Pidän siitä kun jalat vie ja järki luovuttaa

Tänään sitten se tapahtui; Taavi on laukannut kiitolaukkaa ja ihan omasta tahdostaan! Oon niin onnellinen ja niin ylpeä siitä, ettei sanat riitä kertomaan!

Menin iltapäivästä tallille ja Reiskan omistaja sattui samaan aikaan paikalle. Menin hakemaan Taavia laitumelta ja kun huutelin sitä se kääntyi heti katsomaan ja tuli vastaan. Nyt on kyllä ihan kaameen mutaista joka paikassa, jopa hevosten iso laiduntarha-alue alkaa olla tosi mutanen. :(

Taavi oli taas päättänyt piehtaroida mudassa, mutta onneksi se armollisesti oli jo kerennyt kuivua. Vetelin piikkisualla suurimmat pois ja laittelin sille suojat. Sen mukana tuli heijastinsuojat, ne on tosi kätsyt käyttää, kun samalla on vähän heijastintakin jos pimeä pääsisi yllättämään. 


Kyselin Reiskan omistajalta mihin hän oli menossa ja päädyttiin sitten yhdessä maastoon. Käytiin kyllä katsomassa kaurapellon märkyysaste ja todettiin, että aivan liejuahan se on. Ajateltiin lähteä pehmeälle tielle laukkailemaan.
Matka sinne meni hyvin, Taavi oli vähän tahmea, varmaan kun sille eilenkin tuli kova hiki lenkillä. Reiskan perässä mennessään se aina reipastui, mutta olisi halunnut kulkea ihan hännässä kiinni. Kun päästiin pehmeelle tielle, niin mentiin ravilla kääntöpaikalle asti. Taavi ravasi tosi reippaasti ja mielellään, mutta oikein kovassa ravissa sen tahti tuntui rikkoontuvan, en oikein osannut paikallistaa mistä voisi olla kyse. Mutta onneksi Santtu tulee huomenna sen käsittelemään.
Kääntöpaikalla innostuttiin sitten vähän "treenaamaan" ravissa. Alkuun taavi oli tosi tahmean oloinen, mutta piristyi kyllä ja myötäili ihan kivasti päästäkin. Oikeaan kierrokseen se puski kovasti sisälle, tai ainakin siltä se tuntui, mutta sitten korjasin omaakin istuntaa ja ongelma tuntui pienenevän, lopuksi olin oikein tyytyväinen. Sillä on vaan niin armoton talvikarva jo, että se hikoaa nopeasti. En tiedä pitääkö kohta turvautua johonkin klippaukseen, ei ole kiva jos on kokoajan aivan himokuuma.

Kun oltiin aikamme kierretty ympyrää molempiin suuntiin, niin lähdettiin takaisinpäin. Nyt päästiin kokeilemaan mitä Taavi sanoo, kun toinen menee edellä kovaa laukkaa. Reiska nosti laukan Taavia nopeampaan ja välille kertyi pieni välimatka. Kun pyysin Taavi laukkaamaan, niin se ampaisi samantien vauhtiin ja kiihdytti kovaa! :) Se laukkasi tosi urhoollisesti niin kovaa kun se ikinä jaloistaan pääsi koko matkan. Mittasin googlemapsista, että matkaa laukkapätkälle kertyi noin 600m. Ja minä kiittelin sitä, kiittelin ja kehuin ihan taivaisiin asti, se laukkasi niin lujaa, että vedet vaan silmistä valui!

Se antoi laukan myös hyvin alas ja ravattiin vielä hetki, nyt tahtikin pysyi ihan hyvin, liekö vaan joku lihas vähän kireänä. Sitten taas käveltiin 3km matka kotiin, Taavi sai luvan mennä vähän hitaammin, kun se oli niin urheasti laukannut, mutta se käveli kyllä ihan hyvin. Pari kertaa se kyseli josko olisi saanut jäädä syömään, mutta ei nyt jääty. Saatiin vielä lyhyt vesisadekin niskaan melkein tallin pihassa. Huoh. 

Taavin oikea silmä..

.. Ja vasen

Tallissa riisuin Taavin käytävällä ja se ei olisi millään malttanut odottaa, kun karsinassa oli ruuat odottamassa, se saikin syödä kivennäiset kupista, kun se ylsi niihin hyvin käytävältä. Sille kuitenkin kävi pikku arviointivirhe ja se tönäisi minu, kun olin ottamssa suojia pois kyykyssä sen takajalkojen luona. Kaaduin lattialle ja Taavi tallasi jalan syrjälle, mutta onneksi se tajusi ajoissa eikä astunut kunnolla.. Oli kovin hätäinen eli ymmärsi kyllä virheensä.
Omaa tyhmyyttäkin oli tietty, kun kyykin siellä jaloissa.. Mut tätähän tää on. :)

Päästin Taavin syömään ja laitoin sille kylmäyssuojat etusiin. Tarjosin lisäksi melassivettä, mutta se ei heti kelvannut (joi sitten siinä ajan mittaan). Laittelin tavarat paikalleen, juttelin puhelimessa ja sitten otin suojat pois, hyvin ne kyllä kylmää. :) Taavi hikoili vielä karsinassakin kovasti, vaikka jäähdyteltiin koko matka kotiin käynnissä.. Laitoin vielä savet jalkoihin, vasemman polven kohtaa se vähän väisti, mut en tiedä, tuntuiko savi vaan inhottavalta, kun ei enää sitten reagoinut vaikka painelin (hysteerinen hevosenomistaja.....). Heitin vielä porkkanat kuppiin ja sitten kotia kohti.