Meidän kesä 2013-haaste

Saatiin Salaman ja Duken Marjutilta tällainen haaste:

"Säännöt: Laita seitsemän kuvaa kesästäsi, selitä kuvat vain yhdellä sanalla ja haasta sen jälkeen seitsemän muuta blogia tekemään sama."

En tällä kertaa haasta ketään, sillä suurin osa seuraamistani blogeista on jo haastettu kertaalleen. :)

Aluksi ajattelin, että en keksi seitsemää kuvaa millään , kun koko kesä tuntui kuluneen kipsin kanssa, mutta lopulta meillehän tapahtui kesän aikana kaikenlaista. Eikä kaikki millään mahtunut näihin seitsemään kuvaan ja yhteen sanaan!

Uiminen

Kesäillat

Kipsi

Pojat

Hymy

Laidun

Muutto

Ihana perjantaimaasto!

Uskaltaisiko jo hihkua? Taavi ei onnu enää! Sillä varauksella, että rasitus laukaisisi sen uudestaan, joten huomenna sen näkee varmasti.

Tämän päivän reilu tunnin maastolenkki ihanilla metsäpoluilla ei ainakaan saanut Taavia ontumaan ja se oli muutenkin todella reipas. Lähti raviinkin joka kerta ekalla äänikäskyllä "ravia". Ihana!
Se oli myös eilen juoksennellut kavereiden kanssa laitumella ravissa monta kiekkaa. Laukan ajaksi olivat Camun kanssa asettuneet keskelle seuraamaan Maunon ja Timin menoa. ;)

Tänään Taavi olikin haettuna sisälle jo valmiiksi, kun tulin! Olin ilmoittanut tulostani etukäteen viestitellessämme, joten tallinomistaja oli hakenut mulle Taavin samalla, kun Mauno oli haettu liikutukseen. Taavi oli tosi hyväntuulinen ja pirteä pitkästä aikaa, olisiko ne kaviot kuitenkin olleet vähän kipeät?

Soviteltiin uusia postissa tulleita suojia (tai siis käytetythän ne ovat), olivat paremmat, kun nykyiset Eskadronit. Taavin ongelma suojissa on se, että sillä on muhkeat, mutta lyhyet jalat. Suojat ovat siis joko liian pieniä ympärysmitaltaan tai liian pitkiä. Nämä Lamicellin suojat ovat notkeampaa muovia, joten eivät purista mistään, toisinkuin Eskadronit. Ja mikä parasta, no väri tietenkin!

Taavi esittelee uusia suojia

Lähempää

Lähdettiin ilman satulaa maastoon Taavin kanssa kaksin. Ajattelin etsiä sitä yht reittiä, mistä pääsee lenkin. Olen jo kerran käynyt siellä metsäpolulla toisesta suunnasta, mutten silloin jaksanut lähteä niin pitkälle. Nyt etsin sitä reittiä toisesta suunnasta.
Eihän sitä löytynyt, mutta muuten kyllä löydettiin tosi ihania maastoja ja metsäpolkuja. Taavi oli älyttömän reipas!
Täällä on kyllä aivan mielettömät maastot, juuri sellaiset mistä olen haaveillut. Paljon ihania metsäpolkuja, jotka nousevat ja laskevat, matkan varrella saa nostella jalkojaan kaatuneiden puiden yli jne. Ei kuitenkaan tarvitse umpimetikössä rämpiä, kun selvät polut risteilevät ympäriinsä. Välillä löytyi pehmeitä hiekkateitä, joissa on mukava ravata ja laukata. Ainoastaan alkumatka on tyhmää tavallista hiekkatietä ja osittain sepelillä, tosin Taavi ei kenkien kanssa onnahdellut edes siinä.

Loppulenkistä vastaan tuli nainen pyörää taluttaen, se oli jännää! Taavi ei suostunut kävelemään sitä vastaan, joten odoteltiin paikallaan ja katseltiin, ei siinä sitten mitään kummempaa ollutkaan ja palkkasin namilla.

