Äärilaidasta toiseen

Jos eilen valitin, että pelto oli liian kova ja koppurainen ratsastukseen, nyt se oli liian pehmeä ja mutainen. Heh.

K ja Taavi kesällä

Menin tallille vasta töiden päätteeksi illalla, olin paikalla puoli seitsemän aikaan ja oli aivan pilkkopimeää, juuri niin pimeää, kun siellä mihin aurinko ei paista. ;)
Motivaationi oli taas melko nollassa, olin ihan lopen uupunut, suorastaan rättiväsynyt. Lämmin kotisohva ja ruoka houkuttelivat paljon enemmän, kuin tallille meneminen ja varsinkin liikuttamaan lähteminen.

Heti tallilla mieli kuitenkin piristyi. Taavi oli kääntynyt takapuoli ovelle päin, eikä tehnyt elettäkään katsoakseen kuka tuli, mutta kun varovasti huhuilin sen nimeä, se kääntyi ja hörisi perinteisen tervehdyksen. :) On se vaan niin suloinen!
Tein puuron turpoamaan ja otin Taavin käytävälle hoidettavaksi. Se on paljon kivempi hoitaa käytävällä, kun on enemmän valoa ja Taavikin seisoo siinä nätimmin. Harjailin ja tutkailin jalat läpi, vasemmassa etusessa oli taas nestettä säärellä (joskus aiemminkin on ollut), liekö vähän rasittunut koppuraisesta pohjasta. Ei se kuitenkaan kipeä ole ollut, eikä nytkään aristellut.
Taavi oli kovin pirteä ja tuntui odottavan oikein lenkille pääsyä, joten päätin sitten itsekin olla reipas ja viedä sen kävelylle. 

Laittelin Taavin kuntoon ja virittelin paljon heijastimia. Pitäisi vaihtaa muovijalustimet koulusatulaan, niin niihin voisi sitten laittaa heijastimet koko talveksi kiinni. Säästäisi vähän aikaa siinäkin.

Lähdettiin sitten katselemaan, että missä sitä pysyisi pystyssä. Aika hyvin tietkin ovat sulaneet, mutta heti pihasta lähdettäessä on ihan kamalan liukas jäinen kohta, useamman kymmenen metriä. Mentiin sitten alkuun pellolle, mutta se olikin sitten sulanut ihan liejuiseksi.
Käveltiin kuitenkin pellon päästä päähän, siitäkin tulee jo aika pitkä kävelypätkä. Koska Taavi tuntui taas mun vainoharhaiseen ja hysteeriseen mieleeni jotenkin hassulle ja epäpuhtaalle pellolla kävellessä, niin päätin vielä kokeilla tasaisellä pohjalla sen menoa.
Ensin piti vain selvittää liukas pätkä tiellä, jotta pääsee sulalle. Pari kertaa aiheutti sydämentykytyksiä, kun Taavi vähän liukasteli. Se hölmö ei osaa ollenkaan varoa, eikä kulkea reunassa ellei sitä erikseen muistuta ja patista. Sen mielestä siinä jäällä olisi ollut hyvä idea ottaa hölkkää kesäkengillä! huh.

Päästiin siis ehjinnahoin sulalle ja niinkuin epäilinkin, "epäpuhtaus" johtui pellon liejusta ja siitä, että Taavi käveli siellä hyvin kapeaa vakoa pitkin. Otettiin vähän raviakin ja Taavi oli hyvin pörheä. Kuivuri tien laidassa oli taas todella pelottava ja ihmeellistä, epämääräistä hillumista harrastettiin sen kohdalla.. Oltiin juuri siinä keskustelemassa, että mennäänkö vaiko eikö, kun K porhalsi autolla paikalle (heijastimet kuulemma näkyy pitkälle ja se oli hyvä kuulla). Sen jälken Taavikin selviytyi kuivurin ohi, ravaten reippaasti. Otettiin ohitus vielä kerran uusiksikin. 
Kaurapellon kautta kierrettiin kotiin, kun en halunnut uudelleen mennä sinne jäälle tasapainoilemaan.

Tallissa riisuin varusteet, K seurusteli Taavin kanssa sillä aikaa, kun pesin suojat ja laittelin tavarat paikoilleen. Annoin melassivettä ja Taavi joikin koko ämpärillisen. K venytteli Taavin kyljet ja mie kumarrutin vielä ja pyysin kavionkin, kaikki sujui tosi hyvin. Selvästi tänään oli tosi hyvä päivä Taavilla ja kyljetkään eivät hionneet. Kainalot sen sijaan hikosivat talliin tullessa, taitaa tosiaan olla vielä vähän kuumat oltavat tolla karvalla. :)

Kesällä otettu kaverikuva tämäkin, ompas Taavi harmaa ja ihrakaulainen!