Viikonloppu meni ihan hujauksessa! Viikon loppupuolella posti toi tullessaan uuden, pidemmän otsapannan. Nyt ei enää päätä kiristä. Ostin sen kolmella eurolla nettikirppikseltä, miten hyvä sattuma.
Lauantaina oli todella tuulinen päivä ja tein ehkä pienen virhearvion. Päätin nimittäin lähteä maastoon. Heh.. Sain melkoiset kyydit ja ilman lännensatulaa olisin tippunut ehkä noin kolmesti. Muunmuassa ensimmäinen laukkapätkä aloitettiin useamman pukin sarjalla, josta jatkettiin häntä suorana niin pitkään, kun tietä riitti. Tien päässä metsästä "hyökkäsi" maastoauto hiljaa hiipien ja vaanien. Rippe kääntyi U-käännöksen ja oli omasta mielestään hyvin varma, että nyt me lähdettiin kotiin ja lujaa. Sain sen onneksi seis vetämällä toisesta ohjasta.
Kuski vielä tuli ulos autosta jotakin puuhaamaan ja paukutteli ovia, Rippe otti lähtöä melko mallikkaasti, mutta selvittiin. Sen verran kierroksilla se kuitenkin sitten kävi, että katsoin parhaaksi mennä suorinta tietä kotiin. Harmi, että metsä on vielä niin lumen peitossa, niin on mentävä tien vartta molempiin suuntiin.
Silti minua vain naurattaa, kun Rippe touhottaa ja pörisee. Se on jotenkin niin turvallisen tuntuinen kaikesta huolimatta.
Sunnuntai vietettiinkin sitten maneesin seinien sisäpuolella. Tehtiin vähän länkkäjuttuja, laitettiin jalkoja ristiin ja jumpattiin takapäätä laukannostoilla. Annoin Ripen mennä periaatteessa pitkällä ohjalla itsensä ja oman päänsä kantaen. Se olikin ihan supertyytyväinen ja suoritti hienosti!
Tänään tänne olikin tullut talvi takaisin. Rippe tietysti kiittelee itseään, ettei ole vielä luopunut kaikesta karvastaan. ;) Se oli ihan märkä, joten ei tullut paljon harjattua. Putsasin kaviot ja lähdettiin maneesiin. Käytin hiljaisen hetken tallilla hyväksi ja laskin ponin irti maneesiin, oli taas vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Pystytin myös yhden pienen esteen ponin piristykseksi.
Maneesiin saapui myös toinen hevonen, joten otin Ripen kiinni ja keräilin esteen pois, johan siinä tarpeeksi tulikin verryttelyä. Maneesista lähtiessä huomasin, että toinen etukenkä puuttuu. Se sama, joka putosi jo kerran!
Kirosin ääneen, vein ponin karsinaan ja lähdin etsimään kenkää. Se löytyikin melko helposti, sillä se varmaankin putosi, kun Rippe kompastui omiin jalkoihinsa yhdessä vaiheessa.
Huomenna se on mentävä varmaan putsi-ostoksille, sellaset heijastinputsit ajattelin hankkia.
Kävi tuuri ja meidän irtokenkien lyöjä sattui olemaan kotonaan vähän matkan päässä. Saatiin siis kenkä samantien takaisin kiinni. Rippe pääsi sen jälkeen vielä takaisin tarhaan upouudessa ulkoloimessaan, tulihan sillekin käyttöä!
Maneesiin saapui myös toinen hevonen, joten otin Ripen kiinni ja keräilin esteen pois, johan siinä tarpeeksi tulikin verryttelyä. Maneesista lähtiessä huomasin, että toinen etukenkä puuttuu. Se sama, joka putosi jo kerran!
Kirosin ääneen, vein ponin karsinaan ja lähdin etsimään kenkää. Se löytyikin melko helposti, sillä se varmaankin putosi, kun Rippe kompastui omiin jalkoihinsa yhdessä vaiheessa.
