"Ja laukka!"

Tänään otettiin ekat laukat sitten viimekertaisen klinikkareissun! Taavi tuntui laukkaavan ihan mielellään (mitä nyt ensin vähän hämmästyi pyynnöstä) ja laukka pyysyi kivasti yllä ilman hoputusta. Heti laukan jälkeen tietty piti pysähtyä kerjäämään makupalaa ponnistelusta. ;)

Toisen pätkän tajusin kuvatakin:
(sisältää imelää lässytystä, heiluvaa kuvaa ja ylimäärin kehumista)

Harjasin koko harjan samalle puolelle ja selvitin takut, näyttää ihan hassulle! :D

Miten voi hevonen näyttää kuvissa näin säikähtäneeltä?

Eilen mentiin vähän aikaa tallin lähiteillä käyntiä ja raviakin sekä pysäyttelin Taavia äänellä. Taavi oli ihan pirteä ja olisi kovasti halunnut mennä kavereiden kanssa pellolle tunnille. Ratsastuksen jälkeen pelattiin vielä vähän aikaa pihalla palloa. Sujuu jo aika kivasti! :)   

Taavi tarkkailee muita

Olen joutunut nyt parina päivänä nousemaan väärältä puolelta kyytiin tuon reiden takia. Se ei nimittäin nouse tarpeeksi korkealle, jotta saisin sen normaalilta puolelta jalustimeen. Taavi on vähän kummastellut, että olenko tullut hulluksi.. :D Ehkä aitan reunalta olisi paras nousta, sillä ei tuo jalka oikein kunnolla toimi ponnistavanakaan jalkana.
Yllättävän hyvin se on kuitenkin kuntoutunut, kun pääsin tänään jo kävelemään sen kanssa kohtuullisen normaalisti. Lihakseen (tohon reiden etuosaan) on kuitenkin tullut loiva kuoppa ja mustelmakin alkaa hahmottua.

Katselin yksi päivä noita tunnisteita ja miten hyvältä tuntuu, että "vatsavaivat" on tippunut monta pykälää ja suurimmaksi tunnisteeksi on kiilannut "hyvä mieli". Ja tottahan se on, suunta on ollut juuri sellainen.  :)