"Nyt kaikki on niin hektistä, härdellin keskellä pitäs muistaa, että elämä on hetkissä"

Eipä jaksettu tänäänkään lenkille lähteä, hiukkasen huonosti valvotun nukutun yön jälkeen olo oli vetämätön. Mut kovasti mieltä piristi melko hyväntuulinen hevoinen, jonka olo oli selvästi tänään parempi. :)

Terve, mul on huuli"punaa"

Taavi oli vielä ulkona, kun menin ja kävin laittamassa veden kiehumaan puuroa varten. Hain Taavin sisään ja heitin sille karsinaan vähän heinää. Taavia kuitenkin kiinnosti heiniä enemmän mun puuhat. Meinasin jo hetken huolestua, mutta sitten tallin tekijä ilmestyi talliin. Kysyin sitten, että ovatko monelta saaneet heinää ja kuulemma pari tuntia aiemmin oli välipalaa saaneet. Taavi ei siis varmaan edes ollut kovin nälkäinen vielä. Annoin sille lääkkeen naamariin ja porkkana palkkioksi. Muutkin hepat tuli sisään, niin ei tarvinnut Taavin olla yksin.

Samalla siinä juteltiin tallityöntekijän kanssa ja molemmat oltiin tehty sama havainto, että Taavi ei ole enää niin perso ruualle! Se ei enää ensimmäisenä ryntää heinäkasalle, vaan kuulemma iltasellakin seurailee iltapuuhia omasta oviaukostaan. Lisäksi heinäkasa kestää paljon kauemmin kuin ennen, eikä se enää suu vaahdossa imuroi sitä mahaansa.

Tämä muutos on tullut sen jälkeen kun Taavi siirtyi syömään verkoista ja tilanne on minusta parantunut lääkityksen jälkeen lisää. Ruoka kuitenkin maistuu, eikä se jätä mitään syömättä.

Minusta Taavi on myös alkanut pyöristyä, maha ei ole kasvanut, mutta se on muuten saanut vähän massaa takaisin. Tämänkin huomasin jo siirryttäessä verkkoihin, mutta olotila tuntuisi sekin parantuvan kokoajan! Ilmeisesti maha alkaa olla vähän paremmassa kunnossa ja kun se malttaa hotkimisen sijaan pureskella ruokansa, niin se ehkä imeytyykin.

Mittanauhan lukema tänään, klinikan mittanauha antoi lukemaksi 500kg

Taavi sai syödä puuronsa sillä aikaa kun mie juttelin tallityöntekijän kanssa niitä näitä muista tallin hevosista.
Otin Taavin vaihteeksi käytävälle harjattavaksi, kun se ei ollut kiinnostunut heinistä. Se tulikin mielellään käytävälle ja oli tosi hyväntuulinen ja pirteä. Sain harjata pääosin ihan joka paikasta ilman mukinoita, kovemmalla sualla harjaamisesta sain yhden nyrpeän ilmeen oikealta vatsavyön kohdalta. Katsottiin kaviot ja kiristin hokit, pari hokkia olikin vähän löysällä.
Selvitin vielä harjankin ja tehtiin vähän temppuja sekä seurusteltiin muuten vaan. Taavi ei luiminut oikeastaan yhtään ja oli tosi kiinnostunut seurasta, porkkanatkin se otti nätisti hätiköimättä niinkuin ennen. 
 

Siistittynä ja iloisena

Karsinassa vielä kumarrettin muutaman kerran ja rapsuttelin vähän vielä. Tämän jälkeen heinätkin alkoivat jo maistua, joten annoin ruokarauhan.

Korjailin vielä loimen toisen jalkalenkin lukon vähän paremmaksi, kun ei tähän hätään ollut mitään parempaakaan lukkoa rikki menneen tilalle. Pesin vielä ruokavadin ja kävin heittämässä Taavin kuppiin pari porkkanaa.