Tänään pidettiin liikutuksesta vapaapäivä ja hoidettiin vähän ulkonäköä. K tuli katsomaan Rippeä ja oli sitä mieltä, että sen partakarvat pitäisi siistiä. Siispä tuumasta toimeen... Jossain vaiheessa tilanne näytti melko epätoivoiselle, mutta lopputulo oli yllättävän hyvä jos ei tarkastele ihan läheltä. ;) Jokatapauksessa Rippe nuortui varmaan kymmenen vuotta!
Ja kyllä se karvakin siitä kovasti irtoaa, kokoajan vain kiihtyvällä tahdilla. Ei sattuisi olemaan vapaaehtoisia hinkuttajia?
Hyvänen aika sentään kuinka tuota karvaa Ripestä lähtee :D Ainut ihana juttu tässä kevään järkyttävässä karvanvaihdossa on nimenomaan se, kun parran leikkaamisen jälkeen jytkyinkin poni näyttää ainakin hetkellisesti tosi sirolta. Joka vuosi jaksaa ihmetyttää tuo muutos!
VastaaPoistaKyllä lähtee karvaa, olen kolme viikkoa harjannut sen joka päivä. Vähintään kuvassa olevan määrän, yleensä enemmän.. :-D Positiivista tietysti on, että karva sentään tippuu.
PoistaUlkonäkö muuttui tosiaan hetkessä! Riimua sai pienentää monta pykälää. :-D
Kyllä lähtee karvaa, olen kolme viikkoa harjannut sen joka päivä. Vähintään kuvassa olevan määrän, yleensä enemmän.. :-D Positiivista tietysti on, että karva sentään tippuu.
PoistaUlkonäkö muuttui tosiaan hetkessä! Riimua sai pienentää monta pykälää. :-D
Mulla iskee irtokarvan hinkutusvimma näistä postauksista kun toinen on niin mörssäri :D tosin nythän se alkaa jo pikkuhiljaa näyttämään ponilta. Laiku pääsi kanssa parrastaan maanantaina vaikka se oli kyllä aika säälittävä verrattuna Ripen partaan. Silti eron huomaa heti :)
VastaaPoistaHih! Voin kertoa, että se hinkutusvimma kyllä pääsee laantumaan pahimmaltakin intoilijalta tämän kanssa. ;)
PoistaElmoltakin mie aina keväisin sen parran leikkasin, mutta ei se tosiaan ollut mitään tähän verrattuna, kun karva on niin kamalan tiheää ja pitkää. Aika kauan meni leikellessä..
Jestas tuota karvan määrää! Minä kun luulin että Epolla on paksu turkki, mutta eihän se ole mitään tuohon karvamäärään verrattuna :D Itse (ainakin vielä tässä vaiheessa) pidän karvan irrottamisesta, mutta eiköhän sekin into pian vähene kun on saanut kaksi kuukautta turkkia hinkuttaa kahdesta suomiputesta...
VastaaPoistaJa tämä oli kuitenkin sellainen melko pikainen harjaustuokio! ;) Minäkin olen kyllä karvanirrottajaintoilija, mutta nyt kolmen viikon jälkeen alkaa pikkuhiljaa vähän kyllästyttää. Vaikka toisaalta se onkin niin siistiä, kun karvaa irtoaa kunnolla ja työn tuloksen näkee heti.
PoistaOnko sulla furminaattori? Suosittelen lämpimästi, sillä oli ihan paras raappia Mikun jättiläiskarvaa. Vanhanaikainen metallinen hikiviila ajaa myös asiansa.
VastaaPoistaFurminaattoria ei ole, pari ihmistä on sitä suositellut. Pitäisi kuitenkin päästä ensin testaamaan, että raaskisin laittaa rahani likoon. ;)
PoistaSemmoinen metallinen hikiviila mulla on ollut käytössä, se on kyllä melko tehokas.
Minä ostin pahimpaan Furminatorin kaipuuseeni (sen jälkeen, kun hukkasin Aidon ja Oikean johonkin lumikinokseen?) 12 € pohjavillanpoistajan, joka kovasti Furmikselta näyttää. Ja toimii! Ja miten minä luulin, että meillä on karvaisia hevosia.... Rippe näyttää uusimman postauksen juoksentelukuvissa jo ihan eriltä ponilta, hauska nähdä miltä se näyttää kesäpinnalla! Irtokarvan raapiminen on kyllä omanlaistaan terapiaa sekin, ja mielessä siintää se kuva kesäkarvaisesta, milliturkkisesta hevosesta... :D Jokohan olisi aika tarttua saksiin ja päästää Nestori parrastaan, sillä jostain syystä roikkuu partahaivenet mukana muuta turkkia pidempään, kun Maisa löydää ihan ensimmäisenä ne pitkät ja karkeat (ja naiselliset;) partakarvansa. :D
VastaaPoistaHmm.. Sellaisen kopion voisinkin paikallisesta halpahallista käydä hakemassa. Sen verran voisi vaikka sijoittaakin. ;)
PoistaKyllähän tuo karvan kaapiminen on ihan omanlaistaan terapiaa tosiaan, varsinkin niin kauan, kun tulosta syntyy ja karvaa irtoaa. Muistan joskus kaapineeni epätoivoisena sellaista ponia, jolta ei juuri mitään irronnut. Se on turhauttavaa! Ja Elmokin oli melko hidas tiputtaja, aina meni pitkälle touko-kesäkuuhun ennenkun se oli kesäpinnalla. Viimeisenä aina ne pitkät liehukarvat mahan alla, leuassa ja kainaloissa. Eh...