Kuvia maastolenkiltä: 

 

 

Tallin "pihatie", josta maastoon pääsee

Sepelitiellä, näyttää tosin kuvassa melko tasaiselle totuuteen nähden

Sepelitien jälkeen metsään...

Metsäpoluilla

Näkymiä kallion laelta

Joko mennään?

Hiekkateitä

Taaville on alkanut myös pöperö taas kelpaamaan, kun jätin siitä MSM:n kokeeksi pois. Olen antanut nyt pienen annoksen, jotta saan nivelaineet alas. Se saa noin 3dl Greenlinea ja pari kourallista lusernia, 2 mittaa (=20g) glukosamiinia ja 2 mittaa ruusunmarjaa, lisäksi olen aloittanut siedättämisen MSM:ään uudelleen, nyt ½ mitta meni alas huomaamatta.

Tänään sille kelpasin myös pihalle koiran jättämä lantunpalanen ja mun tarjoamat karviaiset! Se on ihan uskomaton. :D

Villihevoselämän päätös

 
Kengittäjä oli sitä mieltä, että aristelu ja onnahtelu voi hyvin johtua kengättömyydestä, anturat olivat kaiketi aika ohuet ja kengittäjän silmään kaviot olivat lyhyeksi kuluneet. Tähän väliin on pakko sanoa, ettei ne omaan silmään kovinkaan lyhyiltä näyttäneet ja olenkin niitä raspilla aina välillä siistinyt. Jokatapauksessa laitettiin nyt alle kengät. Etusten nauloja lyödessä oli Taavilla selvästi epämukava olla. Takaset menivät paremmin. 

Katsotaan, kuinka uusilla popoilla liikkuminen sujuu. Tänään Taavi saa viettää vapaan ja minä vapaaillan. Huomenna sitten lenkille tarkastelemaan, onko aristelu helpottanut.

Aloitellaan varovaisesti ja kevyesti uusien kenkien kanssa, ettei jalat kipeydy. Taavi on myös kuulemma lihava, mutta sehän on tiedossakin.  Ei kuulemma saa antaa yhtään ruokaa. ;) Paisuminen alkoi jo silloin, kun en kipsin kanssa pystynyt ratsastamaan. Toiveena olisi, että paino alkaa laskea, kun päästään taas joka päivä liikkeelle kunnolla.

Kengittäjä oli aika ehdoton näissä kengättömyysasioissa ja hänen tapansa vuolla on myös vähän erilainen, hän tykkää jättää kengättömille kannatinpintaa, koska se kuulemma estää arkomista. Lenkkareista hän oli sitä mieltä, että hyvät väliaikaisesti, mutta jatkuvassa käytössä voi tulla ongelmia jos kokoa ei ole sovitettu tarkasti ja kavioita vuoltu riittävän usein. Seinämät kuulemma voivat kipeytyä jos lenkkari on liian ahdas, mutta toisaalta löysä ei pysy jalassa.
Näistä voi toki olla montaa mieltä ja tokihan kengättömiä kavioita hoidetaan juurikin usein ja vähän kerrallaan, joten muoto ja koko säilyvät. En sitten jäänyt kuitenkaan asiasta sen enempää väittelemään.

Ja ontuu taas....

Taavi ontuu taas! Sitä samaa vasenta etusta, kun aikaisemminkin. Silloin syy varmasti oli se imppari, mutta nyt on kyse jostain muusta. Epäilen kengättömyyttä.

Taavi on ollut viime päivinä välillä vähän epämääräinen ja niinkuin sanoin, olen koettanut tarkastella sen liikettä (toissapäivänä se oli kuitenkin todella reipas ja varmasti myös puhdas!). Tänään koetettiin irtojuoksuttaa ja hypyttää pienen ristikon yli. Kaksi ekaa kertaa Taavi hyppäsi ja sen jälkeen lähinnä käveli yli, toki se nyt voi johtua muustakin. 

