Muita kuulumisia uuden kaverin lisäksi

Mitä muuta meillä sitten on tapahtunut, kun uuden kaverin tulo? Keskiviikkona Noora kävi taas antamassa Taaville kraniota ja tilanne oli nyt jo paljon parempi. Edelleen avattiin ristiselkää ja tuolta sään etupuolelta kaulasta, mutta muuten ei ollut jumeja. Kuukauden tai kahden päästä voisi kuulemma katsella tarpeen mukaan seuraavaa kertaa.

Torstaina Taavilla oli liikutusvapaa (heh, niinhän sillä on kokoajan muutenkin..), joten harjoiteltiin uutta temppua. Taavi hoksasi hyvin, mutta nyt pitää ostaa naksutin. Tempusta enemmän sitten jos se alkaa tuottaa hedelmää ja saan jotain videomateriaalia.

Perjantaina pääsin töistä jo puolen yhden aikaan ja kerettiin Taavin kanssa valoisalla lenkille pitkästä aikaa. Taavikin lähti töihin innoissaan ja oli koko lenkin reipas, sille ilmeisesti sopii ihan hyvin tällainen laiskempikin tahti liikuttelussa. Kranion tehon huomasi taas kummasti, yleensä niin etuvetoiselta tuntuva meno oli hyvinkin takavetoista; takapää ponnisti ja hevonen tuntui edestä kevyelle ja ryhdikkäämmälle ihan vapain ohjinkin.

Muuten mulla taitaa olla joku ratsastuskyllästys, aika totaalinen. En kaipaa juurikaan hevosen selkään, mutta tallille sitäkin enemmän. Saan aikaa kulumaan tuntitolkulla, kun puuhastelen ja jutustelen siellä. Lenkki-innostusta toki latistaa tämä pimeys ja sade sekä lenkkipolkujen märkyys. Ja odotan lumien tuloa, jotta pääsee ravaamaan ja laukkaamaan kaikille teillä (ja siten voi esimerkiksi iltapimeällä pysya ainoastaan isommilla teillä ja lyhyen, mutta tehokkaan lenkin).
Onhan meillä todella hyvin valaistu kenttäkin, mutta jotenkin se ei Taavin kanssa houkuttele yhtään. Se inhoaa kentällä pyörimistä niin paljon, ettei hommasta oikeastaan tule yhtään mitään sen madellessa ja keskittyessä ihan kaikkeen muuhun.

Onneksi tosiaan Taavikaan ei pistä harvatahtista ratsastusta pahakseen, eikä jalatkaan ole vaivanneet. Se tulee liikkuneeksi ja ulkoilleeksi nyt kuitenkin paljon enemmän entisen pahimmillaan vain kuuden tunnin ulkoilun sijaan.

Taavia houkuttaa tallin pihalle Halloween-juhlan jälkeen jääneet kurpitsat. Se on moneen kertaan himoinnut niitä ja nyt se pääsi harhauttamaan minua maastoon lähtiessä niin paljon, että kerkesi haukata toisesta kurpitsasta palasen. :D Lisäksi lenkin jälkeen se oli tallissa vapaana syömässä heinäpaalista heinää, kun vein varusteita. Kuulin, kun se käveli ulos ja löysin sen kurpitsan luota.. Ilmeisen vastuttamattomia! Ja ihan olivat vielä hyviä, kun haistelin, ettei se nyt pilaantuneita sentään syö.

Tänään otettiin Taavi ja Väksy (tai Väinö) kentälle ja tallinomistaja teki Väinön kanssa vähän maastakäsittelya ja haki kontaktia. Me oltiin vähänniinkuin henkisenä tukena ja Taaviakin vähän siinä peruuttelin yms.
Kunhan ensin saatiin Väinö tarhasta kiinni (kesti aika kauan houkutella, vaikka Taavi näyttikin hyvää esimerkkiä), niin sitten kaikki sujui tosi hienosta. Se on todella fiksu hevonen, mutta hyvin väärinymmärretty ja -pidetty. Päästettiin sitten pojat takaisin ulos, ettei tule liikaa yhdelle kerralle.

Muutkin pääsivät ulos (aamulla oli käynyt kengittäjä) ja hepat sai heinää. Taavi ja Väksy söivät samasta heinälaatikosta taas, vaikka jakotilanteessa olivatkin vähän nenät vastakkain. Kumpikin taitaa olla ruuasta aika tarkkana.

Siivoilin vielä pihatonkin ja lisäsin sinne uusia olkia. Räsymatot heiluivat kyllä aivan hervottomasti tuulessa, eikä niistä ole mitään hyötyä tuollaisina kovalla tuulella (nostin ne nyt toistaiseksi sivuun, että Väinö uskaltaisi pihattoon myös). Niille pitäisi keksiä joku ratkaisu, ajalteltiin kokeilla paria lisämattoja, jotta ne olisivat enemmän limittäin. Mietin myös, että heiluuko ne muoviliuskat yhtäpaljon, mutta ainakin yhdestä paikasta sanottiin, että kyllä se tuuli niitäkin riepottelee ja heiluttaa. Lisäksi pelkään, että hevoset satuttavat itsensä muoviliuskojen koviin reunoihin. Tiedä sitten, mikä olisi paras js tuulikaappia ei lasketa.