Pitkä klinikkareissu

"Auta nyt, äläkä siellä kuvaa!"

Tänään siis pitkääkin pidempi klinikkareissu takana, 3,5tuntia siinä vierähti ja paljon saatiin selville. Uutiset oli osittain hyviä, osittain huonoja... Ensimmäisenä tietenkin se huonoin; oikeassa takapolvessa on nivelrikkomuutoksia. Sitten ne paremmat uutiset; muut nivelet on ok, ei ollut haljenneita hampaita.

Aamusta heti homma hiukkasen meni pieleen, kun tallin omistaja nukkui pommiin ja ovt oli lukossa. Soittelin sitten ja päästiin lopulta laittamaan hepo valmiiksi (päästiin kyllä talliin ruokkimaan, mutta varusteet lukkojen takana).
Kiireen takia lastaus ei sujunut ihan niinkuin piti, Taavi ei meinannut mennä ja minä aikani painittuani menetin hermoni. TYHMÄ MINÄ! Pari kertaa läsäytin narulla persuuksille, mutta tiedänhän itsekin ettei siitä Taavin kohdalla ole tippaakaan hyötyä.
Lopulta se meni, kun kietasin narun turvan ympäri ja nenä meni ikävästi ruttuun. Päästiin lopulta lähtemään noin vartti myöhässä. Tätä pitänee joku päivä harjoitella nyt ihan ajan kanssa.

Perille sitten päästiinkin suoraan sisään ja riisuin kaikki jalkasuojat yms. pois. Aloiteltiin sitten niiden jalkojen tutkimisesta, tunnustellen ei löytynyt mitään poikkeavaa, selkäranka ja SI-nivel liikkuivat myös hyvin. Taavi oli kuulemma kaikenkaikkiaan tosi notkean ja "joustavan" tuntuinen, selkälihakset ok (satula sopii) jne.

Pihalla sitten juoksutin Taavi ympyrällä ja siinä ell näki jo ensimmäisen oireen, itse en sitä edes (hävettää myöntää) huomannut. Kuulemma lanne liikkuu oikealta puolelta huonommin ja se näkyy lautasen päällä liikkuessa.
Taivutuskokeessa sitten oli vähän sitä sun tätä. Etuset oli ok, alanivelissä pientä taivutusarkuutta (reaktio alle 1/5), voi kuulemma johtua kengityksestä jonka suoristus vieläkin kesken. Takasissa alanivelet antoi myös pienen taivutusvasteen (1/5) ekoissa askelissa, ei siis mitään hälyyttävää. Ylänivelissä lievää taivutusarkuutta, reaktiot 2/5.

Päädyttiin kuvaamaan kintereet (epäilys kinnerpateista), kuvattiin sitten lisäksi myös alanivelet ja polvet. Vasemmassa polvessa patellan ulkosivulla suurehko ilm. kalkkeuma, oikeassa sitten nivelrikkoa. Kalkkeuma oli arvaus, sillä ell ei kuulemma ole koskaan nähnyt vastaavaa, lupasi konsultoida vielä toista lääkäriä, mutta tuo ei ole akuutti vaiva.
Vasemman takasen alanivelessa oli myös pieni pyöreä irtopala, ei mitään haittaa. Kintereet oli pääosin siistit, ei pattimuutoksia, oikeassa oli ehkä hyvin lievää lyyttisyyttä (harventumaan), mutta kuulemma hyvin vaikea sanoa.

Oikea polvi ja kinner saivat kortisonia, katsotaan mitä siitä polvesta tulee. Ennuste oli kohtalainen eli pitäisi kestää samaa käyttöä kun tähänkin asti (paljon maastoilua, vain vähän kentällä). Se riittäisi loistavasti.. 

Taavin ennustetta kuitenkin paransi esim. se, että se astuu hyvin takasilla ristiin rikosta huolimatta ja vertyi hyvin taivutuksen aikana (juoksutus ennen ja jälkeen).

Piikitetty kinner....

.... Ja polvi

Sitten päästiin viimein raspaukseen. Aaltoilevaa purentaa oli sen verran, että ell katsoi parhaaksi suoristaa sitä vähän sähköraspilla. Piikkejäkin oli taas tullut, vaikka hampaat on katsottu syksyllä. Sudenhammas sai luvan lähteä ja lisäksi tehtiin sellainen havainto, että Taavilla on suussa paljon löysää nahkaa. Se voi kuulemma jäädä helposti hampaan ja kuolain väliin ja tehdä siksi Taavin olon epämukavaksi (ja siksi se ei kunnolla tukeudu kuolaimeen, menee helposti kuolaimen alle), kuolaimettomat ei siis ole yhtään huono valinta!

Sähköraspin kanssa oikaisua

Sudenhampaan poisto

Aika pikkuinen oli saalis...