Jiihaa!

Kiinnitin huomiota sen tavallista suurempaan "laiskuuteen" tai haluttomuuteen liikkua, se paljon mielummin kyhnäsi kokoajan kyljessä kiinni, kun olisi ravannut tai edes kävellyt. Pyysin sitä sitten ravaamaan reippaammin vieressä. Kyllähän se sitten ravissa näkyikin, että ontuu. Huoh! Ja minä tyhmä sitä vielä koetin hypyttää, onneksi ei kovinkaan vakavamielisesti tai montaa kertaa ja kaikista kävely-ylityksistäkin palkittiin. Toisaalta Taavin tapauksessa on vaikea erottaa moista haluttomuutta, kun ei se muutenkaan mikään liitokavio ole, eikä liiku kovinkaan paljoa ihan vaan ilon ja riemun vuoksi. Eikä meidän seuralainenkaan sen kummemmin "hypännyt", vaan samalla tavalla koikkelehti yli.
Muuten Taavi oli ihan oma itsensä, ei äkäisempi tai sulkeutuneempi kun normaalisti.

Taavi ja Kamu

Torstaina aamulla on tulossa kengittäjä laittamaan tallin toiselle hevoselle irtokengän ja tänään juuri puhelimessa juteltiin Taavin kavioista. Kehuin vielä, miten hyvin on mennyt ja sovittiin, että katsotaan paikan päällä kengityksen tarve. No ehkä tässä ei tarvitse paljon katsella..

Siitä en sitten tiedä, mikä ontuman aiheuttaa. Onko kyseessä se lohkeama? Vai kenties arat anturat? Säteessä jotain? Eikai nyt sentään mitään vakavampaa, kuten kaviokuume?
Jalka ei ole mistään lämmin eikä kaviotkaan, ei erityisen nesteinen, ei arista jännettä, ei aristusta myöskään lavoissa. Kaviopulssit tuntuvat kaikissa jaloissa samalla tavalla (etu- sekä takajalat). Vasaralla kopsuttelin anturoita ja molempia etusia kiskoi kyllä pois.. Empä tiedä kertooko se mistään. Tallinpitäjäkin asiaa ihmetteli ja kaiveli Taavin sädettä vasemmasta etusesta, oli sitä mieltä, että se on yhdestä kohtaa pehmeä ja ehkä siinä on ontuman syy. Laittoi tervaa ja katsellaan huomenna. Jokatapauksessa jos tilanne ei ole huomenna parempi (eli kyseessä olisikin joku epämääräinen muu syy), niin torstaina laitetaan kengät. Se on helpoin tapa selvittää, onko kyse kengättömyyden aiheuttamasta ontumasta. Saahan ne sitten taas pois jos ontuminen siitä huolimatta jatkuu ja vika löytyy muualta.

Joukkopiehtarointia

Ja vaikka kyse olisikin kengättömyyden alkuajan arkomisesta, niin tekee kyllä pahaa katsoa. Jos ontuminen on silminnähtävää pehmeällä hiekkakentälläkin, niin silloin täytyy kavioiden olla jo tosi arat.
Minusta tätä on esiintynyt maastossakin lenkkarien kanssa, viimeksi eilen pariin kertaan mietin ravissa, että onnahteleeko Taavi ja pari kertaa se kompuroi kävellessä, kun jalan alle osui jotain. 
En ole varma, mutta oma kutina olisi, että rasitus pahentaa? Toissapäivänä Taavi oli maastossa tosi reipas ja viiletti tukka putkella (ja siksi kerkesin jo riemuita kengättömyyden puolesta), eilen oli myös ihan ok reipas, mutta tosiaan pari kertaa mietin, että tuntuuko jotenkin oudolle. Ja tänään sitten ontui jo melko selkeästi ainakin hetken rasituksen jälkeen.

