maanantai 7. tammikuuta 2013

"Tämä on se kohta. Tähän kohtaan tahtoisin painaa pääni."

Reipasta laukkaa ilman satulaa peltosuoralla, illan pimeydessä, pienessä pakkasessa ihan kahdestaan Taavin kanssa, yksi täydellinen hetki minun elämässäni.




Aamuvuoron jälkeen oli pakko käydä kotona hengähtämässä ja syömässä ennen tallille menoa. Kerkesin sinne sitten viiden maissa ja Taavi oli sisällä syömässä. Se tulikin heti ovelle kuikuilemaan, kun sitä huhuilin.
Huomasin melkein heti, että vasemman jalan sisäsyrjällä, yönsilmän etupuolella oli haava. Varmaankin painiessa joko itse itseään kolhinut, tai sitten joku muu. Otin Taavin pesupaikalle ja puhdistin haavan, ei näyttänyt mitenkään vakavalta ja vuotokin oli siitä loppunut. Puhdistin ja laitoin haavasprayta päälle.

Harjatessa huomasin vielä persuuksissakin kaksi hokin jälkeä karvojen seassa, ketä lie käynyt liian likeltä kiusaamassa. Laitoin niihinkin puhdistusainetta. Laitoin vaan lampaantaljan ja naruriimun, tietenkin heijastimet ja sitten lähdettiin.

Mentiin vasemmalle-oikealle-lenkki. Alkumatkasta mulla oli otsalamppu päällä, mutta ekoissa raveissa jo huomasin, että Taavi liikkuu paljon paremmin ilman valoa, joten sammutin sen sitten. Itse en kyllä nähnyt oikeastaan edes tien reunoja, mutta Taavi selvästi näki.
Ravailtiin pari pidempää pätkää ja välissä aina huilattiin, peltosuoralla sitten pyysin laukkaa ja se vähän tahmeasti nousi. Huono noston takia laukan laatukin oli heikohko ja löysä. Muutaman kerran napakasti pyysin eteen, niin saatiin vähän ryhtiä menoon.
Suoran päässä käänsin ympäri ja pyysin uudelleen laukkaa, nyt lähtikin kotiinpäin hyvin ja Taavi venytti askeleen oikein pitkäksi ja eteneväksi. Minä vain keskityin pysymään kyydissä ja nauttimaan. :)

Vähän ennen suoran päätä pyysin Taavin raville, eikä sillä tuntunut olevan kiire edes hidastaa. Ravissa sitten jatkettiin vielä jonkin aikaa, pikkuhiljaa vauhtia hiljentäen. Loppumatka käveltiin kotiin, että Taavi saa kunnolla hengähtää. Koko lenkin aikana ei tullut ketään vastaan, saatiin ihan kahdestaan nauttia hiljaisuudesta, eikä kummallakaan tuntunut olevan kiire mihinkään.

Tallissa otin varusteet pois ja tein Taaville psyllium-luserni-öljy-puuron, päälle vielä tyrkytin melassivettä, hyvin kelpasi kaikki. Täyttelin heinäverkot, tarkistin taavin jalat ja katsastin haavan. Ei tullut jälkihikoilua ja Taavi oli ihan ok, joten suuntasin kotia kohti.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.