Se on sitten tänään kokeiltu, että ilman raippaa ei ole ekalle kouluradalle luultavasti mitään asiaa! :D Siis voi luoja, miten voi hevonen olla tahmea, hidas ja yhteistyöhaluton haahuilija ilman raippaa. Saat potkia ja maiskuttaa ihan yksinäsi, korkeintaan yhden askeleen verran tahti reipastuu. Apua.
Menin vasta illasta tallille, kun piti töiden jälkeen vähän levätä. Laittelin Taavimuksen kuntoon ja kokeilin koulusatulan alle etugeeliä. Tuntuu, että se painuu edestä liiankin alas ja on vaikea löytää siinä "tasaista" kohtaa jossa selkä ei menisi notkolle. En oikein vielä tiedä oliko tästä apua, ainakin satula oli ryhdikkäämpi, taidan näyttää sitä sunnuntaina Santulle, kun hän tulee hoitamaan Taavia.
Kesti taas aika kauan harjailla, kun Taavi oli kierinyt mutalammikoissa antaumuksella, tällä kertaa muta oli sentään kuivunut. :D Käytiin myös pesupaikalla putsaamassa yksi mudan seasta löytynyt haava, ei ollut iso, mutta vuoti kuitenkin. Laitoin siihen vielä Cothivetiä päälle.
Lähdettiin sitten taas sinne peltoaukean suuntaan, koska ilta alkoi olla jo niin pitkällä, etten viitsinyt lähteä 3km päähän pehmeälle hiekkatielle enää. Menen sinne varmaan huomenna jos pellot on edelleen yhtä märkiä (eli siis jos huomennakin sataa). Pikkaisen ankeeta on treenata kisoihin, kun ei pääse tekemään edes voltteja tmv.! Metsässä toki pääsee harjoittelemaan siirtymiä ja pystyy vähän taivuttelemaan ja verkkaamaan pohkeenväistöä yms., mutta rataa siellä on paha harjoitella.
Jätin tosiaan raipan talliin ja mulla oli vaan kannukset. Alkumatkasta vielä ajattelin, että ehkä me sittenkin selvitään, sillä jotain edistystä vauhdissa on tapahtunut ja Taavi kuitenkin vastasi pyyntööni reipastaa tahtia. Käynnissä jo jouduin kuitenkin jatkuvasti muistuttamaan, että olis käveltävä eteenpäin. Asettelin ihan pikkiriikkisen puolelta toiselta, vain sen verran että silmäkulma näkyi.
Rupesin sitten ottamaan ravia ja jo heti alkuun nosto oli tahmea ja voi sitä ravia! Ihan onnetonta hiihtämistä pää taivaassa selkä ihan väärinpäin ja keho kun rautakanki.. Jos koetit taivuttaa päätä yhtään reilummin tai tehdä kiemuraa tien laidasta laitaan, niin Taavi siirtyi aina käännettäessä käyntiin. Olin aivan hiestä märkä jo muutaman metrin jälkeen, kun jokaisen askeleen kanssa sai painia.
Siis aivan toivotonta, lopuksi koetin vaan kaasuttaa lujaa ravia tien reunassa, että saisin edes jotenkin hevosta hereillä, se kyllä kohtalaisesti toimikin ja Taavi pisti tassua toisen eteen. Kovasti tosin sai käskeä vähän väliä ja rumalta tuntui ja varmasti näyttikin.
Yhdessä risteyksessä koetin vähän tehdä ympyrää, mutta eihän siitä mitään tullut, toisella puoliskolla Taavi kiilasi kotiinpäin ja toisella puoliskolla puski kotiinpäin, eikä ollut mitään jakoa vaikka kuinka pohkeella paukautin kylkeen. Lisäksi oli vielä vesilätäkkö johon piti hidastaa. Argh.
Kotiinpäin ravi oli sentään hiukkasen pirteämpää, mutta pohkeita en saanut millään läpi, Taavi puksutteli ja seilasi oman mielensä mukaan niitä kaaria vähän sinne päin ja välillä siirtyi käyntiin jos koetin enemmän vaatia. Lopulta en enää jaksanut, tulin alas ja otin itselleni risun. Käänsin Taavin poispäin kotoa ja alkoi hirveä mongerrus tien laidassa, kerran mäjäytin risulla persuukselle ja johan oli eri ääni kellossa.
Tämän jälkeen homma sujui kuin rasvattu, Taavi liikkui reippaasti, omalla moottorilla, kääntyi ja taipui hyvin ja edes yritti tehdä mitä pyydetään. Voi elämä, että voi olla noin suuri ero siinä, että onko mulla se kepukka mukana vai ei. Melkein harmittaa, koska toki mielummin haluaisin mennä ilman, multa on vaan keinot loppu eikä kunto ja hermot kestä kokoajan puskea.
Noh, loppu hyvin, kaikki hyvin. Taavi suoritti lopuksi oikein kivoja pätkiä ja ravailtiin pitkä pätkä reipasta kevyttä ravia kotiinpäin, Taavi sai samalla venytellä eteenalas.
Komea usva oli noussut peltojen yli, kun tultiin takaisin, mutta mulla ei tietenkään ollut kameraa mukana!
Tallissa riisuin Taavin ja harjasin hikisen karvan piikkisualla läpi, tarkistin jalat, venyteltiin ja kumarrettiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.