Joulutaaveilua!

Joulukiireiden ja -laiskuuden takia kolme päivää yhdessä päivityksessä.

Aattona kävin aamupäivästä tallilla ja Reiskankin "omaiset" olivat tallilla, joten saatiinkin sitten seuraa jouluratsastukselle! :) Laitoin Taaville lampaankarvan selkään ja suojat jalkaan, sillä tarkoitus oli mennä hankeen. Annoin myös Antepsinia varmuudeksi kun tiedossa oli vähän rankempaa menoa.

Mentiin ensin aurattua tietä pitkin ja sitten vielä hetken aikaa ravailtiin lämmittelyksi "kentällä" tien päässä. Taavi oli tahmea ja jäykän oloinen, mutta eipä tuo ihmekään kun ei ole kentällä pitkiin aikoihin menty kunnolla.
Menin Taavin kanssa edeltä hankeen ja se menikin siellä ihan pirteästi, ravissakin oli ihan reippaan oloinen ja korvat hörössä juoksi. Reiskan tultua saatiin sitten vähän lisää vauhtia menoon. Taavi taas piristyi kummasti kaverin läsnäolosta ja juoksi itsensä hankiravailussa ja -laukkailussa ihan hikeen asti melkein vahingossa.

Ei menty kovin kauaa, koska Taavi ei ole tottunut hangessa menemään. Muutaman kerran pidettiin hengähdystauko, kun Taavi alkoi hiissailemaan ja siirtyi sitten taas itse raviin, kun vähän aikaa käveli ja hengähti.
Pari kuvaakin saatiin, kun oli ylimääräisiä käsiä kerrankin mukana!

Siellä sitä mennään..

Kuskilla kova takakeno, mutta Taavi tohotti niin innoissaan että oli vaikeuksia välillä pysyä kyydissä!

Todiste siitä, että Taavi on laukannut hangessa ;)

Kyllä jalka kevyesti nousee, kun on kiire kaverin perään!

Tosi mukavaa oli meistä kaikista ratsastaa joskus porukalla!

Takaisinpäin tullessa hyppäsin alas selästä ja taluttelin Taavin tallille.
Se sai tallissa kuivahtaa hetkisen ja maisteltiin joululahjaksi saatua tikkaria. Kunhan Taavi uskalsi maistaa, niin sitten sitä nuoltiin silmät loistaen! :DKun hikeä ei pukannut enää sisällä lisää ja Taavi alkoi normaalisti kuivua, niin paketoin sen pihalle kavereiden kanssa. Se sai päälleen villavuorisen sadeloimen ja sen alle verkkoloimen, että nousee vähän irti karvasta.

Taavi malttoi oiken poseerata paketoituna

Sitten vähän painia energisen Heikin kanssa

Ja kun homma menee liian rajuksi, tulee Heikille lähtö!

Tiistainakin oli vakaa aikomus mennä Taavin kanssa kävelylle, mutta lämmin sohva kirjoineen ja herkkuineen vei kyllä voiton.. Joten Taavi sai viettää joulupäivän kaverien kanssa telmien.
Käytiin sitä illalla K:n kanssa moikkaamassa, kun hevoset oli jo sisällä. Taavi oli taas olevinaan kovinkin kärttyinen ja jouduin pariin kertaan komentamaan ihan kunnolla, kun Taavi vaan nakkeli väistämiskäskystä niskojaan ja näytti samalla siltä, että jos uskaltaisi niin se söisi minut parempiin suihin.

Mietin taas kuumeisesti, että mikä siitä tekee välillä noin kiukkuisen. K sitten ehdotti varovasti, että mitä jos hän aiheuttaa sen. Kun usein olen kerennyt kehua kuinka hyvä Taavi on ollut ja sitten kun yhdessä mennään, niin se onkin äkäinen. No niinpä tietysti.. Olisihan se pitänyt aiemmin hoksata, kun Taavi on niin pirun mustasukkainen!

Kyllähän se siitä sitten tokeentui sekä rauhoittui nytkin ja oli sitten ihan hyvää pataa meidän kanssa. Tikkaria Taavi ei ollut ilmeisesti paljon nuollut, joten irrotin sen seinästä ja sitten se taas kelpasikin kädestä lipoa. K:n kanssa opettelivat nätisti odottamaan, kun alkuun Taavi koetti sitä komentamalla saada takaisin. Äkkiä ne korvat tuli eteenpäin, kun ei tikkaria muuten saanut. ;)

Taavin aattoillan herkut

Tänään sitten taas sain itseni raahattua tallille ja vaikka pakkasta olikin paljon (-20 astetta), niin ilma oli aurinkoinen ja tuuleton! Taavilla piti olla alunperin joululahjaksi sille tilaamani kranio-sakraaliterapia, mutta käsittelijä ei sitten kerennytkään paikale.. Täytyy pyytäää tässä lähempänä vaikuttavaa käsittelijää, josko hän pääsisi vähän paremmin. Taavi lähti mielellään mun mukaan tarhasta, tuli vastaankin, vaikka oli juuri päiväheinien jako kesken. Kottarien pohjalta se tosin halusi juoda heinien kastelusta tulleen veden. :)
Annoin sille tallissa vähän heinää ja Lusernit heitin kuppiin. Luserni on sellasta herkkua, että sitä kuppia pitää näköjään puolustaa ja kunnolla. Kun lähestyin ruokakuppia, niin korvat oli ihan päätä myöten ja Taavi mulkoili minua vihaisesti. Päätin ajaa sen pois kupilta ja jouduin aika kovastikin omalla elekielellä sitä uhmaamaan ennenkuin se väisti, sittenkin niskojaan nakellen ja tuhahtaen niin, että Lusernit vaan lenteli. ;) Seuraavalla kerralla se siirtyi jo sovinnolla, huomasi kai etten ole viemässä sen herkkua mihinkään enkä myöskään syö niitä.

Yhden kerran myös oikeasta nälkäkuopasta piikkisualla kovemmin harjatessa se koitti minua komentaa, komensin takaisin ja sen jälkeen ei ollut mitään ongelmaa missään.
Käytiin kaurapellolla kävelemässä hangessa, siellä olikin tosi paljon lunta, joten kierrettiin pelto vain kerran ja nautittiin auringosta. Ihan muutaman askeleen kokeilin ravata, mutta vaikutti olevan aika vaivalloista. :D Tiellä sitten vähän aikaa käveltiin palautteluksi ja sitten tietä pitkin tallille.

Tallissa purkasin varusteet ja harjailin karvat suoriksi. Taavi pääsi myös haistamaan Eino-orin kanssa, kun ne niin monta päivää on toisiaan tosta aidan molemmin puolin tuijotelleet.
Kovaa puuskuttamista oli puolin ja toisin, Taavikin laittoi kaulan oikein orimaisesti kaarelle ja koetti näyttää tooosi isolta (harmi ettei ollut kameraa lähettyvillä). Lopulta Taavi karjahti ja heitti etujalkaa! Meidän Taavi joka tullessaan pelkäsi kaikki muita hevosia ihan kuollakseen.. On herralla ego vähän kasvanut! :D Ja kyllähän sen on nyt tässä käytöksessäkin huomannut.

Koska hikoilua ei liikutuksen jälkeen ilmennyt, niin heitin sen loimen kanssa ulos, kun mun oli tarkoitus mennä vielä kuvailemaan Einoa.