Viikonlopun tapahtumia

Viikonloppu meni ohi ihan hujauksessa ja vaikka aluksi suunnittelin viettäväni Taavin kanssa paljon laatuaikaa, niin lopputulos oli vähän toinen.. Välillä tuntuu piirun verran hankalalta tämä oman hevosen liikuttamisen mahduttaminen aikatauluun jos haluaisi tehdä muitakin asioita, nukkuakin välillä ja keretä olemaan K:n kanssa muutakin kuin illalla umpiväsyneenä. Eikä asiaa helpota, että meillä on molemmilla vuorotyö. :) Huoh.

Perjantaina olin ystäväni Sannan luona hänen hevosiaan katsomassa, kävin Lassin selässä ja sitten tein Masa-varsan kanssa vähän maastakäsinharjoituksia. Se oli kuulemma ollut vähän öykkäri ja loikkinut pystyyn. Kerran loikkasi minunkin kanssa, kun koetin saada sitä peruuttamaan, mutta muuten sujui oikein kivasti ja lopulta oltiin ihan hyvää pataa. 

Vaikka menin Sannalle jo puoli kymmeneksi, olin kotona vasta viiden maissa.. Lähdin samantien sitten Taaville ja päätin, että käydään vähän kävelemässä. Ei keretty kun läheiseen risteykseen, kun K tuli Taavia moikkaamaan ohikulkumatkalla. Onneksi tuli ja me käännyttiin, sillä hetken päästä oli alkoi todella kova ukkoskuuro!
Taavi siis pääsi perjantaina aika helpolla, otin tosin kotiintullessa pätkän ravia ja laukkaa pellonreunassa, lisäksi katseltiin pihalla olevia työkoneita. 

Lauantaina Taavilla oli vapaa, kun en millään jaksanut lähteä tallille. Laiskottelin kotona koko päivän (nukuin puoleenpäivään, jota hämmästyin itsekin) ja perehdyin väriasioihin taas hiukkasen lisää. Pohdin kotona K:lle, että onkohan suomenhevosissa splashed white-kirjavuutta, kun tuntomerkit täsmäisivät. Ja kun tilauksesta Hevosurheilu julkaisi uutisen, että ensimmäinen SW-kirjava suokki on testattu positiiviseksi! Hahaa!
Taavistakin olisi kiva testata tuo geeni, vaikka olenkin aika varma, että se kantaa sitä.

Tänään olikin sitten äitienpäivä ja sen mukanaan tuomat kiireet. Vaikka oma äitini olikin sitä mieltä, että hän on äiti ihan vuoden jokaisena päivänä yhtälailla. Oli kuitenkin ihan mielissään viemästäni lobelia-amppelista. ;)

Illasta kerkesin tallillekin ja Taavi pääsi töihin. Tallille mennessä muistin, että unohdin soittaa kengittäjälle viikonloppuna. Taavi oli juuri tullut sisään ja heitin sille Lusernit nivelaineen ja raudan kera kuppiin. Rauta on tuntunut tuovan Taaviin vähän lisää eloa, joten se ilmeisesti tuli tarpeeseen. Tuosta nivelaineesta en osaa sanoa oikein mitään.. Sitä on vielä jäljellä, mutta nyt jo pohdin tilaanko sitä lisää. Toinen vaihtoehto on sitten kokeilla, miten mono nousee ilman nivelainetta tai ostaa sitten jotain eri valmistetta. Houkuttelisi Suomesta saatavat valmisteet (=Suppleaze Gold tai oma sekoitus), mutten ole vielä päättänyt mikä olisi hyvä. Olen kuullut, että MSM ja Glukosamiini toimisivat vasta vähän isommilla annoksilla, jollon oma sekoitus tulisi ehkä edullisimmaksi, kun kaikki aineita saa sekoitella sopivasti.
Lisäksi pitäisi käydä ostamassa psylliumia purnukka ja syöttää se varmuudeksi.

Nenästä oli nahat rullalla (onneksi vasta nyt)..... Ja muutama auringon tekemä rupikin näkyy.

Päästiin sitten heinäverkkojen täyttelyiden yms. puuhan jälkeen lenkillekin. Laitoin Taaville pelkän huovan kyytiin. Käytiin aika pitkä lenkki, pihasta oikealle, keltaisen talon kohdalta metsään, metsän kautta pehmeäpohjaiselle hiekkatielle, jossa otettiin aika reipasta ravia ja laukkaa (pelkät ääniavut toimivat hyvin!) ja sitten kovempia hiekkateitä kotiin. Taavi liikkui reippaasti koko lenkin, yhdessä kohtaa olin huomaavinani ylämäkeen reippaassa ravissa ja kovahkolla pohjalla onnahtelua, mutten taaskaan ole varma oliko vaiko eikö. Voihan se olla myös eilisen vapaapäivän jäykkyyttä tai sitten se taas ravasi pitkästä aikaa isommalla askeleella.  En ole nimittäin pitkiin aikoihin huomannut mitään onnahtelua. Mielellään kuitenkin liikkui kokoajan ja hiki haisi. :)

Pysähdyttiin ainakin kolme kertaa syömään vihreää ja yhden talon pihalle ilmestynyt mummo sai Taavin leipähimon heräämään ja se koetti vängätä pihalle kerjäämään. :D Törmättiin myös pelottavaan routakuoppaan jossa oli kiviä, sitä ei meinannut millään uskaltaa lähestyä.
Lisäksi pääsimme nauttimaan ehkä kauluhaikaran matalasta ääntelystä pitkin lenkkiä, ääni oli sen kaltainen, kun joku puhaltelisi pulloon lyhyesti monta kertaa peräkkäin. Yhdessä vaiheessa Taavi jäi kuuntelemaan metsästä tulevaa vielä möreämpää ääntä ja päätti siirtyä ravilla pois paikalta.. En jäänyt ottamaan selvää, mikä oli äänen takana.

Tämä oli pelottava!

Lenkin jälkeen pesin hikisen kohdat ja laitoin jalkoihin sekä takapolveen Arnikaa + kylmäsavea. Heitin vielä Greenline-puuron kuppiin ja Taavi jäikin sitä innoissaan syömään. Se on kyllä Lusernin kanssa ihan suurinta herkkua, vaikka se kokikin silloin vatsahaavan hoidon aikaan inflaation (Taavi sai sitä kolme kertaa päivässä lääkkeen takia).
Huomenna Taavilla on ikävä kyllä taas vapaa, sillä en yksinkertaisesti jaksa herätä aamulla aikaisin sitä liikuttamaan, kun olen saanut nukkua viime aikoina niin vähän ja illalla olen töissä myöhään. Ja taitaapa mulla oli hierojakin aamupäivästä. Loppuviikosta lupaan ryhdistäytyä taas. 

Savikinttu

PS: Onko muilla ollut kuvien lataamisen kanssa ongelmia?? Lataavat ihan kamalan hitaasti.