Vapaapäivää vietellen

Tänään käytiin K:n kanssa tallilla iltapäivästä tilannetta katsastamassa. Käytiin myös postista hakemassa Hevarilta tullut paketti, jossa oli se Yea-Sacc-hiivakin. Taavi olikin jo sisällä syömässä ja vaikutti olevan ihan ok, ei ollut hikoillut ja ihan hyväntuulisena tuli moikkaamaan.

Kuvia syyskuulta, niitä harvoja aurinkoisia päivia ja ainoita kertoja sänkkärillä

Annoin sille ekaksi Lusernia, johon sekoitin vähän öljyä ja hiivan. Ilmeisesti ei ole kovin hyvänmakuista, kun jopa Taavi vähän osoitti mieltään päätään ravistelemalla.. :D Hyvin se koko annos silti lopulta upposi, vaikka vähän epäilevästi se meitä katselikin.

Otin syömisen jälkeen Taavin käytävälle ja rupesin harjailemaan. Vasemmalta puolelta tuntui olevan vieläkin vähän herkkää ja mahan alta sain luimimista, mutten yhtään kertaa hampaiden napsumista. Kun jatkoi painelua luimimisesta huolimatta, Taavi oikein kääntyi kohti katsomaan, että enkö nyt huomaa, mutta ei ollut agressiivinen.
Annoin sitten mahan olla melko rauhassa ja harjailin ensin irtokarvaa irti ja sitten vielä pehmeällä harjalla karvat suoraksi. K:n läsnäolosta Taavi oli taas jotenkin nyreissään, aina kun K lähestyi sitä edestäpäin, niin Taavin ilme muuttui happamaksi, kun K meni kauemmas niin korvat menivät taas höröön.. On se vaan outo. :D
Silmän haavasta tuli taas märkää, empähän eilen taas pihkaa laittanutkaan... Tyhmä minä. Se oli eilen nimittäin taas ihan kuiva.

Tehtiin vielä vähän temppuja harjauksen jälkeen ja Taavi oli selvästi yöllä miettinyt sitä kavio-temppua. Nyt lähes joka kerralla se heilautti jo jalkaa eteen! Temppujen jälkeen Taavi pääsi sitten takaisin karsinaan ja heitettiin vielä porkkana kuppiin.

Illalla poikettiin vielä uudelleen tallille, kun unohdin ekalla kerralla täyttää Taaville yöverkon. Täyttelin verkon normaalia täydemmäs ja heitin samalla Taaville karsinaan vähän pureskeltavaa ennenkun iltaheinät tulevat. Kun tarkistin vesitilannetta, niin Taavi koitti kovasti komentaa minua pois heinien luota, mutta kun komensin sitä kovemmin se väistyi heti takaseinälle mulkoilemaan. Hetken aikaa siinä toisiamme tuijoteltiin ja tehtiin sitten päänrapsutuksella sovinto. Välillä tuppaa Taavilta unohtumaan, että ketä voi komentaa ja ketä ei.

Huomenna Taavilla on kraniosakraali-terapia, katsotaan mitä löytyy. Keskellä selkää on jännä kohta, joka on paljon lämpöisempi kun muu alue selässä. Taavi ei kuitenkaan arista sitä yhtään, vaikka kuinka painelisi. Voihan se olla, että karva on vaan ohuempaa, mutta huomenna sen mysteeri luultavasti selviää. Koetan ottaa kamerankin mukaan, josko saisi jotain videota tai edes uusia kuvia pitkästä aikaa.

Taavin suolisto on ollut nyt rauhallinen, se on kestänyt seisomista hyvin ja maha ei murise ja kurise mitenkään kovin pahasti. Se sopisi minulle hyvin, ettei välttämättä tarvitsisi ihan joka päivä liikutella, ehkä se olisi Taavillekin parempi sen hermojen kannalta.