Naruriimuratsastus ja mahavaivoja

Eilen oltiin Helsingin suunnilla synttärikahveilla ja sieltä kotiuduttiin sen verran myöhään, että Taavi sai vapaan taas..
Tänään soittelin kengittäjälle, joka lupasi huomenaamulla käydä laittamassa Taavin kaviot taas uuteen uskoon. On se vaan hyvä, kun on niin hyvä ja tunnollinen kengittäjä, joka vastaa puhelimeen ja tulee mielellään (ja jos joku ihmettelee, niin hän toivoo, että soitettaisiin viikonloppuna kun hän tekee seuraavan viikon työsuunnitelmaa).

Jätin rahat sitten taas tallille, kun en tiedä jaksanko ennen työvuoroa mennä katsomaan kengitystä. Tuntuu, että se taitaa hoitua paremmin ilman minua. ;) Muuten Taavilla onkin huomenna vapaa, kun mulla on pitkä ilta töissä. Aika paljon tulee nyt vapaita, mutta ehkä kohta taas helpottaa.

Ah, miten vino olenkaan! ;)

Taavi oli vielä tänään ulkona, kun menin tallille ja kävin nappaamassa sen sisälle. Se tuli mielellään portille vastaan. Einoa klipattiin sisällä ja Taavilla meni heti pasmat sekaisin, kun tallissa oli hälinää. Se tuntui olevan vähän happamalla tuulellakin ja syykin selvisi; maha taas.
Kupeiden ja kainaloiden harjaus piikkisualla sai aikaan happamia ilmeitä ja heti alkoi pierettääkin kovasti. Se uusi kivennäinen ei sitten näemmä ainakaan ihan kivuitta istunut ruokavalioon... Tai ainakin epäilen sitä vahvasti syyksi, koska näin suuria ilmavaivoja ei ole ollut pitkiin aikoihin. Ajattelin nyt kuitenkin katsoa jonkin aikaa, josko tilanne tasaantuisi ja maha tottuisi uuten lisään.

Harjailin Taavin karsinassa ja se vilkuili syömisen ohessa kovasti Einon suuntaan. Sitten se päätti ihan tyynesti poistua karsinasta, kun ovi oli auki.. Sehän ei normaalisti lähde karsinasta ja uskoo kun ärähdän. Kai sitä jotenkin tuo klippaushässäkkä hämmensi. Se teki kierroksen käytävällä, sain napattua harjasta kiinni ja ohjasin sen omaan koppiin takaisin.
Satuloinnin ajaksi otin Taavin käytävälle ja vähän se luimi satulan lähestyessä, herkut kuitenkin taas muuttivat asenteen positiivisempaan suuntaan. Päähän laitoin naruriimun ja kaulalle vielä kaulanarun. Ajatuksena oli kentällä harjoitella kaulanarun kanssa.

Kentällä oli jonkin verran lunta ja Taavi joutui ihan kinttujaan nostelemaan. Lopulta menin kokoajan naruriimun kanssa, koska Taavi ei ollut tänään oikein vastaanottavaisen oloinen. Liekö maha ja tallissa oleva hässäkkä syynä.
Tehtiin ihan perusjuttuja ravissa ja käynnissä, pysähdyksiä, erikokoisia ympyröitä ja peruutuksia. Peruutuksien kanssa sain vähän neuvotella ja ne olivat paljon tahmeammat kuin kuolaimilla. Toisaalta lumikerroskin voi tehdä tahmaisuutta. Taavia pieretti kovasti, kun aloin tekemään siirtymiä enemmän. Lisäksi se teki yhden kokonaisen kasan ja sitten pikisteli myöhemmin pari pientä.. Että ei nyt ole ihan kunnossa tuo maha.

Alkuun jouduin vähän muistuttelemaan hitaudesta kun ei lumessa olisi viitsinyt liikkua, mutta kun aloin laukkoja nostamaan niin Taavi heräsi. Vasemmalle nosto takelsi oikein kunnolla ja sain pyytää monen monta kertaa nousi se sitten lopulta, mutta Taavi oli jo kerennyt vähän hikeentymään asian takia. Pyöritin laukkaa molempiin kierroksiin pitkällä ohjalla muutaman kierroksen ajana, hyvää jumppaa kun joutuu eri tavalla nostelemaan niitä jalkoja. Vasemmalle laukka pysyi hyvin kasassa, mutta oikealle Taavi katkoi pari kertaa.

Laukkojen jälkeen Taavi oli hyvin virkeä ja energinen, jouduin jopa välillä vähän jarruttamaan sitä. Pari kertaa vielä ratsastin läpi yhtä raviohjelmaa huvin vuoksi. Ekalla kerralla lisäys sujui tosi hyvin, mutta peruutus kusi. Seuraavalla radalla peruutus sujui, mutta lisäys ei onnistunut ja yhdessä kohtaa Taavi kävi vänkäämään siirtymisessä. Muuten oli ihan kivat radat ottaen huomioon, että kentällä oli paljon lunta ja Taavilla oli vaan naruriimu.

Peruutusta

Käveltiin vielä hetken aikaa ja sitten palattiin talliin. Pahin hikikin oli kerennyt jo kuivua. Tallissa oli juuri iltaruokien jako ja Taavi jäi omalle ovelle tuijottamaan tiukasti tallityöntekijää, hän oli unohtanut tuoda Taaville Lusernit. Eikä se todellakaan jäänyt huomaamatta! :D

Annoin melassiveden ja sen pohjalla pari mittaa psylliumia, josko se vähän rauhoittaisi mahaa. Täyttelin taas heinäverkot ja sen jälkeen tarkistelin vielä hikien kuivumista. Lähtivät kyllä kuivumaan, mutta pikkuisen oli jälkihikoilua kuitenkin.. Kylkien arkuus oli paljon pienentynyt, ainoastaan vasemmalta sain vähän hapanta naamaa.

Heitin kuppiin vielä palan porkkanaa lähtiessä.