Elina 2, Taavi 0

Tänään sitten tehtiin maastakäsittelyjuttuja uuden naruriimun kunniaksi. Vähän oli taas vääntöä, vaikka kokonaisuus jäikin plussan puolelle reilusti.

Ai kappas, mua tultiin hakemaan!

Taavi sai tallissa syödä Lusernit ja vähän heinää sekä juoda lämpöistä vettä. Sillä aikaa mie harjailin sen ja puhdistin kaviot. Laitoin naruriimun ja sitten lähdettiin peltotielle taas. Aloitettiin harjoitukset siinä samalla kävellessä pysähdyksillä, ne sujuivat pääosin paremmin kuin olin odottanut. Välilllä Taavi tosin hakeutui mun selän taakse ja silloin se ei meinannut pysähtyä tarpeeksi ajoissa vaan tuli ihan iholle. Tilanne korjaantui kun hätistin sen kauemmas.

Perusharjoitukset siis sujuivat ihan kivasti ja Taavikin jaksoi keskittyä aika hyvin. Peruutuksen kanssa oli vähän tahmeaa, mutta onnistui sekin. Hidastelin ja reipastin kävelyä, aluksi Taavi ei meinannut oikein hidastaa mukana. Onnistui sekin sitten, kun vähän nykäisin riimusta muistutukseksi. Palkkasin välillä porkkanalla, kun oli pidempään mennyt tosi hyvin.

Pysähdyttiin välillä ottamaan kuvia. Niissä on yleensä ongelmana, että Taavi tahtoo tulla seisomaan ihan viereen eikä malta seisoa kauampana yksin. Keksin ravistaa narua aina kun se lähti liikkeelle ja se tuntui hoksaavan mistä ikävä heilutus johtui ja miten se loppui. Useamman kerran sen piti silti kokeilla että voisiko silti tulla kohti. Tein harjoitusta vielä jonkin verran kuvauksien jälkeen ja aina hetken kauempana seisottuaan se sai luvan tulla lähemmäs ja palkkasin sen.

Tässä jotain onnettomia räpellyksiä, ilma oli vaan niin hieno että muutama kuva oli pakko ottaa. :)

Näissäkin se on oikeasti narun päässä, mutta koetin muokata sen pois

Pakkaskelillä sininen silmä oikein loistaa, en tiedä mistä se johtuu.. :)

Kuvailujen jälkeen tehtiin vielä vähän väistämisharjoituksia, väistätin ensin takapäätä nälkäkuopan kohdilta ja se sujuu tosi hyvin. Etupään väistäminen sivulle tuottaa pikkaisen hankaluuksia. Taavi tahtoisi kovasti väistää taakse tai kävellä eteen, mutta lopulta saatiin aina muutama askel sivullekin.
Peruutuksen kanssa Taavi oli alkuun tahmea, mutta nipistin sitä kerran ryntäistä, niin sitten jalat liikkui vähän ripeämmin. ;) Kaikenkaikkiaan se vaikutti oikein hyvältä.


Takaisinpäin tullessa jatkettiin pysähtymis- ja temponmuutos-harjoituksia. Tiellä tuntui olevan liikennettä mikä pitkin käsittelyharjoituksia välillä vei Taavin keskittymisen pois minusta, pieni muistutus yleensä palautti sen taas oikeaan tehtävään.
Pyysin sitten Taavia tielläkin väistämään takaosalla, ekalla kerralla se sujui,  mutta sitten Taavi oli sitämieltä ettei enää huvita. Jouduin sitten tökkäisemään sitä kovemmin nälkäkuopan kohdille ja Taavi vastasi siihen uhittelemalla; nosti jalkaa ja viuhtoi hännällä.
Minähän sitten karjaisin sille ja räväytin narulla, Taavin mielestä homma riitti siltä erää ja se koetti käyttää vanhaa kunnon kikkakolmosta; häivy paikalta pikimmiten!
Puremisen jälkeen se tosiaan pääsi irti juuri tällä taktiikalla, se kääntää persuuksen ihmiseen päin ja lähtee määrätietoisesti toiseen suuntaan.
Tälläkertaa kuitenkin mulla oli pidempi naru ja jonkin aikaa roikuin perässä ensin jaloillani ja koska päätin jäädä roikkumaan (jäin turvallisen matkan päähän jaloista), niin sitten istuin maahan, jolloin kitka olisi suurempi.
En kyllä suosittele tätä kellekään, järkevämpää olisi päästää irti, mutta tästä on mitä ilmeisimmin tulossa erittäin huono tapa Taaville.

