Hengissä ollaan

Täällä voidaan ihan hyvin ja ollaan hyvissä voimissa, vaikka blogiin ei ole päivitystä tullut. Olen nautiskellut aurinkoisista päivistä ja Taavin seurasta ja puuhastellut niin paljon, etten ole ehtinyt kirjoittaa, eikä tietysti mitään kummallista ja kerrottavaa aina tapahdukaan.

Perjantaina käytiin kävelemässä iltasella lenkki kylällä päin. Koetin saada Taavia kävelemään reippaasti, kun se aina kotoa poispäin on ihan toivoton matelija. Eikä siihen saa vauhtia millään, oikeasti.
Perjantaina ei varmaankaan tapahtunut muuten mitään erityistä kerrottavaa eikä kuviakaan siltä päivältä ole otettu.

Viikonloppuna ollaankin sitten puuhailtu enemmän ja nautittu ihanasta auringosta! Kävin ostamassa Taaville kokonaisia pellavansiemeniä ja olen nyt kahtena päivänä keittänyt sille niistä limaa ja juottanut sen ilman siemeniä. Ei ole maha ainakaan vielä yhtään protestoinut, joten aion jatkaa kokeilua.
Ekalla kerralla keitin siemeniä kovalla teholla reilun tunnin ajan ja siivilöin liman toiseen kulhoon, eilen illalla keitin limaa suunnilleen saman verran ja annoin sitten vielä hautua kannen alla, jätin kipon siemenineen yöksi jääkaappiin ja aamulla sain kaataa kunnon liman toiseen kuppiin siemenien jäädessä pohjalle. Säästyin siis siivilöinnin vaivalta. 

 

Siemenet keitossa...

Siinä sitä limaa on... Yök.

Oisko näissä kipossa lisää?

Oksettavan näköistä räkää, mutta Taaville se kelpasi loistavasti ihan sellaisenaan ilman mitään lisukkeita. Piti vielä lopuksi tarkistaa, ettei johonkin kippoon vaan olisi jäänyt sitä vähän..

Lauantaina käytiin maastossa kävelyllä ja Taavi oli paljon perjantaita reippaampi menijä. Käytiin oikealle-vasemmalle-lenkillä ja poikettiin myös yhdellä peltotiellä. Kotiinpäin tullessa tehtiin vähän taivutteluja ja askeleen verran väistöä molempiin suuntiin muutaamaan otteeseen. Myös pari pysäytystä ja peruutusta. Taavi alkoi nätisti myötäämään ja venytti kaulaa pyöreäksi, kiitin ja annoin pitkät ohjat.

Taavia ei pressut pelota

 

Tänään sitten olikin vuorossa taas maastakäsin työskentelyä vaihtelun vuoksi. Taavi hörähti tervehdyksen, kun menin hakemaan sitä ulkoa ja huhuilin jo kauempaa sitä. On se vaan suloinen. :)
Käytiin sisällä syömässä Lusernit ja limat ja sitten siirryttiin ulos harjaamaan. Oli niin kaunis päivä, ettei raaski sisällä olla ja säästyypä lakaisun vaiva, kun karvat lentää tuulen mukana muualle.

Taavi malttoi aika kivasti seisoskella harjauksen aikana, mitä nyt muutaman kerran antoi harjakassille kyytiä. Se otti kassia reunasta kiinni ja nosti osittain ilmaan, makupalojen toivossa tottakai.

Kentälle mennessä vauhti alkoi heti hyytyä; Taavia ei yhtään tykkää kentällä olemisesta, vaikka viime aikoina siellä on tapahtunut vain positiivisia asioita. Olin silti tiukkana sille ja vaadin sitä kävelemään edes kohtuullisen reippaasti vierellä. Kovan yrittämisen, patistamisen ja palkitsemisen jälkeen lopputuloskin oli paljon aloitusta parempi, vaikka edelleen on paljon petrattavaa.
Taavin motivoiminen on vaan niin kovin vaikeaa. Raipasta tai takaapäin patistamisesti se hyytyy vaan lisää, samoin jos narusta jää vetämään. Nyt olen todennut toimivimmaksi nopean terävän nyppäyksen narusta, maiskutus ja heti palkka kun se tulee vierelle. Toimii silti vain vaihtelevalla menestyksellä.
Harjoiteltiin taas myös etu- ja takaosan väistämistä. Ensimmäistä kertaa Taavi siirsi etujalkaa sivulle ilman että tarvitsi ottaa riimusta kiinni! Heh, ei ole hukkaan menneet aiemmat harjoittelut, sitkeys palkitaan. ;)

Todella lyhyt video siitä mistä puhun, tekin näette miten pientä asiaa ollaan jankattu monta kertaa:

 

Harjoiteltiin myös paikallaan seisomista kentällä, se sujui hyvin ja otin pari kuvaakin samalla. Kaula on näyttänyt paremmaltakin, mutta eipä Taavi ole pitkään aikaan pyöreänä kulkenutkaan. Täytyy koettaa opettaa sille, että se venyttäisi sitä kaulaa vähän eteenpäin poseeratessaan. ;) Silmät on kiinni tottakai, kun aurinko paistaa, mutta muuten kaveri on tosi lunkin ja rennon näköinen. 

 

Mentiin vielä vähän aikaa talutusharjoituksia ja kun sain onnistuneen pätkän, niin lopeteltiin. Käytiin vielä katsomassa kaivureita tallille mennessä. Ei ne Taavia enää yhtään pelotakaan ja rohkeasti se meni heti koskemaan makupalan toivossa.
Tallissa sitten taas kylmäystä ja muuta perusjuttua. Taavi löysi käytävältä mysliämpärin ja haju oli liki vastustamaton, mutta koska jalkaa kylmättiin, niin se hivutti etupäätä eteenpäin pitäen samalla takajalat paikoilleen. Päälle vielä äärimmäinen kaulan venytys ja eteenpäin kurotus, mutta siltikään ei nenä yltänyt siihen myslikuppiin, ei vaikka moneen kertaan piti yrittää. Harmi, etten saanut tätä kameralle, niin huvittava näky, että nauroin ääneen. :D

Lopuksi vielä Taavi pääsi ulos kavereiden kanssa ja Einokin oli päässyt laumaan. Sitä pitikin mennä heti moikkaamaan ja ottaa lyhyet painit.

Ja sitten vielä lumikylpy lopuksi ja Heikillekin kyytiä: