Poni kulkee, mutta niin vaan kulkee verikokeen mukaan ACTH-arvokin.
Ylöspäin nimittäin. Ja niinkuin tiedetään, ponin sietokyky lääkkeelle on hyvin rajallinen.
Piti olla hyvin siedetty lääke ja melko yleinen sairaus, johon on hyvä lääkitys. Ja mulla on tietenkin se joukon poikkeus.
Ei tällähetkellä muuta tiedotettavaa.
Äh, voihan hitsi! Toivottavasti löydätte ratkaisun ongelmaan! :(
VastaaPoistaJep. Sitä mietitään parhaillaan.
Poistavoihan hittolainen! :(
VastaaPoistaNo sanos muuta.. :p
PoistaVoi ei! Ei ole helppoa sairaan kanssa, eikä varsinkaan mikäli omiin hyppysiin sattuu se "ei niin helposti hoidettava".
VastaaPoistaTotta. Arvon kuuleminen tuntui suorastaan samalta, kun joku olisi latassut maiharilla suoraan otsalohkoon. Mutta tänään onneksi asia ei tunnu niin pahalta - ehkä vielä jotain keksitään.
PoistaVoi ei miten kurjaa :(
VastaaPoistaKyllä - todella kurjaa. :( Mutta katsellaan nyt mitä keksitään ja saataisiinko nostettua sitä lääkeettä vielä lisää.
PoistaVoihan nenä! Mikäs se ACTH:n arvo oli? Olen sinulle aikaisemminkin vastaillut ja minullahan tosiaan oli nf-poni, jolla arvo oli yli 500. Poni kyllä sieti lääkitystä ja aluksi arvo putosikin sadan tietämille, mutta sitten noin puolen vuoden lääkityksen jälkeen alkoi lääkityksen nostostakin huolimatta pyöriä taas viidensadan tuntumassa. Kun tuolla tuntemasi ryhmässä näitä juttuja lueskelee, alkaa tuntua siltä, että joka tapauksessa PDIDD-hepat elelevät sen max. 2-3 vuotta diagnoosin jälkeen, olivat lääkityksellä tai ei. Eli en nyt ehkä sinuna panikoisi niin paljon sitä, ettet pysty lääkitsemään.
VastaaPoistaMutta tsemppiä! Ja loppujen lopuksi tärkeää on katsoa sitä hevosta ja sen vointia, ei labratuloksia. Kyllähän sinä varmaan jo tiedät, ettei Rippe tule olemaan mikään heppalehtiin pääsevä 30-vuotias teräspappa, mutta jokainen hyvä kuukausi, puolivuotinen ja vuosi on kivaa aikaa teillä yhdessä. Ja ainakin näin blogin kautta katseltuna Rippe näyttää vielä oikein hyvinvoivalta. Oma nf-ponini oli viimeisen puoli vuotta huomattavasti huonommassa kunnossa (ja äkkiä kunto sitten lopulta romahtikin ja jouduin ponin lopettamaan). Omalla pv-ruunallani todettiin jokunen viikko sitten aggressiivinen kehärengas, joten tuohon ajatukseen lyhyestä jäljellä olevasta yhteisestä ajasta joutuu täälläkin totuttautumaan :(
Tarkkaa arvoa en muista, kun juttelin pikaisesti hoitajan kanssa puhelimitse. Se oli jotain 420 päälle.
PoistaSe on totta, että mitä enemmän asiasta lukee, niin tuntuu elinikä olevan melko lyhyt. Onhan monella hevonen ehtinyt varsin korkeaan ikään ennenkuin tauti edes löytyy ja moni jättää lääkitsemättäkin.
Ell kanssa juteltiin viimeksi, kun kävi kokeen ottamassa ja oli puhetta, että jos ei saada lääkkeellä arvoa tippumaan (jos hevonen ei sitä kestä), niin sitten mennään sillä mitä voidaan antaa. Ja katsellaan vain kliinistä tilaa ja luotetaan siihen. Ja samalla hyväksyä se tosiasia, että sairaus syö hevosta sisältä kokoajan.
Sehän tässä eniten hämääkin, ettei Rippe ole edes pahimmasta päästä cushingilaisia oireidensa perusteella, mitä olen lukenut ja nähnyt ja silti sen arvot ovat todella korkeat. Se ei mm. pissi tai juo mitenkään erityisen paljon tai hikoile mahdottomasti. Ja se on kaikkien sen kanssa puuhaavien mielestä voinut nyt paljon paremmin ja silti arvot ovat vain nousseet. Ei täsmää.
Toisaalta - kaikki aivojen ongelmat voivat hyvinkin vaikuttaa dopamiinituotantoon ja sitä kautta kortisoliin ja ACTH-arvoon. Eli osalla näistä varsinkin outoja oireita tai korkeita arvoja omaavista voi hyvinkin olla jotain muuta vialla siellä pään sisällä. ;) Tai miksei muuallakin.
Kehärengaskaan ei kuulosta kivalle iagnoosille. :( Harva hevonen loppujenlopuksi elää käyttökuntoisena kovinkaan iäkkääksi. Ja jos jotain olen kahdesta edellisestä oppinut, niin juurikin sen, että on nautittava siitä mitä on. ja juuri silloin, kun menee hyvin.
Näinpä näinpä. Kovasti yksilöllistä tuntuu olevan tosiaan olevan tuo, kuinka hevoset reagoivat korkeaan acth-arvoon. Omalla ponillanihan ei ollut koskaan karvan kanssa mitään ongelmaa, ei juonut tai pissannut liikaa eikä sairastanut kaviokuumeita. Mutta mahahaavainen se oli ja selkeästi metabolinen. Ponillanihan todettiin vatsassa ultralla epätavallista muutosta ja nesteisyyttä ja se neste oli ohutneulanäytteellä todettuna sameaa ja tulehdusnesteen näköistä - vähän epäselväksi jäi, oliko ponilla mahassa kasvainkin. Verikokeet kuitenkin olivat acth:ta lukuun ottamatta normaalit. Itsekseni olen jälkeenpäin miettinyt, josko acth olikin ylhäällä sen kasvaimen takia ja kasvain ehkä aiheutti sekundaarisena mahahaavaa. Vaikka kai yleensä acth liitetään kasvaimissa aivojen kasvaimiin. Ehkä poni olisi sittenkin pitänyt avata, ihan omasta uteliaisuudesta.
PoistaNo, pointti tässä oli se, että PDIDD on ollut tunnettuna niin vähän aikaa, ettei siitä välttämättä ihan kaikkea vielä ole selvillä. Ja sitten taas toisaalta acth pomppaa mistä tahansa elimistön stressistä, joten en oikein edes käsitä, miksi korkea acth jotenkin niin automaattisesti tulkitaan PDIDD:ksi, etenkin jos muut oireet eivät ihan täysin tue diagnoosia. Ota näistä nyt sitten selvää.
Olen kanssasi ihan samoilla linjoilla ja asiaa paljon tutkinut. Jossain ulkomaisissa julkaisuissa mainittiin, ettei hevosta pitäisi diagnisoida pelkäll arvolla, vaan sillä pitäisi olla myös muita oireita. No meillähän on, mutta teidän tapauksessa herää epäilys.
PoistaMinusta tuntuu, että lääkitys aloitetaan turhan heppoisin perustein ja hevonen saa PPIDD diagnoosin hyvin suppealla tutkimisella.
Taavillahan arvo kävi ylhäällä myös kerran, ei paljoa, mutta oli kuitenkin yli viiterajan. Se oli silloin huonokuntoinen kaikinpuolin. Toisen kerran testi otettiin hevosen ollessa paremmassa kunnossa ja arvo oli ihan viitteissä.. Silloin jo oli puhetta, että kaikki stressi, kipu yms. voi arvoa nostaa.
Nyt asiaan tarkemmin perehdyttyäni jäin miettimään ACTH-arvon luotettavuutta ylipäänsä. Sehän vaihtelee pitkin päivää ja todella lyhyissä ajoisakin tulokset voivat heitellä. tarkoituksena on palata aiheeseen mahdollisesti huomenna paremmalla ajalla ja kirjoittaa löydöistäni tänne blogiinkin.
Jees. Ja tosiaan toisella hevosellani, metabolisella pv-ruunalla, on mitattu acth yli 170 kuljetusta ja kodin vaihtoa seuraavana päivänä vähän jännittyneenä. Viikon kuluttua ja vielä toisen viikon kuluttua (ja vielä vuodenkin kuluttua) uudet mittaukset ja näissä arvo ihan nätisti viiterajoissa. Lääkäri piti uusien mittausten ottamista ihan turhana ja oli sitä mieltä, ettei kuljetuksen ja kodin vaihdon aiheuttama stressi voi nostaa acth:ta noin paljon, vaan hevosella on PDIDD. No, ilmeisesti ei nyt kuitenkaan ole. Tosin tämä hevoseni (jolla on myös se kehärengas) on metabolinen ja talvisin ihan hitsin karvainen, joten se vähän epäilyttää.
PoistaNo mutta, eli omakohtaisesta kokemuksesta sanoisin, että se acth voi pompata ihan älyttömästi stressistä, joka ei edes näy päälle päin hermostuneisuutena tms.
No ompas jännää! Rippe hermoilee aika paljon eri asioista ja jännittää jonkin verran vieraita ihmisiä, joten ehkä sen arvot siksikin herkästi ovat ylhäällä. Tiedä näistä.
PoistaOlipa kurjia uutisia! Miten voikin olla että sinulle osuu näitä parantumattomasti sairaita. Vaikka onhan se luopuminen kaikilla meillä hevosenomistajilla edessä, niin tuntuu kohtuuttomalta että sinulla on taas käsissäsi hevonen jonka kanssa tiedät lopun lähestyvän, ennemmin tai myöhemmin. Miten itse ajattelet, pystytkö elämään "normaalisti" ja seuraamaan vain hevosen näkyvää vointia, vai pyöriikö mielessäsi testitulokset ja arvot?
VastaaPoistaKieltämättä eilinen päivä meni vähän tilannetta miettiessä ja taisimpa pienet itkutkin käydä Ripen tarhassa tirauttamassa, kun tulokset kuulin. Olin kuitenkin odottanut, että tuloksissa olisi jotain pientä parannusta - nousua en ollut edes ajatellut..
PoistaTällähetkellä taistelutarmo nostaa taas päätään. Koetetaan vielä nostaa lääkitystä (nyt on mennyt jo muutaman päivän 1/6) ja kunhan saadaan maanantailta siirtynyt kengitys alta pois, niin voisi yrittää nostaa sinne 1/4 jne. Katsotaan miten pitkälle kantti kestää nostaa jos oireita ilmenee. Kun hevoset siirtyvät kokonaan ulos, niin käsittely jä pois jolloin pientä horjumista voisi seurata päivän tai kaksi.
Lisäksi Ripelle on tilattu yksilöllinen yrttisekoitus, mutta sitä ennen sen pitää syödä detox-kuuri.
Toukokuun lopulla on raspaus sekä rokotus ja otetaan silloin taas varmaan se kontrollikoe. Jos se edelleen näyttää hurjia lukemia, niin sitten varmaan pitänee olla yhteyksissä Helsingin suuntaan vielä asian tiimoilta.
Ja jos sittenkään ei ratkaisua löydy, niin sitten olen päättänyt, että jäädään seuraamaan vaan vointia. ACTH on kuitenkin melko epätarkka arvo ja siihen vaikuttaa moni asia ja tekijä. Se ei myöskään ole yks yhteen taudin vakavuuden kanssa, vaan joskus todella pahasti ulkoisesti sairaalla on vain hiukan koholla ollut arvo. Ja täysin terveelläkin arvo voi olla myös hiukan koholla... Hankalaa.
Kuulostaa hyvältä suunnitelmalta. Ja jos jotain positiivista halutaan nähdä, niin sulla alkaa olla aika laaja tietotaitopaketti kasassa aika monesta sairaudesta... Esim. mulle nämä cushing-asiat on tosi vieraita kun en ole niiden kanssa joutunut pelaamaan (vaikka on paljon mahdollista että Mikuponilla oli se).
PoistaEi mulla suotta ole hevostuttujen keskuudessa lempinimeä "kävelevä tietosanakirja hevosten sairauksista" :D
PoistaJa taas on luettu vähä lisää juttuja ja ollaan taas pikkaisen viisaampia. Pitänee teitä lukijoitakin tästä asiasta valaista vähän tarkemmin, jahka kerkeän kirjoittaa. ACTH tuntuu olevan aika epävakaa mitattava ja sillä faktalla katsottuna arvo ei ehkä olekaan noussut, vaan pysynyt ehkäpä ennallaan. Palaan asiaan..
Kurjaa! Oletko kokeillut sitä munkinpippuria? Törmäsin sen käyttöön Cushing-hevosilla kun googlailin em. yrtistä. Tsemppiä.
VastaaPoistaJossain vaiheessa sytin munkinpippuria, mutta silloin en otattanut arvoja. Suurta apua en muista siitä kliinisesti arvioituna olleen. Mutta nythän Ripellä alkaa puhdistuksen jälkeen oma yksilöllinen sekoitus ja se sisältää mm. munkinpippuria. :)
PoistaToivottavasti saatte siitä lisäapua. Itsehän en cushingista mitään tiedä, kiimaoireiden takia selvittelin, mutta eksyin tälle saitille: http://eyeofthestormequine.blogspot.fi/2009/10/article-equine-cushings-cure.html
VastaaPoista(Joskus näistä equine sanctuary -jutuista kyllä tulee mieleen olisiko kannattanut aikaisemmin päästää eläin vihreämmille laitumille. Mutta kuitenkin, kertovat tuolla tarkemmin munkinpippurin käytöstä.)
Hmm.. Täytyy pistää korvan taakse. Tuo annostusohje oli hyvä, en ole sitä oikein mistään löytänyt cushing-yksilöille.
Poista