Empä minä siinä kauaa perässä keikkunut, kun Taavi hiljensi, kääntyi ympäri ja jäi epäuskoisena toljottamaan. Sen ilme näytti juuri siltä, että miten hullu voi ihminen olla. :D
Nousin sitten ylös, kävelin Taavin luo ja palkkasin porkkanalla, kun se päätti katkaista pakomatkan ja jäädä kuitenkin.

Tämän episodin jälkeen se oli taas kun ihmisen mieli, mun ei tarvinnut kun osoittaa nälkäkuoppaa kohden, niin se väisti heti! Väistätin vielä etupään ja peruututin ja sitten isot kiitokset.

Tehtiin vielä kotiinpäin temponmuutoksia ja pari kertaa hypähdin juoksuun ja sain kun sainkin taavin mukaani ravaamaan. :) Se myös hidasti heti kun minäkin, ilman että narusta tarvi ottaa. Eli hyvässä yhteisymmärryksessä lopetettiin harjoitukset ja käveltiin loppumatka kotiin. Tien reunaankin Taavi pysähtyi, vaikka kotipiha on heti tien jälkeen eikä mulla ollut edes otetta narusta silloin (se oli Taavin kaulalla).

Tallissa sitten riisuin naruriimun ja naureskelin Reiskan omistajalle, että toivottavasti kukaan ei nähnyt meidän peltokamppailua. On mahtanut ihmetellä, että mitä me puuhataan.. :D

Reiska meni pasupaikalle ja Taavikin olisi halunnut kovasti tulla karsinasta, oikea tahtojentaisto saatiin käydä siitäkin asiasta. Ainakin kymmenen kertaa kävin palauttamassa sen karsinaan, kun se vaan sitkeästi laittoi jalkoja ulkopuolelle. Lopulta sana meni perille.

Sitten Eino tuli talliin ja Taavi haluaisi ihan hirveästi tutustua siihen. Seisoin karsinan oven edessä ja tukin näin Taavin tien. Se koetti kovasti laittaa päätä mun käden ylä- ja alapuolelta. En tiedä mitä sitten tapahtui, koska katselin muualle, mutta Taavi näykkäsi (kevyesti) minua siitä kädestä joka esti sen kulun käytävälle, varmaan turhautuessaan. Onnistuin komentamaan sitä heti ja se perääntyi karsinan nurkkaan häpeämään.
Seisoin karsinan ovella vielä pitkään, mutta enää Taavi ei koettanut purra eikä uhmannut kertaakaan käden tekemää estettä.

Se sai heinää karsinaan ja täytin sen vesiastian (jonka aikana se myös seisoi kiltisti karsinan sisäpuolella, vaikka houkutus oli selvästi suuri). Jätin sen sitten rauhassa syömään, täyttelin illaksi verkon ja heitin kuppiin pari porkkanaa lähtiessä.


Taavilla on selvästi menossa nyt joku kokeiluvaihe, se kokeilee ihan päivänselviäkin asioita ja kaikesta saa vääntää sen kanssa kättä useampaan kertaan. Mutta kun sitä onnistuu kerran kunnolla komentamaan, niin tilanne tuntuu rauhoittuvan ja se toimii kuin ajatus. Heh, mutta onneksi tiedän, että tämä kuuluu asiaan ja tämän hevosen luonteeseenkin. Eli nyt vaan pitää olla tiukkana ja tarkkana sen kanssa.
Kaikesta huolimatta tästä päivästä jäi positiivinen maku, koska 1. se ei päässyt irti 2. se teki hyviä pätkiä maastakäsin 3. onnistuin ajoittamaan komennuksen näykkimisestä oikein ja 4. se oli kokopäivän iloinen ja hyväntuulinen!

Tallensin vielä hienon taivaan lähtiessäni