Voi samperi sanon minä..

Uuteen talliin totuttelua

On vähän päivittelyt jääneet, kun aika on mennyt tutustuessa uuteen talliin ja sen lisäksi olen puuhannut tallilla paljon muutakin, kuten jahdannut karanneita vuohia jne. Sentakia Taavikin sai yhden vapaan.

Taavi on alkanut pikkuhiljaa kotiutumaan ja päivä päivältä näyttää paremmalta. Olen saanut paljon raportteja sen tekemisistä (kenen kanssa, mitä, kuinka kauan jne), nukkumisesta ja syömisestä ja sehän lämmittää hysteerisen hevosenomistajan mieltä. ;)

Torstaina Taavi oli makuulla muun lauman joukossa, mutta kameran kanssa kerkesin vasta, kun se oli jo noussut.

Sitten tullaan mammaa moikkaamaan

Taavi on uskaltanut nukkua pihatossa makuullaan ja jopa kaverin kanssa (itseasiassa aina, kun joku nukkuu pihatossa, siellä on Taavi ja sen lisäksi yksi vaihteleva kaveri. Tänään se leikki Timin kanssa, härkkivät toisiaan ja napsivat. Kavereita se on vaihdellut viime päivinä ja kokeillut, että kenen kanssa olisi mukavinta. Olen ollut joka päivä vähemmän kiinnostava, mikä on vain posiitivista.
Ruuassakin on mistä valita, kun hevosilla on kokoajan tarjolla kuivaa heinää ja laidunheinää, lisäksi yksi päivä avattiin tuorerehupaali (kun Taavi teki siihen reiän...). Taavi on kun taivaassa ja kiertää ruokapaikkoja vuorotellen, ruuan jälkeen sitten se päivälepo. 

Se hiukkasen kuihtui muuton jälkeen, ei kai oikein syönyt ja juonut kunnolla sekä stressasi (näkyy hyvin edellisen postauksen kävelykuvassa). Nyt se on taas pyöristynyt ja paisunut normaalisti. Ilmeisesti se Cushing tekee sen, että helposti alkaa tippua liha luiden päältä, mutta onneksi se toistaiseksi myös palautui.

 

Paali tulossa! Taavi syö vanhaa kuivaa heinää, vaikka uuttakin olisi tarjolla toisaalla...

Taavi ihmettelee, mitä tapahtuu..

Taavi sai maistiaisen tuoreheinästä, hyvää oli!

Torstaina käytiin jopa vähän kentällä töissäkin. Olisittepa nähneet Taavin ilmeen, kun se näki satulan. :) Mutta eipä luiminut, oli vaan vähän ihmeissään, että joutuuko tässä oikeasti töihinkin. Mentiin ilman lenkkareita, kun kentän pohja on niin pehmeä ja odotin silloin vielä postista säärystimiä.
Tehtiin ihan tosi perusjuttuja käynnissä, isoja ympyröitä ja pysähdyksiä sekä vähän ravia pitkillä sivuilla. Taavi tuntui ravissa vähän oudolle jotenkin ja tulin sitten alas. Vähän aikaa annoin sen juosta irtona, tosin sen vieressä pitää juosta kokoajan ja ohjailla sitä. Ei siinä ravissa mitään kummallista ollut, varmaan vaan pitkän tauon jälkeen tuntui, lisäksi Taavi jännitti kentän lankoja, luuli kai, että niissä kulkee sähkö.

Pitää varmaan alkaa nyt useammin tekemään maastakäsinjuttuja, tuntui tosi kivalle, kun Taavi totteli niin hyvin ja pysähtyi heti käskystä. Sitten se jäi katsomaan minua korvat hörössä, kuin kysyen, että "mitä sitten tehdään?". Voisi kerran viikossa pitää kentällä tällaisen maastakäsin-päivän, pitäen sisällään myös temppujen harjoittelua.
Lisäksi yhden kerran viikossa aletaan tehä kentällä vähän jumppaa ratsain ja ohjasajaen. Loput päivät sitten maastoillaan, ettei polvi kipeydy ja rasitu liikaa kentällä.