Miten Taavilla oireili mahahaava? Millä klinikalla kävitte? Kiitos jos vastaat!
VastaaPoistaTaavilla mahahaava aiheutti kylkien arkuutta (potki ja puri, oli erittäin kipeä), hikoilua karsinassa, laihtumista, yletöntä kuolaamista varsinkin syödessä, ahneutta ja haluttomuutta ravata (ikäänkuin hyytyi väkisin käyntiin). Näin "muutaman" mainitakseni. Nämä siis sellaisia, jotka katosivat mahahaavalääkkeellä, osa mahaoireista toki jäi. Ja löydökset olivat oireisiin nähden todella pienet, Taavi oli kipuherkkä.
PoistaMe käytiin Porvoon Hevosklinikalla Leena Karmalla, voin vain suositella!
Kiitoksia! Onko sinulla kokemusta siitä raviradan yhteydessä olevasta klinikasta? Hevosella on pieniä oireita, joten olen miettinyt olisiki sillä hiekkaa mahassa tai mahahaava. Psyllium purkin ohjeilla ei auttanut. Hevosella on siis välillö löysä maha ja vettä mukana, äkeämpi luonne kuin ennen ja nyt kun mainitsit tuon ravin niin meilläkin välillä hiipuu. Osaatko yhtään arvioida, kuinka paljon röntken ja tähystys maksaisi, että otanko huomenna yhteyttä vai pitääkö säästää vähän?
PoistaJos tarkoitat Kouvolan klinikkaa, niin heillä ei käsittääkseni ole mahdollista tähystää mahaa. Hiekkakuva kaiketi onnistuu, kun röntgenkin on.
PoistaMeillä oli tähystys noin 150e ja hiekkakuva noin 80e + rauhoitukset ja toimistomaksut vielä päälle.
Voithan toki kokeilla antaa mahahaavalääkettä muutenkin, kannattaa vaikka kysyä klinikalta jos antaisivat reseptin ihmisten mahahaavalääkkeeseen (Ranixal tai omepratzol ratiopharm) tai sitten gastrogardia. Meillä Taavi söi ensin viikon GG ja sitten kaksi vai kolme viikkoa Ranixalia kolmesti päivässä 15 tablettia. Ranixal tuntui auttavan paremmin meidän tapauksessa.
Voit myös kokeilla antaa psylliumia isommalla annoksella jos vain saat alas, purkin ohje on melko pieni. Kokonaiselle siemenelle ohje on kaiketi 1g/kg eli tosi paljon, puoletkin tästä on jo hyvin.. Meillä meni alas melassisiirapilla maustettuna, en antanut turvota liisteriksi.
Jauheelle annostus on pienempi, mutta sen saaminen alas oli oman kokemuksen mukaan vielä vaikeampaa.
Varmaan helpointa ja halvinta(?) olisi vain mennä suoraan klinikalle? Kuitenkin jos rupeaa eri lääkkeitä ja rehuja ostelemaan niin siinä sitten rahaa katoaa ns. "turhaan" jos vaan arvuuttelee mikä on. Onko Porvoo sitten lähin hevosklinikka Kouvolasta, missä voi tutkituttaa mahahaava- että hiekkamahaepäilyt? Eli ilmeisesti pääsee alle kolmella sadalla eurolla tutkimuksiin oli paikka mikä tahansa?
PoistaToki sen mahahaavan voi käydä klinikalla toteamassa ja ottaa sitten lääkkeet tarpeen mukaan. Itse en enää varmaan veisi kuvattavaksi ensimmäiseksi, vaan syöttäisin lääkekuurin ensin kokeeksi. :) Mutta jos asia mietityttää ja haluat esim. samalla reissulla kuvauttaa sen hiekan, niin sitten kannattaa tietenkin viedä! Halvemmaksi tietenkin tulee kokeilla ensin itse JOS hevosella on mahahaava ja se lääkkeellä paranee, mutta jos haavaa ei olekaan niin lääkeraha menee ikäänkuin hukkaan. Eli se on vähän, miten asian ajattelee. Tietenkin ekalla kerralla on ehkä järkevintä käydä toteamassa asia klinikalla, senjälkeen mahdollisia oireita voi hoitaa pelkällä lääkityksellä.
PoistaMinä en tiedä onko Porvoo lähin, mutta luulisin. Ja se ei ainakaan ole hinnassa pilattu ja Leena on todella pätevä. Siitäkään en tiedä, paljonko hinnat vaihtelee klinikoittain. Meillä varmaan se mahan tutkimisen osuus oli sen alle kolmesataa. Lääkkeet sitten tuplasivat käynnin hinnan ja me päästiin vielä halvalla lääkkeiden kanssa. :) Kyllähän toki klinikoilta saa hinta-arviota, kun soittaa ja aikaa varailee.