lauantai 29. syyskuuta 2012

Portin eessä kaksi, paratiisiin anoo...

Jos on portti kiinni
helvetti saa riittää
sä kun olet rinnallani
voin vain nauraa ja kiittää.

Ajattelin kirjoittaa positiivisuus-kirjoituksen Taavista, kun eilen taas naureskelin sille ettei se todellakaan ilman raippaa kulje mihinkään. Jotenkin sitä mielummin keskittyy niihin negatiivisiin asioihin, kuin muistaisi kirjoittaa tännekin miten paljon Taavi on jo edistynyt ja miten hyvä siitä on tulossa.
Siitä on tullut todella tärkeä hyvin lyhyessä ajassa. Alunperin olin sanonut, että seuraava hevonen on vaan hevonen, mutta Taavin persoonallisuus on tuonut sen nopeasti lähemmäksi meitä. Onneksi juuri se päätyi meille, en olisi osannut paremmin toivoa, vaikka Taavi kopissa kotimatkalla heinäkuussa mietinkin, että mitä olen mennyt tekemään. ;) Ensin tunne ja sitten järki vai miten se nyt meni?

Totuushan on kuitenkin se, että se on edistynyt valtavin askelin, siitä kun se meille muutti. Nyt liikkuminen ilman raippaa muistuttaa ratsastusta raipan kanssa silloin, kun Taavi kotiutui. Eli ehkä meillä on vielä toivoa saada homma toimimaan ilman raippaakin, kunhan vaan jaksetaan olla kärsivällisiä ja harjoitella kovasti. Raippaa ei nykyään tarvitse juurikaan enää käyttää, vaan pelkkä mukana olo riittää.
Metsä on siitä hyvä paikka harjoitella, että kotiinpäin vauhtia löytyy kuin itsestään ja saadaan tosi kivoja pätkiä. 


Kotiinpäin reipastelukin on ihan uutta, alkuun Taavi väsyi nopeasti, eikä sitä ylipäätään kiinnostanut kotiinpäin kiihdytellä. Asenne tuntui olevan, että kyllä se koti paikallaan pysyy ja odottaa. ;)

Se on alkanut ratsastuksella myötäillä päästään, kun se lämpenee, se liikkuu hetkittäin jo omalla moottorilla ja sen kanssa pystyy enemmän edestä neuvottelemaan. Toki vasta osittain, eikä sillä ole kykyä tai kuntoa kokoajan kantaa itseään, sen kanssa kuitenkin harjoitellaan aika vähän virallisesti kouluratsastusta.
Nyt olen kaavaillut, että ensi kerralla kun Santtu tulee tänne, niin voisin miettiä valmennus-puolituntista, täytyy huomenna Santun kanssa jutella.


Taavi heinäkuun alussa tullessaan ja tämä oli niitä parhaita kuvia...

Taavi elokuun lopulla, kentällä menty varmasti alle kymmen kertaa


Kauhee tota mun asentoa, mut noi housut ei antanu haaroista periksi, niin en saanu lonkkia auki ja se näkyy..

Vinossa minä, mutta eroa liikkumisessa on sentään..

Taavi on todella nopeasti oppiva, se haluaa kyllä yleensä miellyttää ja kehuista se melkein hykertelee tyytyväisyyttään.
Laukka sillä on parantunut paljon ja vaikka vasen takeltelee vielä, niin oikea on parantunut sitäkin enemmän. Tullessaan oikea laukka oli huonompi kun vasen edes nyt.. :) Lisäksi tällä viikolla kokemani ylämäkeen pyörivä, reipas laukka kantaa minua pitkälle syksyyn ja monen vastoinkäymisen yli, se oli mahtavin tunne pitkiin aikoihin.
Tässä Taavi laukkaa heinäkuun alussa...

...Ja tässä elokuun lopulla, tästä laukka on jo parantunut huomattavasti!



Tässä tuoreinta laukkaa pellolla! Tämä tosin vähän eri vaiheesta laukkaa.

Taavi on myös nautiskellut elämästään, se piehtaroi kuralammikoissa ja laukkailee kavereiden kanssa laitumella. Edellinen omistaja sanoi, ettei ole koskaan nähnyt sen laukkaavan laitumella! Se piristyi silminnähden heti tullessaan, kun se saa joka päivä edes vähän huomiota ja huolenpitoa ihmisiltä, sitä talutettiin talliin ja ulos jne. Nykyään se kulkee vapaana talliin, kun se on oppinut oman karsinan paikan ja menee sinne kokeilematta ensin muiden karsinoita.

Eilen vesipaikelle sitä laittaessa mietin, kuinka köykäinen se on narun päässä käsitellä, se kääntyy, peruuttaa ja liikkuu hyvin pienillä avuilla ja komennoilla. Se ei kisko naruissa eikä muutenkaan teiskaa, enintään se vähän puuskahtaa kun vesiletkua laittaa päälle.
Taavi ei ole selvästi koskaan oppinut käyttämään omaa massaansa ja kokoaan hyödyksi, se voisi helposti häipyä paikalta turvautuen massaansa tai se voisi kohtalaisen helposti laumassa jyrätä muut. Sen perusluonne on kuiten niin kiltti, ettei sellainen tule sille mieleenkään.
 
Tänään näyttäisi paistavan aurinko, katsotaan kestääkö sitä koko päivän. Menen tallille jo päivällä, jos pelto olisi tarpeeksi kuiva, niin pääsisin harjoittelemaan rataa. Jos se ei ole, niin sitten me lähdetään pehmeälle autottomalle tielle treenaamaan. :)


Sieltä me vinokintut tullaan.. :) Kuva heinäkuulta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.