Pihatolla lepäämässä

Minun kaunis hopeaharja

Perjantai menikin sitten vuohijahdissa, enkä kerennyt Taavin kanssa tekemään yhtään mitään. Lauantaina käytiin maastossa, kun saatiin seuraakin. Käytiin vaan lyhyellä käyntilenkillä, Taavilla oli lenkkarit säärystimineen jalassa ja haavan päälle laitoin vielä toisesta blogista saamani idean mukaisesti teippiä. Hyvin meni!

Tänään käytiin sitten ihan kahdestaan maastossa ilman satulaa. Lyhyt lenkki tänäänkin, mutta mentiin ravia ja laukkaakin. Taavi oli tosi reipas ja liikkui älyttömän pirteästi ja hyvin. Lenkkarit tuntuu toimivan ihan hyvin ja Taavi ei aro millään pohjalla. Eikä ainakaan liikkumisesta päätellen mikään kohta hankaa.

Nivelaineiden kanssa olen ollut nyt vähän pulassa, kun Taaville ei edelleenkään meinaa puurot kelvata ja ilman puuroa ei tollasta määrää saa mihinkään luultavasti piilotettua. Melassisiirappia kun laittaa ruokaan, niin syö kaikki, mutta en haluaisi turhaan sokerin määrää lisätä ruokinnassa.
Olen nyt sekoittanut sille vajaan puoli litraa Greenlinea, kourallisen lusernia (joka ei esim. tänään kelvannut pelkällään, ennen on ollut suurinta herkkua), 2 mittaa glukosamiinia, 2 mittaa ruusunmarjaa ja 1 mitta MSM (koska tämä ei mene alas isommalla määrällä). Nyt olen pari kertaa tällä reseptillä saanut ruuan alas.
Mietin, että oliskohan esim. melassileikkeestä apua maistuvuuteen, pienessä määrässä (1-2dl) ei kuitenkaan ole valtaisasti sokeria tai muutakaan energiaa.

Toivottavasti laidunruohon loppuminen talvella toisi edes vähän helpotusta tähän nirsoiluun!
 
 

Lenkkarit ja uudet säärystimet

Paljasjalkaisen kavionjälki

Oikea mammanpoika!

Taavi tutustumassa kenttään maanataina

Kaksi päivää on mennyt meillä paikkoihin tutustuessa ja Taavi on ollut vielä vähän eksyksissä, joten olen vaan pitänyt sille seuraa käydessäni. Tänään tehtin jo vähän maastakäsittlyjuttuja, väistämistä yms. ja harjoiteltiin temppuja.

Maanantaina ajellessani tallille johtavaa tietä, Taavi oli jo hyvää vauhtia kävelemässä laitumelta portille, risteyksestä asti näin, kun se jo tuijotti autoa tiukasti. Tallinomistaja sanoi, että se oli lähtenyt kävelemään jo ennen, kun auto oli edes näkyvissä ja sille oli tullut kiire.
Siellä se sitten jo portilla odotti, kun tulin pihalle ja jäin suustani kiinni. Se seisoi ja odotti, hirnahtikin jo kärsimättömästi. Siivosin karsinan Taavin yöpymisen jäljiltä ja kun tulin pihalle kysyäkseni syömättömistä heinistä; Taavi kuuli ääneni ja hirnahti kimeästi. :)
Menin hakemaan sitä sitten (vihdoin ja viimein) ja se höristeli minulle koko matkan, kun kyselin miten sen päivä uudessa kodissa on mennyt. On tainnut olla vähän mammaa ikävä. ;)

Käpsyteltiin pihalla ja jutellessani tallinomistajien kanssa, Taavi seisoi vieressä tyytyväisenä ja nypläsi niskaani. Vein sen hetkeksi kentälle tutustumaan ja samalla hain harjapakin. Jätin kuitenkin hyvän mutakerroksen päälle, kun ei kerran tarkoitus ollut kuitenkaan ratsastaa. Oli se kesähaavakin saanut päälleen savea ja eipä ollut ötökän ötökkää! Luonnollinen suoja, paras suoja. 

