Tonttulakin ulkoilutusta

Menin taas aamusta tallille. Taavi vaikutti hyväntuuliselta ja pirteältä, verrattuna siihin mitä se oli kun viimeksi kävin. Se oli syönyt yön aikana heinäverkonkin tyhjäksi. Annoinkin Taaville vähän lisää heinää syötäväksi ja täytin sitten heinäverkon ja tein pöperöt valmiiksi.

Harjailin Taavin. Kyljistä ja mahan alta harjatessa se hieman protestoi, mutta muuten oli leppoisan oloinen. Viritin sille myös heijastin loimen, koska ulkona oli sumuisen hämärää. Lisäksi laitoin tonttulakin jätkän päähän, jotta se tottuisi siihin. En kiivennyt tänäänkään Taavin selkään, vaan lähdetty aamukävelylle. Lähdettiin vaihteeksi tallin risteyksestä oikealle. Lenkillä mentiin taas Taavin tahtiin, tahti oli reippaampi tänään kuin viimeksi. :) Vanhassa keltaisessa hirsitalossa asustava vanha herra oli juuri hakemassa postia ja pysähtyikin juttelemaan hetkeksi. Kyseli miksi en rastastanutkaan ja kerroin Taavilla olevan mahavaivoja ja sen tähden en raaski selkään kiivetä. Setä siinä kyseli mielenkiinnolla, että syökö hevonen ja onko äkäinen. Mietti myös, että kunhan ei vakavampaa olisi. Huolehti vielä, että onhan lääkäriin päässyt. :D Kerroin sitten, että ensiviikolla on tähystys ja sitten tiedetään enemmän. Setä toivotti meillä vielä onnea matkaan ja lähti sisälle. Aika herttanen tapaus. :)

Kotiinpäin Taavilla oli suorastaan kiire, pihatiellä se otti jopa pari raviaskelta. Tallissa vein Taavin harjat yms paikoilleen. Heitin loimen selkään (tullessamme pihaan alkoi sataa : / ) ja vein ulos. Portilla se löi taas jarrut päälle, mutta huomatessaan miulla olevan porkkanan se seurasi kiltisti perässä. Rapsuttelin Taavia vielä hetken ja sitten lähdin kotiin.

- Sanni