Huomenna se on mentävä varmaan putsi-ostoksille, sellaset heijastinputsit ajattelin hankkia.
Kävi tuuri ja meidän irtokenkien lyöjä sattui olemaan kotonaan vähän matkan päässä. Saatiin siis kenkä samantien takaisin kiinni. Rippe pääsi sen jälkeen vielä takaisin tarhaan upouudessa ulkoloimessaan, tulihan sillekin käyttöä!
Loppuun vielä muutama video maneesista tältä päivältä. Vähän vaikea on kyllä itse kuvata ja juoksuttaa. Varsinkin jos yrittää pitää kuvan edes kohtuullisen vakaana.
Pikkueste:
Pikkueste:
Tää vaikuttaa niin mainiolta tyypiltä! Oon kyllä ihan super iloinen sun puolesta, että oot saanut Ripen elämääsi takaisin. :-) Noi liikkeet on aivan hurmaavat, niin ponimaisen tomerat. Ja aika tehokkaan näköisiä pukkeja se heittää!
VastaaPoistaViime aikoina oon huomannut, miten terapeuttinen vaikutus sillä on, kun on uusi heppa elämässä ja yhteinen sävel alkaa löytyä. Aloitin yhteiselon mun puoliylläpitohepan kanssa puolisen vuotta sitten ja nyt vihdoin me todella aletaan luottaa toisiimme. Vitsit miten onnelliseksi se tekee, kun heppa tulee joka kerta vastaan tarhassa, ei enää näytä hapanta naamaa ja on kaikessa tekemisessä niin levollisen ja luottavaisen oloinen, aivan toista kuin aluksi. Vaikka tähän menee aivan liikaa rahaa opiskelijan kukkarosta niin on se vaan joka euron arvoista. Vaikka jatkuvasti on kova ikävä Nopsua ja monissa tilanteissa tulee mieleen, miten tämäkin oli Nopsun kanssa niin paljon helpompaa, niin Korida helpottaa sitä ikävöintiä ihan valtavasti. Ja selvästi Rippe auttaa sinua samoin. :-)
Hih, hän on kyllä mainio! Oon yhtä hymyä kokoajan, kun puuhaan Ripen kanssa. Pukit on tosiaan melko tehokkaita, sellaisia "ärhäköitä". :D
PoistaKyllä se tosiaan on kaikkein parasta terapiaa, että on uusi hevosystävä rinnalla. Minustakin tämä on kyllä paras terapeutti, olkoonkin sitten ehkä vähän kallis. :) Ja Ripen kanssa kaikki on vielä ollut melko helppoa, jopa helpompaa, kun Taavin kanssa. Taavi oli kuitenkin niin persoonallinen ja omalaatuinen lähes kaikessa käsittelyssäkin, vaikka toisaalta sen rauhallisuus teki monesta asiasta todella helppoa (esim. maastossa).
Rippe muistuttaa taas tosi paljon sitä ensimmäistä omaa poniani Elmoa, kaikkine kujeineen. Joku mulle Facebookissa sanoikin, että mun elämästä on puuttunut vähän poniinin kujeita. Ja ehkä se oli ihan oikeassa. ;) Ja joskus minä niin ikävöin Elmoa ja sen säpäkkyyttä ja nyt mulla on samanlainen säpäkkä kujeilija.
Haha :D Ihania pukkeja! Sulla on tosi kivasti kaikkea materiaalia blogissasi. Aijotko muuten hypätä Ripellä jotain isompia? Kivasti ja reippaasti näyttää pomppaavan :D
VastaaPoistaKiitos! Yritän pitää blogin monipuolisena, niinkuin sen tarkotus onkin kertoa meidän arjesta ja niistä kohokohdista.
PoistaKyllä jossain vaiheessa olisi ainakin jotain tarkoitus kokeilla hypätä, kunhan vähän kasvatellaan kuntoa. Itse en niin kauhean rohkea hyppääjä enää ole ja säästelen vähän poniakin, mutta sehän hyppää kuulemma "vaikka taloja". :D