Lisäksi Taavilta otettiin verikoe ja Cushingin taudin poissulkemiseksi verestä testi (tulos tulee viikon sisään). Hemoglobiini oli vähän alhaalla, 116 (norm. 140-170), joka viittaisi siihen, että vatsa (tai suolisto) saattaisi edelleen vuotaa. Koska se on myös oireillut, niin päätettiin ottaa Ranixalia estolääkkeen kaltaisesti 15 tablettia iltaisin ainakin kuukauden ajan, annosta voi nostaa tai pienentää oireiden mukaan.
Kivennäisestä kyselin, että mitä mieltä ell on sen tarpeellisuudesta. Hän oli sitä mieltä, että heinästä olisi hyvä teettää analyysi, mutta hän ei näkisi kivennäistä pakolliseksi antaa varsinkaan jos hevonen ei sitä kestä, jostainhan sekin kertoo. Nykyinen ruokinta on kuulemma erittäin hyvä ja kunnossa, joten kivennäistä ei toistaiseksi lisätä.

Sitten alkoikin viimein olla päivä pulkassa, aika paljon mahtuu yhteen klinikkakäyntiin tekemistä. Taavi vietti suurimman osan ajasta jonkinasteisessa pöllyssä, joten en tiedä mitä mahtaa koko käynnistä muistaa. Aina kun alkoi olo selkenemään, niin seuraavaa toimenpidettä varten laitettiin vähän lisää. :D

Kotiohjeeksi saatiin seuraavaa:
- Hammas- ja polvikontrolli 6kk kuluttua 
- ACTH-testin tuloksia voi kysellä viikon kuluttua (jos jotain hälyyttävää, niin soittavat aikaisemmin)
- Karsinalepoa loppupäivä, huomenna tarhaan
- Kävelyä ylihuomisesti 4-6 viikon ajan, sitten asteittain raviin suoralla uralla
- Ranixalia estolääkkeenä 1x15tbl, voidaan nostaa oireiden mukaan 3x15tbl.
- Suun kautta jatkossa esim Cartivet, Arthoflex tmv.

Lisäksi sain tosi hyviä vinkkejä, joilla pystyn seuraamaan Taavin vointia ja polven kuntoa, ettei asia jäisi huomaamatta. Ell sanoikin, että näin lyhyt- ja matalaliikkeiseltä on vaikea erottaa milloin se ontuu tai on epäpuhdas.

Kotiinpäin Taavi ei olisi edes halunnut lähteä. Olisi sen kuulemma saanut jättää klinikalle maskotiksi, kun on niin suloinen. :)
Kopin edessä käytiin taas pientä tahtojen taistoa, mutta nyt meillä oli koko ilta aikaa ja homma pysyi rauhallisena. K oli narun päässä pitämässä painetta ja mie työnsin takaa. Mietin, miltä mahtoi näyttää. :D Enempää ei voi painetta laittaa (vetää täysiä tai ottaa raippaa) tai Taavi häipyy. Aika nopeasti se nytkin lopulta käveli sisään ja sain laittaa takapuomin ihan rauhassa kiinni.

Tallilla sitten kerrottiin heti uteliaille kuulumiset ja vietiin Taavi sisään. Se olikin jo kokonaan hereillä. Laitoin karsinaan paljon heinää, kun se joutuu olemaan yksin sisällä pari tuntia vielä. Ei sillä tuntunut olevan edes kiire ulos, mielellään se sisälle jäi. Luulen että se saattaa käydä nokosille rankan päivän päälle.
Tarjosin vielä Greenline-vettä (puolikas ämpäri kelpasi) ja vaihdoin kuivan loimen päälle, kun oli kotimatkalla tullut hiki (rauhoite varmaan aiheuttanut).


Näissä uutisissa on nyt vähän sulateltavaa, mutta ei Taavi suoraan tappotuomiotakaan saanut. Katsellaan nyt rauhassa miten homma lähtee sujumaan, toistaiseksi olen aika positiivisella mielellä liikkellä, koska onhan Taavi tähänkin asti ollut hyvässä kunnossa. Ell sanoikin että ei hän kieltäisi ratsastusta nytkään näiden oireiden perusteella. Maastossa meno on hyväksi, kun on paljon suoraa ja vähän käännöksiä, mäkiä pitää nyt alkuun vältellä (ylämäethän onkin olleet vähän vaikeita), mutta jos oireita ei tule, niin niitäkin voi jatkossa mennä normaalisti. Mitään tahallaan ärsytystä aiheuttavaa ei kannata tehdä. Kengitystä pitäisi vielä saada suoremmaksi, mutta tilanne on kuulemma alkutilanteesta jo huomattavasti parantunut, eikä liian nopeita muutoksia saa tehdä. Pitävä alusta on parempi, kun liukas.

Nyt pitää vaan huolehtia jatkuvasta liikunnasta ja jalan hoidosta sen minkä pystyy. Klinikalla olivat sitä mieltä, että laumatarhaus isossa tarhassa on Taavin kannalta tosi hyvä juttu, se tulee liikkuneeksi siellä enemmän kuin yksinään.