Uusi satula testissä ja pitkästä aikaa ratsailla!

Perjantaina sitten kuitenkin jäi ratsastamatta. Satula ei ollut vielä saapunut (tai siis sitä lappua ei ollut tullut, eikä mulla ollut silloin vielä lähetystunnusta) ja ei huvittanut muutenkan yhtään lähteä. Taaviakaan ei selvästi oikein työt innostaneet ja se oli alkuun vähän hapan. Lisäksi oli jo pimeää, kun tallille saavuin jne. Voin keksiä vaikka kuinka paljon hyviä selityksiä. ;)
Harjailin sen sitten läpi ja vasen kuve tuntui olevan hellänä. Hieroin sitten mahaa pitkän aikaa, ensin varovasti ja pikkuhiljaa Taavn reaktioiden mukaan sitten enemmän. Taavi ei luiminut ja antoi ihan mielellään hieroa.

Poskessa on edelleen samanlainen patti ja varovasti hieroin vähän sitäkin, Taavi silmät ummessa antoi hieroa, kunhan en painanut liian lujaa.
Ensi kuun alkupuolella on tulossa eläinlääkäri raspaamaan muutamaa hevosta, niin olen pyytänyt, että kattoo samalla sen Taavinkin suun varmuudeksi. Siihen asti se varmasti pärjäilee, kun syö kuitenkin ihan normaalisti ja on ok muutenkin. Raspaukseenhan Taavi on menossa maaliskuussa klinikalle, kun sillä on sitä purentavikaa.

Taaville tuli postissa pari huopaa, loimi, geeliromaani ja ne odotetut Aloe Verat. 

Naamapuoli 26.1.2013

Tänään sain sitten lähetystunnuksella haettua satulan postista ja kiikutin sen innoissani tallille kokeiluun. Järjestelin vähän laatikkoa ensimmäisenä, meillä on ihan liikaa tavaraa ja varsinkin satulahuopia, mutten malta luopua yhdestäkään. Pari Hööksiltä tullutta alehuopaa tosin laitoin suoraan myyntiin, kun on ihan onnettoman pieniä, ei sovi mitenkäänpäin.

Hain Taavin ulkoa ja se oli juuri heinillä. Tallissa se sai ensitöikseen syödä Lusernit ja aloen siellä seassa. Sitten otin sen käytävälle satulansovitukseen. Minusta satula vaikutti ihan hyvälle, kunhan ensin pääsin itseni kanssa yksimielisyyteen sen paikasta. Estesatulan siivet aina hämäävät, kun ne tulevat vähän lapojen päälle, vaikka kaari jääkin reilusti lapojen taakse.
Ilmaa ei takakaaren väliin jäänyt, eli satula lepää selkälihasten päällä, eteen mahtuu pari sormea ja tässä on leveyssuunnassa enemmän tilaa säälle, kun vanhassa.

Cair-vyöstä kuvaa, tuo keskilaatta on siis ilmatäytteinen ja pehmeä.

Sovituksen jälkeen heitin karsinaan heinää ja Taavi pääsi sinne syömään sillä aikaa kun laitoin satulaan jalustimet ja huovan. Harjailin vielä Taavin läpi, koetin jalat ja tarkistin hokit. Sitten varusteet päälle molemmille ja menoksi. valitsin naruriimun kuolainten sijaan (vaikkakin naruriimukin tulee turvonneen posken päälle, tosin menin koko lenkin löysin tai kevein ohjin). Turvotus on edelleen, mutta poski tuntui viileämmältä, ehkä vammaalue alkaa siis parantua pikkuhiljaa.

Käytiin "vasemmalle-oikealle" lenkki. Tehtiin alkulenkistä vähän väistöjä, sujuivat ihan ok. Itsellä on kyllä sen lantion suoristuksen jälkeen helpompi istua ja jalustimetkin tuntuivat suurimman osan ajasta samanmittaisilta! Jos ne alkoivat tuntua erimittaisilta, korjasin lantion toiseen suuntaan ja ongelma hävisi. Vaatii varmaan keholta uutta lihasmuistia ja -voimaa, että pysyn suorassa, mutta nyt mulla on mahdollisuus alkaa korjata sitä, kun lantio liikkuu normaalisti. Onhan mulla vielä ainakin yksi käynti reilun viikon päästä, kun ei kaikkea kerralla saa kuntoon.
Keventäessä eri oli ihan valtava, oli helppo keventää ja ainakin tuntui, että kevensin yhtäpaljon kummallakin jalalla, jolloin keskivartalo pysyi suorassa.

Otin parissa pätkässä ravia mennessa ja Taavi liikku ihan ok, oli rennon tuntuinen. Sitten käytiin kääntymässä yhden peltotien kohdalla ja samaa reittiä takaisin. Tultiin peltosuoralla laukkaa, se oli aika etupainoista, mutta pyöri kuitenkin. Pitäisi aina paremmin valmistella, mutta taavihan ei ole nyt viikkoon päässytkään kunnolla lenkille eli otettiin ihan rennosti.
Laukan jälkeen vähän kevyttä ravia ja sitten pitkin ohjin käpyttelyä. Vielä kotimatkalla ahkeroitiin väistöjen kanssa, välillä sujui paremmin ja välillä huonommin. :) Pari ravisiirtymääkin tein ja ne menivät hyvin, lisäksi jos Taavi kävi painamaan riimua vasten, pyysin pohkeella sitä reippaammin eteen. Se toimi tosi hyvin ja Taavi oli kevyt ja kantoi itse oman päänsä, paino siirtyi samalla paremmin taakse ja väistöt helpottuivat.

Ahkera lenkkiläinen palaamassa talliin

Satula lenkin jälkeen, ei ollut valunut tai keikkunut

Tallissa riisuin varusteet käytävällä, satula oli jättänyt ihan siistin ja tasaisen jäljen, ei ollut karvoja kurtussa. Tarkistin jalat (kuivat ja viileät) ja sitten juotiin melkein ämpärillinen melassivettä. Ei tullut Taaville lenkillä edes hiki (satulavyön alla vähän), joten viskasin sen takaisin pihalle.

Taavi ja kamut