Odotin sua ennen kuin sä tiesit musta mitään

Eilen sain taas mahani kipeytymään jostain ja istuinkin koko illan kotona telkkaria katsellen. Tänään kävin kyllä aamusta töissä, mutta kotiin tullessa minua väsytti kovasti ja oli ihan varma etten jaksa lähteä Taaville, kun en ollut uskaltanut oikein syödäkään.
Ruoka (joka vieläpä pysyi sisällä kiitettävästi) piristi kummasti oloa ja päätinkin lähteä käymään tallilla, kun oli niin kaunis ilmakin ja kaipasin kovasti Taavin seuraa. :)

Laittelin tallissa puuron likoamaan ja hain tavarat valmiiksi jo karsinan viereen, ajattelin mennä vain varovasti vähän kävelemään. Korvasin satulankin lampaankarvalla.
Taavi olikin jo portilla, kun menin ja hörisi tervehdykseksi. :) Taisi jo nälkä kurnia vatsassa. Annoin sille tallissa Greenlinen ja sen päälle vähän heinääkin. Laittelin sillä aikaa kuntoon, kun Taavi söi. Kokeilin jalat, enkä ainakaan löytänyt lisää naarmuja jaloista, joten vaihdoin vähän kevyempään suojitukseen taas.
Kaivoin kuitenkin laatikosta takasiin pitkät hivutussuojat ja ne olikin oikein näpsäkät. Etusiin laitoin Eskan jännesuojat ja joka jalkaan vielä putsit.

Taavi on varautunut talveen hyvin

Lähdettiin sitten ulos ja pääsinkin ekalla yrittämällä aitan reunalta kyytiin ja kehuin Taavia kovasti. Käpöteltiin kaurapellolle ja kierreltiin sielä jonkin aikaa ihan vaan käynnissä pitkin ohjin. Ei olisi kyllä voimat riittäneet muuhun, eikä mahakaan kestänyt yhtään tärähdystä.
Taavi oli välillä hitaampi ja välillä reippaampi, se koetti myös syödä oljenkorsia maasta moneen otteeseen. Käytiin myös katsomassa kenttää ihan huvin vuoksi, mutta huonossa kunnossahan se on; epätasainen ja jäätyneitä vesilätäköitä täynnä.

Sormet syyhyää jo päästä hankitreenamaan..

Palattiin sitten talliin, jossa Taavi sai vielä syödä vähän heinää ja tarjosin myös melassivettä (ei oikein kelvannut tänään). Keräilin tavarat paikoilleen ja kaivoin Taaville uuden riimun, sillä vanha oli mennyt rikki ilmeisesti leikkien tiimellyksessä.

Vein vielä Taaviskan ulos takaisin, kun kello oli vasta vähän yli kolme. Annoin portilla vielä taskusta pari leipäpalaa. Ilmeisesti Taavin mielestä se olisi loistavasti voinut jäädä jo sisälle, mutta tyytyi kohtaloonsa ja hävisi portilta kyttäämästä, kun läksin.

Oli mukavaa piipahtaa tallilla, vaikka oma vointi olikin vielä kehno. Taavi on niin rentouttavaa ja rauhoittavaa seuraa. Se on myös niin rauhallinen, että pystyin täysillä keskittymään ihanaan säähän ja maisemiin, rapsuttelin sitä ja höpöttelin niitä näitä. Taavia ei kiinnostanut kovasti muu kuin ruoka, mutta ei se minua haitannut. ;)