Jalkaan laitoin pihkaa ja se tuntui olevan jo ihan ok, Taavi ei aristele sitä enää yhtään.

Seurustelin Taavin kanssa pihalla varmaan pari tuntia ja sitten vein sen takaisin laitumeen. Sillä on ollut vähän alkukankeutta muiden kanssa ja jos joku koettaa lähestyä, Taavi juoksee karkuun. Toisaalta hyvä niin päin, ettei ole heti riitaa haastamassa. 

Tänään tiistaina se oli jo ollut päivällä muiden kanssa samalla lohkolla syömässä ja ihan laumassa mukanakin. Muuten se on viettänyt aikaa lähinnä aidan toisella puolella eri lohkolla, kokoajan kuitenkin samassa kohdassa muun lauman kanssa.
llalla se myös alkuun jäi muista kauemmas, mutta uskaltautui sitten muiden kanssa samalle lohkolle askel kerrallaan ja oli lopuksi ihan muutaman metrin päässä muista. :) Se käyttää soluttautumistaktiikkaa. Hyvä siitä tulee, kunhan saa rauhassa tutustua muihin omalla tahdillaan!

Kamu-lämminverisen kanssa ne tänään hivuttautuivat syömisen varjolla lähemmäs ja aina välillä tuijottivat toisiaan, mutta ei sitten kumpikaan tohtinut haisteluetäisyydelle. Aiemmin Kamu kyllä yritti lähestyä Taavia reippaasti korvat hörössä, mutta Taavi lähti karkuun. Kamukin on kuulemma aika arka ja ujo laumassa ja on tullut näistä kolmesta viimeisimpänä laumaan, toivottavasti Taavi saisi siitä kaverin.

Tänään se ei enää sentään tullut autonäänestä vastaan eikä rynnännyt portille heti odottamaan. Kuitenkin, kun portilla hetken aikaa juttelin tallinomistajan ja yhden muun tallilaisen kanssa, niin Taavi tuli reippaalla käynnillä portille ja hörisi heti mulle tervehdyksen. Otin sen sitten sisään harjattavaksi ja se nautti taas seurasta. 
Pihalla tehtiin vähän väistämisharjoituksia ja harjoiteltiin sitä uusinta temppua vähän eteenpäin, nyt olisi tarkoitus saada Taavi huitaisemaan ylös nostetulla etujalalla. Onnistui jo muutaman kerran.

Muuten taas vain hengailtiin pitkin pihaa, käytiin katsomassa kanoja ja tutustuttiin vuoheen. Sitten Taavi löysi säilöpaalin ja puri siihen reiän! :D Haju oli ilmeisesti ihan vastustamaton, kun en meinannut saada sitä pois paalin luota. Teippiä vaan reiän päälle ja paali menee sitten kohta syöttöön. Saa nähdä kuinka Taavi sitä alkuun ahmii, ainakin näyttää kelpaavan. 

Maanantain iltalenkki, kohta pitää ruveta töihin, että saadaan lihakset taas töihin..

Muutto suoritettu!

Taavin muutto on nyt suoritettu! Oli siinä tekemistäkin, kun ensin piti hakea tavarat väliaikavarastosta ja samalla kävin laatikon läpi, järjestelin loimet ja satulahuovat. Onnistuin jopa pistämään vähän tavaraa myyntiin, jotta laatikko mahtuisi kiinnikin. Sydän itkee verta, kun joudun luopumaan yhdestä sävy-sävyyn huovasta ja pinteleistä! Meillä ne on toki niin ahkerassa käytössäkin, nämäkin olleet käytössä tasan nolla kertaa.. :) 

 

 

Myyntiin menossa..

