taavi juoksi ympyrällä mua karkuun ja pörisi mennessään, aikansa juostuaan se pysähtyi ja koetin lähestyä taljan kanssa. Taavi katsoi parhaaksi ottaa taas pari kierrosta ympäri, se ei kuitenkaan koettanut häipyä paikalta, vaan naru löysällä pyöri ympärilläni.
Seuraavalla pysähdyksellä pääsin sitten lähietäisyydelle ja sain jo koskettaa sillä taljalla hippasen jäykkänä seisovaa Taavia. Sitten sainkin sen jo laitettua selkään ja koko tilanne oli ohi siinä silmän räpäyksessä! :D Kumma juttu, en tiedä haisiko se talja oudolle vai oliko se niin puhtaan kirkkaan valkoinen vai mikä siinä oli aivan järkyttävänkammottavanhypersuper-pelottavaa.

Noh, tallin käytävällä sovittelin satulaa, se ehkä olisi saanut olla vähän eri muotoinen edestä, mutta ei se varsinaisesti kapealta vaikuta kuitenkaan. Sormet mahtuivat hyvin välistä vaikka vyö oli kiinni jne. Sen näkee sitten kun pääsee kokeilemaan ratsastamista sillä. Minä en näistä suoranaisesti mitään ymmärrä ja jo pelkkä vastinhihnojen kanssa tuumailu vei aikansa. Selvisihän sekin netin ihmeellisestä maailmasta ja aika hienon solmun osasin tänään sitoa vyöhön! ;)

Vinossa ja vinkkurassa koko pakka

Se ratsastus ei nimittäin sitten ottanut tuulta alleen (yhtä hyvin kun Taavi lampaankarvasta.. hehheh..), sillä toinen takakenkä oli hiukkasen enemmän irti ja toisesta puuttuu etukäänne. Jännäksi asian tekee, etten tiedä onko etukäänne uponnut kavion sisään vai katkennut. Eikä ollut työkaluja irrottaa kenkää, huomenna koetetaan ja soitan kengittäjällekin, olisi Taavi ollut muutenkin vailla uusia kenkiä.
Ei se onneksi mitenkään aristanut jalkaa eikä koputteluakaan, joten uskalsin jättää kengän paikoilleen odottamaan että saadaan huomenna asialliset välineet irroittamiseen ettei tehdä suurempaa vahinkoa. Elmollakin on joskus samalla tavalla uponnut käänne kavioon, mikähän kirous tämäkin taas on.

Tältä sen kuuluisi näyttää...

... mutta tällainen se on..

Sama lähempää

Lisäksi Taavilla tuntui taas olevan vatsanpuruja, se oli vähän vaitonainen ja nälkäkuopan edestä siliteltäessä vaivautuneen oloinen. Silittelin sitä läpikotaisin alkaen niskasta ja päättyen reisiin ja kylkiä silittelin varovasti mutta aika kauan. Pian alkoihin taas kuulua kovaa murinaa ja korinaa vatsasta ja Taavin ilme kääntyi mutruun, se viuhtoi vähän hännällä ja oli levottoman oloinen. Pian ilmaa tuli ulos ja olo selvästi taas vähän helpottui.
Epäilen että omenoilla on osuutta ilmavaivoihin, joten ne jätetään nyt pois, puurosta valkosipuli pois (se olisi muutenkin loppunut kohta) ja lisäksi haen sille maanantaina Progutia Agrimarketista. Katsellaan alkaako olo helpottaa, liikutus olisi tehnyt toisaalta varmaan hyvääkin, mutta ei noilla kengillä kyllä ratsastamaan lähdetä. Eikä taida uskaltaa ilmankaan.

Vähän harmittaa, kun yhden kerran olen itse kerennyt/päässyt koko viikon aikana selkään, mutta eihän tällaisille mitään voi. Tulipahan vietettyä ihan muunlaista aikaa Taavin kanssa, hieroen ja hellien.