Muistatko miltä tuntuu, juopua kesäyönä, hölmöstä rakkaudesta?

Eilen en kerennyt ratsastamaan ollenkaan, kun oli koko päiväksi taas pakollisia menoja. Käytiin kuitenkin K:n kanssa puoli kuuden aikaan katsomassa Taavia.

Annettiin Greenline-puuro ja tarkastin jalat läpi, muutenkin silittelin ja rapsuttelin, Karri antoi pari palaa leipää. Taavi oli alkuun vähän hapan, mutta heltyi sitten kun huomasi, ettei leipää tule lisää ja silittelen siitä huolimatta vaikka ilme on mutru.
Heitin vielä lähtiessä vähän heinääkin ajan kuluksi ennenkun saavat iltaheinät. Aika kauan sai odotella heinien edessä, kun Taavi koitti komentaa korvat niskaa myöten minua. Väisti kyllä hyvin, kun pyysin ja lopulta ilmekin muuttui paremmaksi ja päästin sen kasalle.
Ilmeisesti laumassa se on oppinut pitämään puolensa luimimalla ja soveltaa samaa meihin ihmisiinkin, vaikkakin huonolla menestyksellä.

Tänään jopa kerkesin iltapäivästä tallille, kun iskä oli ensin moikattu. Hain Taavin ulkoa ja pesin tallissa jalat, vaihteeksi oli taas kuraa tarhassa.
Laitoin sen käytävällä kuntoon ja Taavi sai sillä aikaa syödä Greenline-puuronsa. Laittelin varmuudeksi heijastimetkin, kun päivä oli niin pilvinen, pimeys tulee yllättävän aikaisin. Taavi oli hyväntuulinen kokoajan, Greenline-kippoa tuodessa se vähän mutruili, mutta lopetti heti, kun huomasi ettei ruokaa sillä ilmeellä tipu.

Lähdettiin pihasta vasemmalle ja siitä oikealle. Pysähdyttiin melkein heti vakkaripaikalle syömään. Tosin kun ruoho on nyt niin epäterveellistä, annoin Taavin syödä vain ihan vähän. Syömisen jälkeen jouduin hiukan komentamaan, kun alkoi hurja kiemurteli ja hidastelu.
Alkuun vaan käveltiin reippaasti käynnissä vapain ohjin, Taavi oli aika reippaan oloinen ja liikkui mielellään. 
Jossain vaiheessa keräsin ohjat käteen ja pidin huolta, ettei käynti siitä huolimatta pääse hidastumaan. Jätin ohjat vielä aika pitkiksi ja annoin kaulan olla matalassa muodossa. Tehtiin ensin muutama pysähdys ja liikkeellelähtö, sen jälkeen hidastin istunnalla käyntiä ja sen jälkeen pyysin oikeen reippaasti eteen. Tehtävä sujui tosi hyvin, ohjilla ei tarvinnut ottaa juurikaan ja Taavi myös pidensi askelta hyvin. Myös pysähdykset sujuivat melkein pelkällä istunnalla.

Päästiinkin peltosuoralle ja siinä pohja oli pehmeä (muuten oli aika pitkälti jäätynyt). Otin ravissa ensin pysähdys-ravi-pysähdys-harjoitusta. Tämä ei sujunut ihan niin hyvin viimeksi, mutta ihan ok ja Taavi pysyi hereillä. Sitten jatkettiin harjoitusravissa ja istunnalla pyysin hidastamaan ravia ja sitten taas pidentämään askelta, tämä sujui tosi hyvin ja Taavi vastasi pyyntöihin nopeasti ja tarkasti. Omassa istunnassa sen sijaan olisi ollut paljon huomauttamista, jostain syystä ei meinannut jalustinkaan pysyä yhtään vasemmassa jalassa. Koetin kuitenkin keskittyä pitämään vasemman olkapään alhaalla ja takana, kun normaalisti nostan sitä eteen ja ylös. Annoin Taaville kiitokseksi pitkät ohjat.

"Silmiesi sininen, kirkkaampi kuin eilen, niiden vierellä, taivas on lyijyä"

Käytiin kävelemässä jonkun aikaa pienemmällä tiellä ja tultiin samaa reittiä takaisin. Keräsin taas ohjat ja tehtiin takaisin tullessa samalla peltosuoralla tuota ravitehtävää vielä uudelleen, nyt hidastaminen oli jopa hankalaa, kun Taavilla oli kiire kotiin. ;)
Nostin oikean laukan, mutta se oli taas niin huonoa ja rytmitöntä, ettei sitä pystynyt yhtään säätämään, nostin muutamaan kertaan, mutta en saanut sitä oikein pyörimään kunnolla. Käänsin peltotien päässä ympäri ja mentiin vielä toiseen suuntaan ravia ja laukkaa (vaikka Taavi koettikin alkuun taas mutkittaa).
Takaisin tullessa tehtiin vähän väistöjä, ne sujuivat aikasen hyvin, Taavi oli sopivasti lämmennyt laukoista ja suostui tekemään vasemmallekin aika jyrkkää väistöä! Koetin nostaa vasenta laukkaa ensin niin, että tein väistöä oikealle ja siitä suoraan nosto. Ei oikein ottanut tuulta alleen, joten käänsin Taavin ympyrälle ja siitä nosto sujui käynnistäkin tosi mallikkaasti! 
Vasen laukka pyöri tosi paljon paremmin kuin oikea ja annoin Taavi laukata jonkin matkaa. Koetin itse olla kevyessä istunnassa, jotten turhaan jarruttaisi. On muuten kamalan vaikea välillä erottaa, että kumpaa laukkaa se oikein menee! :D
Vasemman laukan jälkeen kiitokseksi pitkät ohjat, hetken aikaa kevyttä ravia kotiinpäin ja kun jäätikkö taas alkoi, niin siirsin käyntiin. Loppumatka käveltiin ja vakiopaikassa taas haukattiin vähän evästä.

Tallissa purkasin varusteet ja Taaville teki hiukkasen tiukkaa seisoa käytävällä, kun karsinassa oli ruuat, mutta malttoi se kuitenkin. Pyörittelin sen vielä kumisualla läpi, jotta karva kuivaisi, tarjosin melassivettä, pesin suojat ja laitoin tavarat paikalleen. Lopuksi vetelin vielä Taavi piikkisualla ja heitin kuppiin lähtiessä pari porkkanaa.

Ota kiinni ja pussaa! Taavia vähän ärsyttää ilmeestä päätellen.. ;)

Taavi oli tosi hyvän tuntuinen ratsastaa, se oli herkkä ja kevyt ja liikkui helposti pohkeesta eteen. Se käveli koko lenkin todella reippaasti ja tuntui itsekin nauttivan ulkoilusta paljon. Tämän lenkin voimalla jaksaa taas monta vähän laiskempaa päivää, joten tällaisia päiviä (auringolla) lisää kiitos! 

Ilmeisesti myös kamala murheeni ja huoleni siitä, miten Taavin jalat kestävät hokkikenkiä oli turha. Se tuntuu minusta liikkuvan niillä jopa paremmin, kun ilman. Ja jalatkin ovat olleet rutikuivat!