Mistä tota vettä aina vaan riittääkin? Lumi toisi edes vähän valoisuutta. Ei voi kyllä puhua mistään nautinnollisesta ratsastelusta näissä olosuhteissa. Vaan en viitsinyt jättää seisomaankaan, koska luultavasti en lauantaina kerkeä taaskaan ratsastamaan.
Kävin illalla töiden jälkeen liikuttamassa Taavin. Pesin jalat ihan ensimmäiseksi ja sitten laittelin Taavin kuntoon käytsillä. Se kovasti odotteli Greenline-puuroaan ja katseli minua monta kertaa kovinkin vaativa ilme naamallaan. Lopulta se sai puuronsa, kun se oli tarpeeksi jäähtynyt (kiehuvaan veteen se turpoaa nopeiten).
Laittelin niin paljon heijastimia, kun vaan onnistuin virittämään ja sitten eikun matkaan. Ulkona ei nähnyt yhtään mitään. Otsalamppu onneksi valaisi tietä sen verran, että edes näkee missä tie menee. Käytiin "kylillä päin", kun ajattelin sen olevan kaikkein valoisin reitti tien varressa olevien talojen ansiosta.
Otettiin tien pehmeillä reunoilla raviakin, poispäin kotoa ei olisi millään jalat nousseet. Hirveä laahausääni kuului, vaikka kuinka koetin patistaa ja saada Taavi nostamaan jalkojaan. :D
Takaisinpäin tullessa sitten jalka nousikin jo paremmin ja vauhti oli mukavan reipas. Taavi tuijotteli yllättävän vähän mitään. Tultiin takaisin pellon kautta, joka oli kyllä virhe. Se oli ihan pehmeä ja vetinen.. Lenkki oli varmaan pituudeltaan jotakuinkin 6km.
Tallissa sitten riisuin varusteet ja päästin Taavin karsinaan. Suojat oli kaikki ihanan savisia, kun tyhmä päätin sen pellon kautta kiertää. Annoin Taaville vähän heinää pureskeltavaksi ja pesin suojat + heijastimet, laitoin tavarat paikoilleen ja siistin vähän jälkiä. Vetelin Taavin vielä piikkisualla läpi (se hikoaa kovasti liikutuksen jälkeen, kun tallissa on nyt niin lämmin) ja annoin kuppiin pari palaa porkkanaa.
 |
| Taavi silloin, kun oli hetken luntakin... |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.