 

 

Vietiin tavarat edeltä tallille ja sitten lähdettiin hakemaan Taapu laitumelta. Mielellään se tuli mukaan ja meni koppiinkin, kun ensin pari minuuttia mietti asiaa. Sen jälkeen se riemu sitten repesikin, kun Muumi alkoi laukata laitumella ja huutaa sydäntäsärkevästi. Taavi vastasi sille ja alkoi tömistellä kopissa siihen malliin, että katsottiin parhaaksi häipyä aika nopeasti. Kyllähän se Taavi sitten rauhoittui, kun matka alkoi.

Harmitti oikein, kun Muumi ja Taavi ovat tulleet niin hyvin juttuun keskenään. Yllätin ne jopa yksi päivä rapsuttelemassa toisiaan, en ole koskaan aiemmin nähnyt Taavin rapsuttelevan kenenkään kanssa. Mutta eipä ystävykset olisi kuitenkaan voineet enää kovin kauaa olla samassa porukassa. Toivottavasti Taavi löytää uudesta laumasta myös jonkun mukavan heppakaverin. 

 

 

Perillä Taavi oli jo ihan rauhallinen ja oli tosi utelias, että mihin ollaan saavuttu. :) Purettiin haude jalasta ja haava olikin mennyt kokonaan umpeen, jalka oli kuivahko eikä aristanut enää. Myöhemmin näki myös, ettei Taavi enää ontunut jalkaa ollenkaan! Vietiin Taavi vielä illalla tutustumaan muihin, jotta se pääsee aamulla heti muiden kanssa.

Muilla hevosilla kesti hetken aikaa tajuta, että Taavi oli tullut niiden laitumeen (useampi lohko yhdistetty) ja voi sitä vauhdin määrää! Kohtaaminen oli riemukas ja jännitystä pullollaan, mutta tilanne sujui tosi hyvin. muutama potku jaettiin puolin jos toisinkin. Taavi lähinnä ravaili komeaa ravia edellä ja muut tulivat perässä yrittäen päästä haistelemaan. Taavia uudet kaverit vähän jännittivät ja se hakikin yllätyksekseni turvaa minusta kovasti. Lopulta oli mentävä kokonaan aidan toiselle puolelle. Kovasti vanha kolmikko piti yhtä, eivätkä ihan ottaneet Taavia mukaan omaan laumaansa heti. Taavi oli onneksi tosi alistuva ja väistelevä, niin säästyttiin suuremmilta yhteenotoilta kokonaan. Eiköhän tilanne siitä tasaannu, kun on tilaa ja ruokaa ympärillä.

Näköjään laatu huononi huomattavasti latauksessa, harmi..

 

Taavi oli käymässä piehtaroimaan (voiko muuten hevonen näyttää yhtään enempää porsaalta?)

Taavi pikkuisen suuttu, kun piehtarointi keskeytettiin, ponkas aikamoisella vauhdilla ylös ja antoi kunnon ilmapotkun! :D

Taavi katselee, kun muut sai hepulin.. :)

Hetken aikaa siinä seurailtiin menoa ja Taavi tuli portille katselemaan, joten otettiin se sitten pois laitumelta. Sen oli tarkoitus nukkua eka yö tallissa, niin saa kunnolla levähtää. Vähän sitä jännitti tallissakin ja se oli kovasti perääni. Se sai kokonaisen kuivaheinäpaalin karsinaan yöksi, lisäksi vähän leipää ja vuorisuolaa. Kaikki kelpasi tosi hyvin. Taavi sai nukkua Maunon karsinassa, joka on siis varsomiskarsina, niin oli tilaa vaikka mitenpäin. :D

Aamulla se oli kuulemma mennyt rauhassa pihalle ja kaverit olivat ottaneet sen heti laumaan. Ihanaa. :) Kohta lähdenkin katsomaan, miten eka päivä uudessa kodissa on sujunut. Toivottavasti hyvin.

