Melkein ohjaksiin nukahtaminen...

Eilen kävin illalla kuutamoratsastuksella, oli ihanaa, kun pimeässäkin näki hyvin. Ei ole paljon kuutamosta päässytkään nauttimaan.
Käytiin "vasemmalla-oikealle" ja testailin vähän kuolaimettoman toimintaa. Poispäin kotoa lähinnä lämmiteltiin, ravailtiin ja peltosuoralla otin laukkaa. Olisin ensin halunnut vasenta, mutta poispäin kotoa en saanut sitä nousemaan. Luovutin, pyysin oikeaa ja tultiin sitten kotiinpäin vasenta, tärkeintä nyt, että johonkin suuntaan.. :)
Tehtiin kotiinpäin avoja, pohkeenväistöjä ja vähän haeskeltiin sulkuakin, lisäksi siirtelin takaosaa puolelta toiselle pelkällä istunnassa. Taaville on selvästi vaikeampaa siirtää takaosaa vasemmalle, kuin oikealle.

Tänään käytiinkin sitten hikilenkillä ja kuski meinasi loppukäynneissä nukahtaa "ohjaksiin". Taitaa olla viikon aamuvuorosta tulleet univelat ja väsymys aika kohdallaan...

Hain Taavin ulkoa, se katseli heinähäkiltä Hupun takaa, mutta ei viitsinyt tulla portille. Kun lähdin vastaan, niin sitten sekin lopulta tuli porkkanoiden toivossa.
Se sai syödä taas greippinsä, Lusernit ja aloet rauhassa. Sitten harjaus, joka sujui ihan hyvin, ei tullut luimimista. Kupeiden päältä otin varovasti, koska tiedän niiden olevan arat. Suitset päähän ja sitten käytävällä satula kyytiin.

Ahkerana lähdössä.

Lähdettiin pihalta oikealle ja päämääränä oli puomillinen tie, jossa ei juurikaan liiku autoja ja on suoraa mitä mennä. Mentiin sinnepäin ravissa ja käynnissä vuorotellen, Taavi liikkui ihan hyvin siihen nähden, että mentiin poispäin kotoa. Alkuun tosin jouduin pyytämään reipasta käyntiä monen monta kertaa ennenkuin Taavi uskoi. Se menee niin, että pyydän reippaampaa, Taavi harppaa askeleen-kaksi reippaasti (olen hiljaa ja annan kävellä), pyydän heti uudelleen ja Taavi kiihdyttää taas huimat kaksi askelta.. Tätä jatkuu jonkin aikaa ennenkun Taavi hoksaa, että saa olla rauhassa kunhan kävelee reippaasti. 

Ponssen aikaansaannoksia piti pysähtyä ihmettelemään.. :)

Sille aiotulle tielle päästessä ravattiin ja laukattiin midän näkökulmasta paljon. Vauhti ei päätä huimannut, mutta Taavi kuitenkin eteni aika hyvin itse ja nosti laukan pelkästä äänikomennosta aina kun pyysin. Hetki välillä hengähdettiin ja taas mentiin. Yhden jyrkemmän ylämäen jälkeen käännyttiin kotiin ja otin pätkän vasenta laukkaa, toisella yrittämällä nousi oikein.

Laukattiin kotiin vielä toinenkin pitkä pätkä vasenta, vasta kolmas nostoyritys tuotti tulosta. En oikein nyt keksi mistä kiikastaa, kun välissä nostot on olleet sujuviakin.
Ravailtiin vielä hetkisen aikaa oikein pitkää ja reipasta ravia ja sitten käveltiin melkein koko loppumatka. Vauhdin loputtua ja Taavin käyntiä kuunnellessa mulla oli oikeasti, siis ihan oikeasti vaikeuksia pysyä hereillä, tuntui etten oikein jaksaisi edes istua kyydissä. Otettiin sitten aina vähän ravia piristykseksi ja kun alkoi tulla pimeäkin, eikä meillä ollut kunnon heijastinvarustusta.

Tallissa riisuin varusteet ja taavi pääsi karsinaan pissalle. Tarjoilin vielä ämpärillisen lämmintä vettä, jossa oli pohjalla Greenlinea pari kourallista. Se maistui hyvin, harjailin karvat suoraksi ja tarkistin kupeet, jotka oli hikiset. Ne jännästi hikoaa nykyisin myös vähän mahan altakin... Lisäksi Wintecin vyöhön vaihdon jälkeen Taavi on alkanut hiota satulavyön kohdalta, jännä juttu. :) Hiki lähti kuitenkin kuivumaan ja Taavi oli hyvinvoiva, joten pääsin lähtemään kotiin nukkumaan. 

Tässä näkyy se hikiläistä hyvin, outoa...