Ulko-ohjan tukea metsästämässä

Tänäänkin olo oli tosi nuutunut, mutta töiden jälkeen lepäsin hetken kotona ja söin, sitten sainkin jo patistettua itseni liikkeelle.

Taavi oli juuri tulossa sisään, kun menin ja jäin odottelemaan sitä karsinalle. 
Taavi sai syödä sillä aikaa, kun harjailin sitä. Vasen nivunen on edelleen arka paikka, sain oikein pörinää ja luimimista, kun hikiviilan kanssa meinasin sieltä rapsuttaa. Muuten se suhtautui harjaukseen hyvin ja pehmeällä harjalla sain sieltä nivusen luotakin harjata, vaikka ilme kertoi sen olen epämiellyttävää. Ilmeisesti maha on taas jostain mennyt epätasapainoon, mitään muuta en keksi kun edellinen heinäpaali, jota Taavi söikin vähän huonommin.
Se kakkasi ratsastuksen aikanakin taas pari kertaa pieniä kasoja, mikä kertoo ettei suolistossa ole kaikki kohdallaan; nämä jäävät aina pois kun mahan mouruaminen ja arkailu loppuu.

Laittelin varusteet ja lähdettiin liikkeelle. Ajatuksena oli mennä kentälle hetkeksi pyörimään, kun se on taas aurattu.
Aloitin alkukäyntien jälkeen ihan käynnissä työskentelemään. Taavi koetti heti ohjat otettuani alkaa hidastamaan vauhtia, mutta pyysin sitä eteen. Ratsastin jokaisen kulman ajatuksella, mutta sisäohjan käyttöä vältellen. Toisinsanoen taivutin sisäpohkeella ja pidin ulko-ohjan hyvin tuntumalla ja tarvittaessa tein sillä pidätteitä.

Siitä ulko-ohjalla ratsastamisesta vähän tähän väliin:
Olen itse saanut kokea sen, miten hevosta voi todellakin ratsastaa pelkällä ulko-ohjalla ja sisäpohkeella, jolloin sisäohjan voi heittää pois, pyöreyden ja taivutuksen säilyttäen. Muistan hyvin elävästi sen ratsastusvalmennuksen Maten (jota sivusin tässä postauksessa) kanssa. Minulla oli tapana hyvinkin vauhdikkaan hevosen kanssa jäädä pitämään sitä sisäohjalla esimerkiksi ympyrällä. Muutamalla tunnilla olimme harjoitelleet ympyröiden ratsastamista ulko-ohjan avulla, jolloin hevosen paino pysyy ulkoetujalalla ja sen on helpompi kääntyä. Jos vedän sisäohjasta, paino valahtaa sisäetujalalle ja lopulta hevosen on hyvin vaikea tai mahdoton kääntyä tasapainoisesti.
Valmentaja käski loppuraveja ympyrällä ravatessa pelottelemaan itseäni päästämällä ihan pikkiriikkisen sisäohjasta, alkuun ihan vaan hetkeksi. Ja tadaa - hevonen myötäsi heti niskastaan ja pyöristyi tyytyväisenä. Pikkuhiljaa uskalsin antaa ohjaa enemmän ja lopulta heitin sen löysäksi hevosen jatkaessa rentona ympyrällä rauhallisessa kevyessä ravissa, muistan sen tunteen hyvin elävästi. Sen jälkeen olen koettanut vähentää sisäohjan käyttöä, vaikka se onkin niin kovin vaikeaa.. Asiaa vaikeuttaa entisestään se, että sisäpohkeen saaminen rehellisesti läpi ei aina ole ihan läpihuutojuttu. Mutta entinen ravihevonen oli kuin puhdas taulu; se oppi ja sisäisti nopeasti eikä alla ollut vielä mitään virheitä ratsastuksellisesti. Sen kanssa opin ja oivalsin paljon.

Taavin kanssa siis ajattelin kerrankin oikein ajatuksella pyrkiä tähän samaan; päästä pois siitä sisäohjan kirouksesta. Kulmien huolellisen ratsastuksen lisäksi tein pitkillä sivuilla pysähdyksiä ja peruutuksia, jotta sain painoa taakse. Joskus pyysin vain siirtämään painon taakse, kiitin ja pyysin eteen. Peruutusten kanssa oli hiukan poikittamisongelmaa, mutta se korjaantui hyvin pelkällä pohkeella ja kiitin heti, kun parikin askelta meni suoraan.
Tein myös päätyihin ympyrät, joissa koetin myäs käyttää sisäohjaa mahdollisimman vähän. Ne onnistuivat tosi hyvin, Taavi kuunteli sisäpohjetta oikeinkin reippaasti ja ulko-ohjalla säätelin ympyrön kokoa. Alkuun tosin olin huomaamattani kuitenkin liikaa siinä sisäohjassa, huomatessani asian, pidensin sitä ja Taavi nyökkäsi samantien.. Onnistuin sitten pitämään sen pidempänä, kun oikein asiaan kiinnitin huomiota. Miten se voikaan niin salakavalasti lyhentyä lyhyemmäksi??

Tehtävät veivät niin mukanaan, etten muista milloin olisin viimeksi ratsastanut näin keskittyneesti. Ja kyllä me aika kauan kentällä oltiinkin tehtävien parissa, varmaan melkein tunti.
Sain myös toivotunlaista palautetta Taavilta; se alkoi venyttää kaulaa pitkälle ja pyöreäksi vaipumatta kuitenkaan kuolaimen taakse ja painavaksi tai pois tuntumalta, mitä sillä on tapana tehdä. Se tukeutui tarjottuun ulko-ohjaan hyvin ja rentoutui, askel piteni ja reipastui!

Olin niin tyytyväinen päivän saldoon, että yhden hyvän peruutuksen jälkeen heitin Taaville pitkän ohjan ja lähdettiin kentältä. Taavi oli hiukan epäuskoinen poistuessamme, se ihan selvästi kyseli että lähdetäänkö täältä oikeasti, vaikkei ole ollenkaan ravattu tai laukattu.. :) Se oli kuitenkin silminnähden rento ja tyytyväinen ja mikäs sen parempi palkinto ratsastajalle!

Tallissa otin taas varusteet pois ja Taavi pääsi takaisin heiniä syömään ja olihan kuppiin ilmestynyt ilta-lusernitkin. Juotin sille melassiveden ja annoin seassa kaksi mittaa psylliumia, josko se taas tasoittaisi vatsan. Täytin heinäverkot ja heitin kuppiin vielä porkkanan lähtiessä. On se vaan niin ihana harrastuskaveri!