Kaverimaasto

Tänään lähdettiinkin sitten Einon ja Katjan kanssa maastoilemaan. Yhteismaastot on kivoja ja Taavikin on silloin aina pirteämpi ja liikkuu paremmin eteen. Käynnissä se tosin on niin toivottoman hidas, ettei pysy muiden vauhdissa millään, vaan on pakko ravailla muut kiinni tasaisesti.

Taavi sai taas tallissa syödä eväät ja sitten otin sen käytävälle harjattavaksi. Se oli taas vähän kiukkuisemman oloinen kupeista, kovasti luimisteli ja viuhtoi. Komensin vähän, kun meinasi taas mennä ihan mahdottomaksi ja sitten sainkin harjattua ihan hyvin.
Laittelin varusteet ja sitten lähdettiin matkaan.

Greippieväkset eiliseltä.. Naminami!

Alkumatkasta tien laidassa seisoi metsästäjä aseineen ja sitäkös piti molempien heppojen ihmeissään katsoa, eikä kumpikaan oikein uskaltanut mennä ohi. Metsästäjä kovasti kyseli ohjeita, että miten hänen pitää käyttäytyä, sanoin vaan että juttelet vähän. Hän sitten jutteli ja lopulta Taavi uskaltautui lähemmäs, jolloin Eino hiipi Taavin takaa ohi ja sitten Taavi perässä. Heh.... Eihän nämä ole ennen ihmisiä nähneetkään.. ;)

Käytiin siellä puomillisella tiellä, jossa oltiin toissapäivänäkin Taavin kanssa. Otettiin jonkin verran ravia ja kaikki mäet laukattiin, hevosilla tuntui olevan mukavaa ja Taavikin oikein kiihdytteli laukassa Einon perään.
Muutaman kerran Taavi meinasi reippaamman pätkän jälkeen jotain kummallista painia Einon kanssa, se jyyräsi Einon takapuoleen ja työnsi sitä sivulle. Yrittikö alkaa leikkiä, en tiedä. Mut hullua silti. :D Tottakai komensin sitä äänellä samalla kun koetin kääntää sen pois Einon kimpusta ja äkkiä opin ilmeestä päättelemään, milloin on taas pahat mielessä ja pelkkä komennus äänellä riitti.

Loppulenkistä Taavi vaan piristyi ja ravaili jatkuvasti ja koitti Einoakin yllyttää raville, mikä riiviö siitä kuoriutuukaan muiden seurassa!

Tallilla Taavi sai taas Greenline-veden. Sille oli tullut vähän hikikin, joten laitoin sille fleecen ja sen päälle juuttiloimen. Samalla taas kummasteltiin niitä hikilänttejä kupeissa, ihan tarkkarajaiset läntit molemminpuolin.. Kummallista.
Einokin pääsi muiden seuraan loppupäiväksi ja vietiin kaverukset yhtä aikaa ulos. Haettiin vielä pari heinäkasaa lisää, että kaikki varmasti pääsevät syömään, kun joukossa on yksi lisää.

Jokaiselle jotakin, kasat maassa sai suurta suosiota ainakin alkuun..

Huomenna onkin sitten se totuudenhetki, jännittää kovasti... Ontumatutkimuksessa on jännittävää myös se, että miten saadaan Taavi lähtemään reipasta ravia suoraan taivutuksesta.. :D
Olen alkanut miettimään niitä sudenhampaita, ehkäpä ne voisikin jättää nyt paikalleen, kun kuolaimia ei enää juurikaan tarvita. Niistähän ei haittaa ole jos kuolaimia ei käytetä.

Kuulin muuten Taavin menneisyydestä taas uutta tietoa; sillä ei ole ollut kuolaimia Venäjällä ollenkaan. Sille on laitettu siis kuolaimet ekan kerran Suomessa 8-vuotiaana. Ei ihmekään, että Taavi kulkee niin hyvin kuolaimettomalla. :) Pitäisi joskus kirjoitella Taavin historiasta se pidempi postaus, mulla olisi siitä kuviakin, joita olen saanut luvan laittaa näytille.