Kaikki hyvin toistaiseksi ja pohdiskelua hevosen oppimisesta

Korvat kutiaa, Taavi pitää korvien rapsuttelusta nyt talvellakin

  
Kävin tänäänkin taas iltasella katsomassa Taavin vointia ja siellä olikin lappu minua odottamassa, jossa luki "Taavi oli aamulla kuiva ja on ollut koko päivän normaali". :) Otin Taaviskan kuitenkin käytävälle vielä, kun se karsinassa sähläilee ja on hankala lukea sen eleitä.

Käytävällä se alkuun luimisteli ja uhitteli, kun kädellä hipelöin mahaa ja nivusia. Kuitenkin kun harjalla harjasin niin se se seisoi korvat hörössä ihan muina miehinä.. :D Tuli sitten vaan mieleen, että olenkohan vahingossa opettanut sille että kädellä koskiessa uhitellaan/voi uhitella..? Silloin kun Taavi oli kipeä kyljistään (oikeasti), niin sehän oli todella pahantuulinen (ja kiukutteli myös harjatessa), nosti jalkaa ja tähtäili, joten irrotin käden hyvinkin herkästi kun se alkoi kiukustua. Hevonenhan oppii siitä, kun paine poistetaan, eli ikäänkuin palkitsin sen kun se alkoi uhitella minulle ja irrotin käden..

En tiedä onko tämä nyt kaukaa haettua tai hakuammuntaa, mutta komensin sitä kuitenkin kerran kunnolla kun se nosti takajalkaa uhkailuksi ja sen jälkeen palkitsin hyvästä käytöksestä sekä poistin käden vasta kun ilme oli neutraali. Asia meni perille ja sain koskettaa ilman mutinoita, testailin asiaa myös karsinassa. 

Tuire Kaimion Hevosen Kanssa-kirjassa oli siitä, että hevonen oppii hyvinkin pienistä ja mitättömistä asioista ja eleistä. Oliha siellä tekstiä myös hevosen kipukäyttäytymisestä ja -ehdollistumisesta.

Kirjan sivulta 136, "kivusta johtuva hyökkäävyys" :

"Valitettavasti kivun jäljille päästään usein vasta siinä vaiheessa, kun hevonen on jo ehtinyt oppia liittämään jonkin tilanteen tai ärsykkeen kipuun. Oppimisen tapahduttua kipuun liittyvää agressiivisuutta voi yhä esiintyä alkuperäisessä tilanteessa tai saman ärsykkeen esiintyessä, vaikka ne eivät enää kipua aiheuttaisikaan. Käytös säilyy usein hämmentävän samanlaisena hevosen oireiden perusteella on monasti vaikea sanoa, sattuuko sitä yhä vai onko sitä joskus samassa tilanteessa sattunut."

Kohdassa "kipua vai opittua käytöstä" (s. 132) :

"Muuttuko käytös, jos oikeasta palkitaan? Jos palkitseminen on oikea-aikaista, jos hevosta palkitaan pienestäkin edistymisestä ja jos hevosen käytös alkaa toistojen myötä muuttua edes johonkin suuntaan, on kyse melko varmasti opitusta tavasta, josta voi oppia poiskin. -- Edes positiivinen vahvistaminen ruokapalkintoa käyttäen ei riitä peittämään kipua alleen. Normaalisti ruokittu hevonen ei herkkupalojen toivossa muuta käytöstään suuntaan, joka aiheuttaa kipua."

Kohdassa "Käytöksen muokkautuminen ongelmalliseksi" (s161) :

"Oppiminen voi joskus sinällään aiheuttaa hevosen tai ihmisen kannalta hankalia käyttäytymistapoja. Ihminen saattaa tahattomasti vahvistaa alun perin hyvin viatonta käytösmuutosta. Käytös voi vähitellen muokkautua todella hurjaksi ja voimakkaaksi ilman, että sen taustalla olisi aina kovin suurta muutosta hevosen mielentilassa tai suurta puutetta hevosen elinoloissa. Juuri ja juuri kannattavat seuraamuksetkin voivat vähitellem muokata köytöstä yhä suurieleisemmäksi. Muokkautuminen tapahtuu vähitellen ja saa usein alkunsa siitä, että vähäinen liikahdus osoittautuu hevoselle kannattavaksi.

Tyypillinen tapahtumaketju saattaa olla esimerkiksi seuraava:

1. Ihminen lopettaa hetkeksi hevosen harjaamisen hevosen käätäessää päätään häntä kohti. Keskeyttäminen palkitsee hevosta pään kääntämisestä (negatiivinen vahviste) 

2. Hevonen alkaa joidenkin toistojen jälkeen kääntää päätään opitusti keskeyttääkseen harjaamisen. Ihminen havahtuu huomaamaan tämän ja päättää jatkaa reippaasti harjaamista hevosen pään heilumisesta välittämättä. 

3. Turhautuessaan hevonen yleensä yrittää tehdä suuremmin sitä, minkä on oppinut johtavan palkintoon. Heilautettuaan päätään tuloksetta useita kertoja kohti ihmistä hevonen tulee kolauttaneeksi ihmistä päällään. Yllätetty ihminen keskeyttää hetkeksi harjaamisen ja komentaa hevosta. Harjaamisen lopettaminen on silti ehtinyt toimia palkintona (negatiivinen vahviste), joka muokkaa hevosen käytöstä edelleen. Hevonen oppii toistojen myötä kolauttamaan päällään ihmistä harjaamisen keskeyttääkseen"

Nämä olivat siis lainauksia kirjasta "Hevosen kanssa", kirjoittaja Tuire Kaimio

Mielenkiintoinen kirja kaikinpuolin, kannattaa lukea. Nytkin olen käyttänyt osan illan rajallisesta ajasta ihmetellen, mitä kaikkea hevonen voikaan oppia.

Huomenna Taavilla on taas kengitys aamusta. Sen kengät ovat kyllä moitteettomasti jalassa, mutta kengittäjä on lähdössä lomalle ja palaa sieltä vasta tammikuussa. Välistä tulisi liian pitkä, joten laitetaan nyt kerran uuteen kenkään, että pärjäillään sitten.

Nyt täytynee painella nukkumaan, kun aamulla pitää viedä tallille rahaa ja siitä se päivä sitten taas jatkuu töiden merkeissä. Eipähän tarvitsisi huomenna illasta enää mennä tallille, ellei Taavi taas kaipaa minua sinne päätä silittelemään niinkuin maanantainakin.. Empä ole Taavinkaan kanssa kerenyt nyt niin paljon puuhailemaan kun haluaisin ja tietysti osan motivaatiosta syö tämä sairasloma ja mysteerinen oirehdinta ja pimeys. Mutta josko me tästä vielä noustaisiin ja päästäisiin liikkumaan nyhjäämisen sijaan.