Sunnuntaimaastoilua

Eiliseen postaukseen en viitsinyt paljon tekstiä laitella, kun kuvia oli niin paljon. Näkyyhän se niistäkin, että mitä me ollaan puuhailtu. Aivan mahtavia kuvia Heli saikin taas otettua, niitä olisi ollut 300kpl, mutta ihan kaikkia en viitsinyt tänne ladata. ;)
Pellolla oli niin paljon lunta, että Taavi oli ihan pulassa. Ravissa ei vaan voinut olla nauramatta. Ei siis mentykään siellä yhtä pientä kierrosta enempää. Tiellä otetuista kuvista tuli tosi kivoja,Taavi liikkui kivasti ja pirteällä tuulella.
Maha murisee taas, alan kaatua heinän puoleen, ehkäpä uusimmassa paalissa oli taas enemmän sokeria tai jotain muuta..

Tänään menin iltapäivällä tallille ja ihmettelin, kun Taavia ei näkynyt missään. Se olikin Reiskan kanssa metsäosassa hengailemassa. Selvisi syykin siihen sen punaiseen suuhun; ovat kalunneet puiden kuorta aikansa kuluksi. :)
Pieni riimuleikki piti vielä ottaa ennenkuin Taavi malttoi lähteä lenkille. 

 

Tallissa annoin Lusernit ja vedet ja sitten otin Taavin käytävälle. Vasen kuve tai oikeastaan nivunen on taas vähän arempi, mutta muualta saa harjata ihan normaalisti. Ilmeisesti ilma siellä taas tekee olon epämukavaksi. Taavi on kyllä hyväntuulinen ja iloinen kokoajan, joten hirveästi se vatsa ei ilmeisesti väännä.

Laittelin Taavin kuntoon ja lähdettiin maastoon. Mentiin pitkästä aikaa pihalta oikealle, kun oli valoisaa vielä. Käytiin heittämässä ihan kiva lenkki, siihen kuuluu ensin vilkkaampaa hiekkatietä (1,8km), sitten vähemmän liikennöityä ja kesälläkin pehmeäpohjaista tietä (650m), sitten pitkähkö pätkä rämpimistä metsässä umpihangessa (600m) ja sen jälkeen samaa reittiä takaisin. Kaikkiaan matkaa tulee suunnilleen 5,5km ja muutama isompi mäkikin löytyy.
Taavi jaksoi hyvin ja meni mielellään, metsässää puhertaessaan se oli selvästi eniten omassa elementissään, korvat hörössä se paineli eteenpäin, vaikka lumikerros oli paksu ja raskas. Mahakin alkoi toimimaan, kun se joutui oikein kunnolla ponnistelemaan. Yhdessä kohtaa se hetkeksi pysähtyi ja annoin sille porkkanan, sitten matka taas jatkuikin reippaasti. Kotiin käveltiin koko matka, että lihakset kerkeävät palautua ponnistelusta.

Tallissa riisuin varusteet, Taavi ei olisi millään malttanut odottaa, kun karsinassa oli ruuat valmiiksi odottamassa. Oli pakko sulkea ovi, kun se kokoajan koetti mennä syömään kupissa olevaa Lusernia. Oven sulkemisen jälkeen se koetti kuikkia oven raosta ja kalterin aukosta, mutta hitsi kun pää ei kummastakaan mahtunut! Nauratti, kun seurailin sen puuhia.
Taavi oli kokonaan kuivunut kotimatkalla. Annoin sille melassivettä ja kaksi mittaa psylliumia, josko se auttaisi vatsan murinaan.
Täyttelin vielä heinäverkot ja annoin Taaville porkkanan lähtiessä.