Hienosti kuolaimilla ja vähän vähemmän hienosti kaulanarulla

Kokeilin tänään pitkästä aikaa kaulanarua, viimeksi olen kokeillut sitä kesällä, jolloin se oli ihan tuhoontuomittu yritys. Ajattelin, että nyt ei ole ruohoa, joten yritys saattaisi olla onnistuneempi. Ja pääosin se sitten olikin, mutta ilman painia ei selvitty..

Hain taas Taavin ulkoa ja annoin sille sisällä Lusernit ja aloet sekä tarjosin vettä. Virittelin sillä aikaa koulusatulaan sen uuden paksumman Vereduksen geelin, kun Taavi söi.
Käytävällä harjailin Taavin, posken turvotus oli nyt selkeästi pienempää, eikä vammakohta ole enää kuuma! :) Laitoin satulan ja suitset ja sidoin kaulan ympärille riimunnarun.

Hetken aikaa kentälle koetin mennä sillä satulalla, mutta se tuntui kokoajan olevan jotenkin hassusti ja tuntui, etten pääse kunnolla siinä vaihtamaan asentoa. Heivattiin sitten satula lumipenkan päälle ja jatkettiin ilman. Taavikin liikkui heti reippaammin, eli ilmeisesti paremmalta tuntui siitäkin.
Tehtiin vähän väistöjä, vasemmalle onnistui todella hyvin, mutta oikealle koko homma meni ihan räpeltämiseksi. Sain aina lopuksi muutaman askeleen tehtyä hyvää väistöä, joten siihen oli tyytyminen.
Taavi oli pohkeen takana, se selvisi ihan ekassa ravinostossa, kun jouduin toistamaan pyytöni ainakin neljään kertaan ja sittenkin nosto oli tahmea.
Pari uutta nostoa raipan kanssa pohjetta vahvistaen tuotti tulosta ja mulla oli erittäinkin hereillä oleva heppanen.

Hylätty satula

Tein paljon siirtymiä ja temponmuutoksia ravissa, ne sujuivat ihan tosi hyvin. Oikea laukkakin pyöri tosi hyvin, kun Taavi oli jo valmiiksi reipas ja paino takana. Vasemmalle tuli ensin muutama väärä, mutta sitten suoraan pysähdys-peruutus ja siitä nosto auttoi ja vasen nousi hyvin.
Tehtiin vielä pari vähän onnistuneempaa väistöä sinne oikealle ja sitten annon pitkät ohjat. Taavi oli tosi hyväntuntuinen ja niin terävä kerrankin!

Hetken kävelyn jälkeen hylkäsin ohjat kaulalle ja otin kaulalla olleen narun käyttöön. Käynnissä meno oli aikamoista mongertamista, joten siirryin suosiolla raviin. Taavi meni tosi kivasti, ainoastaan pysähdyksissä on vähän pitkät piuhat. Tein kahdeksikkoa, ympyröitä yms. ihan helppoja tehtäviä.
Olin jo lopettamassa, kun käynnissä Taavi päätti, että nyt riittää. Se lähti tyynenrauhallisesti kävelemään kentältä pois, ei auttanut narusta veto tai kääntöyritykset ja lopulta oli pakko tarttua ohjiin. Sama toistui myös seuraavalla kierroksella ja vissiin vielä seuraavallakin. Lopulta Taavi kai hoksasi (ainakin hetkeksi) ettei kentältä voi lähteä. Ja mentiinkin sitten vielä hetken aikaa uudelleen.

Muutaman kerran piti komentaa, kun Taavi ei kuunnellut ja heitti jäärävaihteen päälle. Kerran komensin raipalla kaulalle ja Taavi hermostui ja se hävettää. :( Yleensä riitti pelkästään ohjasta avustaminen, kun kääntöavut eivät menneet läpi ja olisi varmaan riittänyt silläkin kerralla..

Kuitenkin suurimman osan ajasta homma toimi hienosti, paljon paremmin kun oletin. Ehkä se oli tällaista Elmonkin kanssa alkuun ja aika on vaan kullannut muistot. Eikä minun sen kanssa tarvinnut harjoitella aitaamattomalla kentällä, joka toki tekee hevoselle suuren houkutteen poistua. Mietin myös, että Taavi saattaisi toimia kaulanarua paremmin kahden raipan kanssa, joilla sitä kaulalta ohjailisi.. Täytyy miettiä.




Käveltiin sitten kentältä pois, minä satulaa kantaen, kun en raaskinut laittaa lumessa pyörinyttä huopaa Taavin lämpöistä selkää vasten. Ja voin kertoa, että se satula painoi, kun välissä oli se painava geelikin! :D

Tallissa riisuin varusteet ja harjailin vähän hionneet karvat suoraksi, Taavi saikin jäädä sisälle heinille. Tarjosin melassivettä ja melkein ämpärillinen meni alas. Rapsuttelin vielä hetken ja heitin porkkanan kuppiin lähtiessä.