Vähän reippaampi maastolenkki

Ajattelin tänään kokeilla, miten sujuisi jo vähän reippaampi maastolenkki. Tähän mennessä ollaan melkein vaan kävelty ja ihan maksimissaan ravattu joku lyhyt pätkä.

Eilisiä kuvia vielä..

Hevoset olivatkin jo tulleet sisään, kun menin. Taavi oli syömässä ja heitin sille vielä kuppiin Lusernia. Harjailin sen ja laittelin kuntoon, päätin laittaa estesatulan vaihteeksi. Taavi ei ollut harjauksesta tai varusteiden laitosta moksiskaan, suitsien laitosta se tykkää johtuen siitä, että palkkaan sen aina kuolainten ottamisesta porkkanalla. ;)

Pihalla sitten taas hirveä ähkääminen, että pääsin kyytiin ja sain kaikki säädeltyä ja laiteltua valmiiksi. Lähdettiin pihalta vasemmalle ja oikealle vaihteeksi, Taavi tuntui ihan reippaalta, mutta sitten se huomasi Reiskan pellolla ja vauhtia hidastui. Samaan aikaan toisella puolella tietä oli tyttö villakoiransa kanssa, joten en kehdannut ihan kamalasta komentaa liikkumaan, joten homma meni vähän mateluksi.
Kyllä me sitten taas päästiin vauhtiin, kunnes meinasin säätää jalustimia ja otin hanskan pois. Eiköhän se hanska sitten tipu maahan, siinä vaiheessa pääsi pari rumaa sanaa. Menin sitten poimimaan hanskan, säädin jalustimet ja sitten takaisin kyytiin. Taavi ei meinannut ensin pysyä millään paikallaan selkään nousussa, mutta kun ärähdin sille, niin se seisoi kauniisti.

Tämän jälkeen päästiin sitten kunnolla keskittymään itse ratsastukseen, käveltiin ensin pitkään ja otin sitten pikkupätkän ravia Taavi tuntui vähän tahmealta, niinkuin aina poispäin kodista mennessä. Sitten taas käveltiin jonkin aikaa ja Taavi oli näkevinään/kuulevinaan metsässä jotain pelottavaa, se koitti varovasti kääntyä kotiinkin. :D
Peltosuoralla siirsin Taavin taas raviin ja ravi oli jo vähän reippaampaa, mutta joku siinä vielä tuntui olevan ongelma. Hetken ravin jälkeen se alkaa venyttää kaulaa ja hiissata vauhtia, jatkaa kyllä kun pyydän. Siirsin sitten takaisin käyntiin ja käveltiin suoran päähän. Ajattelin kokeilla kuinka ravi kotiinpäin sujuu, no tietenkin paljon reippaammin. Sama kaulanvenyttely ajottain tosin jatkui tähänkin suuntaan, pyysin kuitenkin jatkamaan ravia ja ihan hyvin Taavi ravasi.

Yhteen mäkeen otettiin vielä vähän laukkaakin, sekin alkoi tosi hyvin ja hienosti pysyi yllä, mutta alkoi nopeasti sitten hyytyä, sain kuitenkin laukan pysymään yllä koko mäen.
Loppumatka kotiin sitten ihan vain käveltiin ja Taavi oli ihan ok. 

Karvamöllötin, se on lääkekuurin jälkeen saanut aika paljon massaa, myös vatsanseudulle.. Mutta ruuastakaan ei voi nyt pihistellä.

Tallissa riisuin varusteet käytävällä ja tarkkailin samalla Taavin oloa. Nälkäkuopat olivat vähän kosteat, mutteivat litimärät kuitenkaan. Päästin Taavin karsinaan, siivosin varusteet ja täytin kaikki heinäverkot. Sen jälkeen menin tarkastamaan hikitilanteen uudelleen ja kupeet olivat jo melkein kuivat eli ainakaan kovaa jälkihikoilua ei esiintynyt!

Venyteltiin vielä kyljet ja kumarrettiinkin vähän, porkkana tosin lipesi mun kädestä ennenaikojaan ja ajattelin hakea vielä uuden, jotta saisin Taavin kumartamaan paremmin. Kun tuli takaisin (porkkana oli kädessäni nyrkin sisällä) niin Taavi tuli korvat luimussa ovelle vastaan ja sen hampaat kolahtivat kämmenselkään. Samassa silmänräpäyksessä Taavi otti oikein kunnon osuman Sievin turvakengästä karjahduksen saattelemana ja kavahti takaseinälle. Kun lähestyin sitä vihaisesti, se melkein istui alas. Siinä aikamme tuijoteltiin toisiamme ja annoin sitten Taaville luvan tulla luokse.

Tein taas väistämiset (joissa oltiin taas tosi nöyrää) ja kumarrustakin kokeiltiin. Taavista on vaan tullut tauon aikana jäykempi ja varovaisempi sen suhteen, jotta ihan yhtä syvään se ei uskalla enää kumartaa. Taavi tuli ovelle rapsuteltavaksi ja siinä sille höpöttelin jonkun aikaa, sitten pyysin sen siirtymään karsinan puolelle ja lähdin kotiin.

Nyt Taavilla on totaalikielto kädestä syöttämiseen ilman mitään hyvää syytä (esim. suitsien laitosta palkkaaminen samalla kuolainten laiton kanssa tai vyön kiristys). Pikkuhiljaa tässä toivoisi, että tilanne rauhoittuisi, mutta ehkä tämänpäivän täysosuma hiukan antoi ajattelun aihetta.
Tämänpäiväinenkin kohtaus sai luultavasti alkunsa karsinanaapurista, jolle taavi on herkuistaan mustasukkainen (niinkuin esim Lusernistakin, se luimii kokoajan sitä syödessään yksin karsinassa), sitten se koittaa tulla vauhdilla sitä herkkua ottamaan mun kädestä suu jo valmiiksi auki.. Mutta ei se silti niin saisi tehdä.

Mahakin minua vielä ihmetyttää, mutta kun käyn joulun jälkeen maatalouskaupassa, niin täytyy ostaa sille psylliumia ja antaa kuuri sen pienen hiekkamäärän varalta joka kuvissa näkyi.
Se tuntuu kuitenkin olevan paljon parempi kuin ennen lääkekuuria, mutta tota outoa kupeiden hikoamista (vähäisemmässä määrin tosin) ja kovia suolistoääniä esiintyy siltikin ja Taavi kakkaakin usein lenkin aikana, noin 2-3 kertaa..

Kesätaavi, aika pian tänne muuton jälkeen.