Puolitoista silmää

Tänään silmä näytti tältä (kännykkälaatu taas) :

Tässä turvotus näkyy varmaankin parhaiten

Tässä vertailukuva, miltä silmän kuuluisi normaalisti näyttää..

Turvotus oli silmässä valahtanut hiukkasen alaspäin, mutta enää se ei ollut niin arka. Sain ihan hyvin laitettua kerroksen pihkavoidetta päälle ja nyt sai jo päätä silittää tuoltakin puolelta. Varmaanhan se oman aikanasa ottaa, että turvotus laskee, onhan tuo ihmiselläkin aika arka paikka turpoamaan kolhuista/haavoista.

Ulkona oli tosi kurja keli, pakkasta ei ole kuin pari astetta, mutta tuuli on kylmä ja sataa jäätävää lunta. Siksi meninkin tallille vasta illemmalla, kun odottelin lumisateen loppua, eikä tällä kelillä ole mitään väliä sillä, onko valoisaa vai pimeää.
Taavi oli sisällä syömässä ja heitin sille Lusernia öljyn kera kuppiin. Hain sillä aikaa varusteet karsinan viereen satulahuoneesta. Laittelin Taavin karsinassa kuntoon, kun käytävällä oli vähän hälinää. Suitsien laitossa olin tavallista varovaisempi, etteivät osu siihen silmään.

Käytiin taas "kylällä päin", kun siellä on aina pikkaisen valoisampaa. Alkukävelyiden jälkeen taivuttelin taas kaulaa puolelta toiselle, edelleen vasemmalle on paljon jäykempää. Sitten otetiin pari peruutusharjoitusta, ne sujuivat alkukankeuden jälkeen hyvin ja sitten siirryttiin kevyeeseen raviin. Menohaluja oli ja tuijotellakin piti välillä tienvierustoja.
Vähän taas käynnissä taivuttelua ja sitten ylämäkeen laukannosto, piti tietty samalla loikkia jollekin pelottavalle asialle, mutta päästiinhän me se mäkikin lopulta ylös.

Sen jälkeen vielä vähän kevyttä ravia ja sitten annoin hetken hengähtää. Yhdessä kohtaa on vähän tiheämmässä asutusta ja se on aina jännin kohta mennä. Meni ihan hyvin siihen asti, kunnes kissa vilahti tien yli, se ei jäänyt Taavilta huomaamatta huolimatta vajaasta silmäparista..
Siitä siten seurasikin pärinää, puhinaa ja pelonsekaista tuijottelua. Taavi ei suostunut jatkamaan matkaa eteenpäin, pari kertaa se melkein suostui, mutta päättikin koukata jonkun piharisteyksen kautta kotiin päin ja sain tosissani vetää toisesta ohjasta. Kivasti juuri jonkun talon edessä, ettei oikein kovasti voi hermostuakaan... Tokkopa siitä tietty muutenkaan mitään hyötyä olisi ollutkaan.. :)

Lopulta keksin, että se tuijottaa hankeen tulevaa hassua varjoa, en oikein tiedä miten se yhdisti sen siihen kissaan joka aikapäiviä sitten meni ihan eri suuntaan... Ehkä se ajatteli, että petoja tulee pian lisää? Ratkaisuksi, laitoin otsalampun päälle (joka sai aikaan jalkojen tutinaa) ja kappas, varjo katosi ja päästiin jatkamaan matkaa.. Heh. Ohituksen jälkeen pörhistely jatkoi, joten pyysin napakasti Taavia taipumaan kaulasta välillä oikealle ja varsinkin sinne vasempaan, tuli ihan hyviä taivutuksia!

Käytiin tien lopussa kääntymässä ja takaosakäännömäisellä räpellyksellä käännyttiin kotiinpäin. Tultiin ensin käyntiä sen pelottavan kohdan ohi (ei pelottanut enää...) ja asutuksen ohi. Taivuttelin taas molempiin suuntiin.
Siirsin Taavin raviin ja jäin istumaan harjoitusraviin, vauhtia olisi piisannut ja jouduin tekemään kunnolla töitä istunnalla jarruttaakseni, tietysti ihan kiva välillä näinkin päin. Samalla jatkon taivutteluteemalla ja sujui kohtalaisesti. Ravattiinkin aika pitkä pätkä (ainakin siltä se itsestä tuntui..).

Seuraavalla suoran pätkälle koetin saada vasenta laukkaa ihan vaan taivuttamalla kaulaa, mutta oikeahan sieltä nousi. Noh, ei me lannistuta; seuraavalla suoralla käänsin Taavin pienenpienelle ympyrälle ja melkein kuin volttilähdöstä laukka-avut ja sieltähän se nousi! Laukattiin jonkin aikaa ja ennen alamäkea käyntiin ja hetkeksi pitkä ohja.

Seuraavalla suoralla tein samaa pohkeenväistöharjoitusta, kun tunnillakin. Eteenpäinpyrkimyksestä oli hyötyä ja sain ihan kivan pätkän tehtyä, lopussa uskalsin jopa pyytää takasetkin kunnolla mukaan. Kiitokseksi taas pitkää ohjaa.
Seuraavassa vasemmalle kaartuvassa mutkassa oli sopivasti vielä levennyskin, joten ympyrältä taas nostoyritys. En ollut tarpeeksi tarkkana ja Taavi pääsi nostamaan oikean, takaisin käyntiin ja uusi yritys. Nyt nousi vasen ja sitten eikun hanaa! Laukattiin pitkä pätkä reipasta vasenta laukkaa ja sen jälkeen porkkana palkaksi. Käveltiin loppumatka kotiin, tyytyväisinä varmaan molemmat. :)

Tallissa riisuin varusteet, suitset riisuin avaamalla poskiremmin, kun Taavi selvästi varoi niiden osumista silmään. Hetken heiniä mutusteltuaan annoin Taaville psylliumannoksen ja sen päälle sitten iltaväkirehut. Lopuksi vielä pihkavoiteen levitys silmän ympärille, sujui ihan hyvin, kun varovasti laitoin.
Täyttelin vielä pari heinäverkkoa ja samalla seurailin, että kaikki on ok. Hikihän sille taas tuli lenkillä, eikä se ihan hetkessä tietenkään kuivu. Mutta eipä tuo vaikuttanut mitenkään oudolta, ruokakin maistui, joten lähdin kotia kohti taas.