Kerrankin satuin auringon kanssa samaan aikaan tallille, aivan mahtava keli! Menin tallille jo puoli yhdentoista maissa ja Taavi oli ulkona syömässä heiniä. Nykäsin sen matkaani ja tallissa se saikin taas syödä lusernit.
En ole kyllä henk-koht huomannut tuolla Aloella mitään suurempaa vaikutusta, mutta syötetään nyt pullot loppuun kuitenkin. Jos ei ole auttanut, niin ei huonontanutkaan.
Taavin syömisen aikana kävin täyttämässä sille iltaverkot ja laitoin muutkin tavarat valmiiksi. Otin Taavin käytävälle harjaukseen, jätin sen irti ja annoin vähän tutkiskella paikkoja, kun tallissa ei ollut muita. Vähän jouduin toki rajoittamaan, koska kyllähän Taavi muistaa missä melassiämpäri on ja sen kannessa on herkullista melassia. ;)
Aluksi ajattelin, että olisin mennyt kentälle harjoittelemaan kujaan lähettämistä, ajatuksena siis käyttää sitä myöhemmin lastatessa. Kauhea päänsärky kuitenkin teki suunnitelmiin muutoksen ja lähdettiin käppäilemään ihanaan kevätaurinkoon, otin kamerankin mukaan, että voin ottaa Taavista muutaman kuvan.
 |
| Ratsastamaan lähtiessä piti käydä tarkistamassa, että kaverit on vielä tallella. |
Käpysteltiin ensin pitkin tallin pihaa ja annoin Taavin päättää mihin se haluaa mennä. Se käveli ekaksi tutkimaan paikkaa tarhan vieressä, jossa kaivetaan ja sihdataan multaa. En päästänyt sitä ihan perille saakka, ettei se vaan tee läjää sinne. Sitten käytiin katsomassa isoa peräkärryä ja muutenkin kierreltiin pihalla ympyrää. Taavi oli tosi reipas ja hyväntuulinen.
Reippaus katosi sen siliän tien, kun ois pitänyt pihasta poistua. ;) Mutta poistuttiin kuitenkin, mateluvauhdista ja kaihoisista kotiinpäin suuntautuvista katseista huolimatta. Ei me kauas menty, läheisellä peltosuoralle vain niitä kuvia ottamaan ja samalla Taavikin huomasi, ettei aina tarvi lähteä kauas kotoa.
Kuvista tosin ei oikein tullut hyviä, kun kirkas auringonvalo häikäisi Taavia kovasti, sillä on kaikissa kuvissa silmät kiinni tai puoliummessa.
Kuvien oton jälkeen käveltiin tallille takaisin. Pyysin Taavia maastakäsin myötäämään kuolaimettomalle niskastaan asettumalla, se sujui tosi hyvin. Tehtiin myös avoa vasempaan, oikealle en saanut Taavia sitä tekemään ja jätin asian sikseen jos kyse on vaikka kivusta.
Loppumatkasta annoin Taavin kävellä rauhassa, tehtiin vain muutama pysähdysharjoitus sekä hidastaminen ja askeleen reipastaminen minun tahtiin, jotka toimi vaihtelevalla menestyksellä..
Tallissa vielä kylmäsin polven, laitoin Arnikan ja Taavi sai samalla nautiskella Greenline-vellinsä. Sitten se pääsikin takaisin ulos nautiskelemaan kamujen kanssa. Olikin jo kova kiire ulos, kai pelkäsi että kaikki heinät on syöty jo!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.