 |
| Eka kunnon ratsastus |
Mietin pitkään sitä, että mahtaako poni enää tuntua tai näyttää yhtään niin ihmeelliseltä, kun silloin. Mutta ei ne tunteet mihinkään ole muuttuneet, jotakin taikaa Ripessä on.
Ripen saapuminen oli lopulta minulle aivan hirveä suuri helpotus ja se on tuonut elämääni uutta puhtia. Paljon valoa ja iloa, niinkuin joku sanoi; on syy nousta aamuisin sängystä. Olen ollut energisempi, kun aikoihin.
Suru Taavin lähettämisestä taivaslaitumille pysyy poissa jos ei kokonaan, niin ainakin pidempiä pätkiä kerrallaan. Silti ikävä välillä puskee kyyneleet silmiin ja tuo mieleen sen tuskaisen päivän ja päätöksen, jonka kanssa painin varmaan koko loppuelämäni.
Vieläkään en pysty kauaa katsomaan Taavin kuvia, ahdistun niistä valtavasti. Mutta kaikki ajallaan.
Olen kuitenkin taas saanut kiinni siitä nautinnosta, jota tämä harrastus on minulle kaikki nämä vuodet tuonut. Olen päässyt nauttimaan iloisen ja pirteän hevosen seurasta vailla jatkuvaa huolta sen hyvinvoinnista ja kivun määrästä. Kaikki illat eivät mene internettiä selaillessa ja etsien selitystä tai apua milloin mihinkin ongelmaan. Siis ne illat, joita en viettänyt hoitaen hysteerisesti sitä sairasta ja kivuliasta hevosta. Päässä on tilaa myönteisille ajatuksille ja ajatuksen koostuvat lähinnä seuraavan päivän liikutuksen ja tekemisen suunnittelusta fiiliksen mukaan, ilman mitään pakkoa.
Kaikki tämä on vakuuttanut minua siitä, että Taavin kohdalla tein oikean päätöksen.
Eniten hevosen, mutta myös itseni kannalta.
Ihan viime hetkellä.
Onpa hauska lukea tällaista :) Sellaista kai hevosharrastuksen pitäisi olla, voimia tuovaa eikä vievää. Mutta epäonnen suossa rämpiessään tilanteelle sokeutuu helposti ja todellakin, aikaa menee siihen googlettamiseen ja tuskailuun. Huh, kun muistelenkin sitä... Onnellisia päiviä teille!
VastaaPoistaKiitos! Näinhän se on, että jälkikäteen kaikki näyttää aika hullulle.. :)
PoistaNäitä kirjoituksiasi lukiessani olen ihan vakuuttunut siitä että päätöksesi olivat oikeita molempien hevosten kohdalla: Taavin poislaitto ja Ripen ostaminen. Kaikkia hevosia ei vain voi parantaa vaikka niitä kuinka rakastaisi ja hoitaisi, ja vaikka päätöksenteko on raskas ja tuskallinen, se on välttämätöntä jotta pääsee itse eteenpäin ja jotta hevosen kipu loppuu. Ja mitä Rippeen tulee: kaikesta paistaa läpi miten paljon se on tuonut sinulle iloa. Ja iloa tarvitaan.
VastaaPoistaPuhut viisaita ja kauniita sanoja. :) Olen monelle muulle sanonut samaa lohduttavaa mantraa (jotka näiden asioiden kanssa painivat); kaikkia ei voi pelastaa, vaikka kuinka tahtoisi ja rakastaisi kaikin voimin. Minä tiedän sen erittäin hyvin nyt. Ongelmilta voi kyllä ummistaa silmänsä, mutta ei se vie hevosen kipua pois.
PoistaIhania kuvia teistä! tuolla aiemmissakin postauksissa ja tässä. On hienoa että tunnet helpotusta, iloa ja onnea ihan puhtaasti Ripestä etkä syyllistä itseäsi siitä että mitä oli tehtävä Taavin kanssa. Se vaatii oman aikansa että saat vaan etäisyyttä asioihin ja osaat katsoa paremmin tässä päivässä ja hetkessä Taavin kuvia ja muistaa enemmän niitä iloisempia juttuja kuin nyt tätä vielä pinnalla olevaa suurta surua. Usko pois Rippe auttaa sinua siinä tehtävässä paljon ja tuo omana itsenäänkin jo uutta ilonaihetta ja elämää sinulle :)
VastaaPoistaKiitos Irkku! Rippe auttaa aivan valtavasti, nytkin on kolme viikkoa hurahtanut ihan siivillä. :) Kyllä minä vielä joku päivä pystyn katsomaan Taavin kuvia pelkästään hymy kasvoilla, se vaan ottaa oman aikansa. Se jätti jälkeensä niin erikoisen tunteen.
PoistaHienoa lukea näitä sun kirjoituksia ..näistä paistaa pelkkä ilo ja tekemisen riemu :D Aikas ihana tuo Rippe karvapallo ;)
VastaaPoistaKiitos kommentista! Rippe on aikasen ihana, nyt onneksi jo vähän vähemmän karvainen. Odotan innolla karvanlähdön loppumista..
Poista