Loppuviikon tapahtumia, tarhakamuja, maastoilua ja irtokenkiä.

(ei ole suoritettu vielä tarhan siivousta)

Aika haipakkaa on loppuviikko mennyt kengityksen jälkeen. Torstaina oltiin maneesissa iltasella. Tehtiin vähän puomijumppaa ja sitten ihan vaan vähän laukkaa (jossa sain melko ison pukin, kun kevyesti napautin raipalla lavalle!) ja ravia. Ravissa meno tuntui itsestä epämääräiseltä, mutta lopulta tulin siihen tulokseen, että kyse taitaa olla voimattomuudesta.
Tein nimittäin lopuksi neliötä, jossa kulmissa siirsin etuosaa sisälle kulman läpi, siitä suoraan ravia muutama askel, käyntiin ja uusi kulma. Yksi lempitehtäviäni! Alkuun ravi-käynti -siirtymässä Rippe roikkui vahvasti ohjalle, oikein lysähti käsille. Kun pidin vain tiukasta tuntuman löysäämättä, se ensin hämmennyksestä pysähtyi, seisoi hetken suutaan mukeltaen ja sen jälkeen tapahtui se, mitä odotin: Rippe nousi edestä aikomuksenaan peruuttaa, jolloin se keveni. Heti paine pois ja kiitos. Kolmen toiston jälkeen käsillä makaaminen loppui ja samalla myös ravi parani.

Pyysin kuitenkin ystäväni sunnuntaina katsomaan Rippeä kanssani, jotta saan mielenrauhan sen liikkumisen kanssa. Hänkin oli sitä mieltä, että hermoilen ehkä ihan turhaan. ;)

Perjantaina päätin sitten lähteä maastoon katsomaan, miten siellä kulkee.. Noh, vauhdikkaasti kulki. :D Häntä tötteröllä täysii on Ripen mielestä ainut oikea askellaji maastossa ja oli siinä pidättelemistä. Eikä tuntunut enää ravikaan yhtään epämääräiseltä.  Autotien vartta se kulki varmanlaisesti eikä pelännyt autoja. Metsään meno oli virhe, siellä oli osittain melko syvä hanki ja yhdessä kohtaa upottiin oikein kunnolla. Pihatielle päästyämme huomasin, että kenkä puuttuu!!

Rippe sai perjantaina myös uuden tarhakaverin. Tämä on vain väliaikaista (koska hevonenkin on tallilla vain hetken hoidossa), mutta ainakin ruskealle ruunalle ilmeisesti hyvin terapeuttista, kun se alkoi heti syödä paremmin.
Ja Rippe on varmasti helppo liittää sitten muidenkin talliin muuttavien kanssa samaan, kun se on noin kiltti. :)

Onneksi sain lauantaiksi hälytettyä yhden tutun lyömään Ripelle uuden kengän, kun vanhaa kenkää ei enää löytynyt. Käytiin sitten lauantainakin maastossa, mutta mentiin eri paikkaan ja pysyttiin teillä. Ilta kerkesi jo sen verran tulla, että pakkanen jäädytti tiet, pehmeämmissä kohdissa otettiin kuitenkin vähä ravia ja laukkaakin. Menojalkaa vipatti Ripella niiiin kovasti. 
On se vaan niin hyvänmielenponi, että sen tohotuksesta maastossakin tulee hyvälle tuulelle. Se muistuttaa aika paljon sitä ensimmäistä poniani Elmoa. Toisaalta Taavin jälkeen meno maastossa tuntuu välillä aika veikeälle, mutta onneksi on takamuksen alla tukeva länkkäri. Hah.
Ostin muuten Ripelle erittäin halvalla Hubertuksen yleissatulan silmälläpitäen esim. pieniä hyppelöitä tmv. Ja mikä siinä oli parasta, se istui ponille hyvin. Mikä tuuri!

Satuloidessa on muuten ollut hauska huomata, että satulavyön kiristyksen aikaan esiintyvä hampaiden napsuminen on vähentynyt neljän satuloinnin aikana jo huomattavasti. Ekalla kerralla napsuttelu alkoi jo vyön osuessa mahaan, nyt napsuttelua ilmenee vaan pienen hetken vyön kiristyksen aikana ja sekin on kovin lievää.
Myös kuolaimista on tullut kiva juttu, kun samalla saa aina kivennäisnappulan. Tänään kuolaimet oikein hamuttiin suuhun. :)

Poni alkaa muutenkin vähän muuttua enemmän edukseen, karvaa on tippunut paljon ja olomuoto on sitämyöten paljon siistimpi, silmät ovat puhtaammat ja kaviot huolitellummat. Se alkaa näyttää jo ihan siedettävältä.. Odotan innolla kesää.