Loppuun vielä pieni video kohtaamisesta:

Sukkajalka ja muuttopäätös

Iltapäivästä ajelin Taavia katsomaan, mukanani kylmäyssuoja, K:n armollisesti Taaville luovuttamat sukat, puhdasta vettä, teippiä ja muovipusseja. Ajatuksena siis askarrella jonkinlainen haude haavan päälle.

Taavi tuli osan matkaa minua vastaankin, eipä ole aikoihin tullut! Toin sen taas auton peräkoukkuun kiinni ja laitoin sille sadeloimen, kun tietenkin juuri sopivasti alkoi satamaan. Jalasta oli nesteet aika hyvin jo lähteneet eikä alue ollut enää niin arkakaan. Päätin kuitenkin viritellä siihen hauteen, kun taas on luvattu sadetta ja sitämyöten myös kuraa. Ensiksi kuitenkin laitoin jalan kylmäykseen.

Kuivasin jalan pyyhkeellä ja puhdistin sen Betadinella. Sääreen laitoin linimenttia. Sitten laitoin haavaan oikein reilusti pihkavoidetta niinkuin eilenkin ja päälle steriilejä haavataitoksia, sitten teipillä kevyesti kiinni, ähersin sukan kavion päälle ja teippasin sen jalkaan kiinni. Vielä muovipussista palanen vuohisen ja ruununrajan ympärille ja vola, paketti valmis! Taavi oli kärsivällinen potilas ja lähinnä nuokkui tyytyväisenä.
Alunperin ajattelin vetää koko säären muoviin, mutta linimentin laiton jälkeen en viitsinyt. Se voi tuntua aika ikävältä. 

Sukkajalka

Siinä se on :D

Muumi taas vähän innostui loimesta.. :)

Jätin sille ensin loimen päälle, kun sade vaan yltyi, mutta hetken päästä päätin kuitenkin ottaa sen pois. Sade alkoi jo hellittää ja Muumi alkoi samantien nyppiä loimea. Lämpötilakin on kuitenkin 15 astetta ja sateen pitäisi kokonaan tauota kahdeksaan mennessä.

Samalla tein tämän päivän aikana päätöksen, että me muutetaan huomenna. Helpompi hoitaa ja tarkkailla jalkaa, kun on mahdollisuus päästä talliin hoitamaan ja kentälle juoksuttamaan. Lisäksi ei tarvitse menettää yöuniaan, kun Taavi pääsee katon alle suojaan pahimpia sateita (joita nyt sitten näyttää riittävän).
Taavi ei olisi tänään enää ihan niin mielellään jäänyt laitumeen ja piti pitkään päätä sylissäni. Se on selvästi myös aika väsynyt, kun ei ole varmaan päässyt mihinkään kuivaan makaamaan moneen päivään. En usko, että se pahastuisi kuivasta makuupaikasta.

Toivon todella, että tämä tuleva paikka olisi meille pitkäikäinen, eikä Taavin tarvitsisi enää muuttaa muualle pitkiin aikoihin. Jos olisin löytänyt paikan heinäkuun lopussa, olisin toki vienyt Taavin sinne suoraan ja oltaisiin säästytty kaikki yhdeltä välietapilta. Tosin minusta oli mukava nähdä, miten Taavikin on muuttunut ja pystyy hyvin jo sopeutumaan uuteen laumaan ja uusiin hevoskavereihin. Silti muutto aina jännittää ja stressaa!

Ainiin ja siinä Tavia pusutellessa huomasin, että se on saanut osumaa myös silmäluomeen, vaihteeksi.. Se näyttää tältä: