Uusi aikakausi meidän elämässä on käynnistynyt...

... nimittäin kuolaimettomuus! Eilen oli postilaatikkoon tupsahtaneet Taavin uudet kuolaimettomat, kyseessä on Orbitless Bridlet. 

Tämähän tarkoittanee myös sitä, että kilpailut on meidän osalta ohi, koska kuolaimettomilla ei koulua saa kilpailla. Käsittääkseni esteillä ei ole rajoituksia?
Oman seuran match showhun (helatorstaina) kuitenkin tänään ilmoitin Taavin, toivottavasti olin tarpeeksi nopea ilmottautumisen kanssa. Vähän päänvaivaa aiheutti luokkajako; 1. hevoset (148cm ja yli), 2. ponit (147cm ja alle). Järki sanoisi, että Taavi on hevonen, mutta jaloista uupuu muutama sentti. Viimeisin mittaus on antanut tulokseksi huimat 145cm, eli ponihan se sitten kaiketi on ja sellaiseksi sen myös ilmoitin.

__________________________________________________________________

Mentiin iltapäiväästä yhdessä K:n kanssa tallille. Taavi oli painimassa Einon kanssa, eikä huuteluista huolimatta malttanut tulla. Kun lähdin sitä hakemaan, se tuli iloisesti tepastellen heti luokse.

Eilen kävin hakemassa yhdeltä ihmiseltä Taaville lisää heijastimia halvalla (näitä hyviä ja ohuita  Scotcliten, mitä ei kuulemma enää valmisteta!) ja hän samalla kauppasi minulle yhdet paksut kumiputsit (kuljetukseen) ja kasan vanhoja, mutta ehjiä riimuja. Ajattelin, että on hyviä varariimuiksi, kun niitä kuitenkin kuluu.
Ihan hyvä ajoitus, sillä tänään oli edellinen vihreä mennyt lukostaan rikki. korjaamaan en viitsinyt alkaa, heitin suosiolla roskiin ja laitoin yhden uudenvanhan tilalle. Onneksi otin sen tallille mukaan sovitukseen, muut jätin vielä kotiin. Tämä on musta ja reunoissa on mustat heijastintikkaukset, ihan kätevä. 

Siinähän se riimu rikkinäisenä mukana roikkuu..

Taavi sai taas greipin ja meni yhtä hyvällä ruokahalulla, kun eilenkin. Sitten muut ruuat ja sen jälkeen kuntoonlaittoa. Taavi oli ihan ok päällä, eikä aristellut harjaustakaan.
Kuolaimettomien sovituksessa meni hetken aikaa, mutta sain ne asettumaan mielestäni ihan ohjeiden mukaisesti. Taavi oli asiasta kummissaan ja koettin suitsimisvaiheessa ottaa vähän joka osaa suuhun ja tunkea päätä jokaisesta välistä. Heh.
Länkkäpenkki vielä kyytiin ja sitten eikun menoksi.

Käytiin kylällä päin, joten lenkistä tuli kaikkiaan sen 6km pitkä. Mie käpyttelin mukana ja pari ihan lyhyttä pätkää ravattiinkin. Kuolaimettomat toimivat kuulemma hyvin. Taavi maiskutteli ja lipoi huuliaan muutamaan otteeseen lenkina aikana, kaiketi oli vähän ihmeissään moisista suitsista. Hyvin se niitä kuuntelikin.
Kotoa poispäin oli vauhti matelevan hidas, mutta kotiinpäin sitten saikin itse kävellä reippaasti, jotta pysyi matkassa mukana.

Tallilla sitten palkkaporkkanat naamariin ja sisällä varusteiden riisuminen. Koetin vielä saada Taavia juomaan ilman melassia, mutta eihän se suostunut koskemaankaan. sekotiin sekaan psylliumia ja sitten meni melkein koko ämpäri. Loput meni, kun viskasin sekaan muutaman Greenline-pelletin. Täytynee käydä ostamassa sitä säkki, jos se saisi Taavin juomaan, olisihan se varmasti terveellisempi vaihtoehto, kun melassivesi.

K syötteli vielä porkkanaa Taaville ja sitten lähdettiin kotiin.